Vaarin sukat

Appiukko täytti tänään 70 vuotta. Korona-ajan vuoksi 70-vuotisjuhlat jäivät tällä kertaa pitämättä ja vaaria juhlittiinkin Google Meetin välityksellä etänä. Paketti lähti alkuviikolla postissa. Herääminen merkkipäivän lähenemiseen tapahtui jotenkin vähän myöhässä, vaikka kyllähän päivä tiedossa oli. Jotta paketti ehtisi takuuvarmasti ajoissa perille, oli turvallisinta valita malliksi jotain suht simppeliä ja nopeasti neulottavaa. Idean saamista varten googletin hakusanan miesten villasukat. Aika lailla ensimmäisten kuvahaun osumien myötä vastaan tuli tällainen raidoitusmalli. Ohjetta en bongannut, tai en oikeastaan edes vaivautunut etsimäänkään, sillä kuvan perusteella laskeskelin kuvion silmukkamäärät ja päättelin, että tuon harmaan pystyraidan toteutukseen lienee silmukan nosto olevan harmaan langan juoksutusta järkevämpi ratkaisu.

Jalkaosat ovatkin sitten ihan vain yksiväriset. Raidoissa on aina kolme riviä yhtä väriä. Värin vaihdon välillä on harmaalla kaksi kerrosta. Raidoituksessa käytin itse värjäämiäni lankoja ja jokainen tuollainen kolmen raidan rykelmä on omasta värjäyserästään. Käytin lähinnä muista projekteista yli jääneitä pieniä lankanöttösiä, joissa ei enää edes ollut tallella lappuja värin alkuperästä. Luulisin, että tuossa on ainakin samettikukalla päälle värjättyä mustikkaa, verihelttaseitikkiä, männynsuomuorakasta ja raparperia. Sävyt koitin valikoida siten, että raidoitusten välille muodostuisi liukuvärjäysefekti.

Puikot nro 3,5, lankana Seiskaveikka. Varren silmukkamäärä taisi olla 1 oikein 1 nurin joustinosuudessa 56 silmukkaa ja raidoituskuvion alkaessa 55 silmukkaa. En laittanut silmukkamäärää itselleni muistiin ja nyt ovat sukat lähteneet jo eteen päin, etten voi asiaa tarkistaa.

Pitkästä aikaa tuli askarreltua myös itse kortti.

Langat solmussa

Karsin hieman omenapuita ja päätin kokeilla, mitä omenapuun kuorilla tulee väripadassa. Tuli hennon keltaista. Puutarhasakset kun oli kourassa, katkoin samalla kuusiaidan väliin kasvaneita nuoria pihlajia. Tai alunperin luulin kaikkia pihlajiksi (aiemmin olen saanut pihlajan kuorilla vaaleanpunaista), kuoriessa alkoi epäilyttää, että osa taisi olla ehkä pajuja. Tuollainen hyvin hennosti vaaleanpunaiseen taittuva sävy tuli niillä kuorilla aikaiseksi.

Oikeasti värit ovat kyllä voimakkaampia kuin näissä kuvissa. Sävyt oli kivoja, kuvat surkeita. Hennot värit olivat minulla hakusessakin. Tein viime vuonna äidilleni 70-vuotislahjaksi Kalevala-peiton itse värjätyin langoin ja aloitin samanlaisen projektin itselle. Haluan peittoon nimen omaan hentoja sävyjä, niin että niissä on kuitenkin pieni vivahde-ero.

Ylärivi vasemmalta: omenapuun kuori; pihlajan ja pajun(?) kuori
Alarivi vasemmalta: omenapuun kuori + lupiinin lehdet; omenapuun kuoret

Koska värit tuntuivat jäävät kuitenkin hyvin hentoisiksi, kävin keräämässä vielä ämpärillisen lupiinin lehtiä ja pistin yhden omenapuunkeltaisen vyyhdin vihertämään lupiinipataan. Erikseen en näitä purettanut, vaan luotin puun kuorten tanniineihin.

Jos meni kuvat jälleen puihin niin niin meni keriminenkin. En tiedä mitä olin sählännyt vyyhditysvaiheessa, kun kerintä nappasi kiinni tämän tuosta. Koskaan ei keriminen vielä näin paljon ole vastustanut. Ja kun ajatus hetkeksi harhautui, kerä näytti tältä:

Tuli sitten testattua sekin, että kun tuota kertaalleen kerittyä kerää alkaa purkamaan, ei se enää nätisti asetukaan uudelleenkerintävaiheessa kesken kaiken, vaan on parempi katkaista lanka ja aloittaa mieluummin kokonaan uusi kerä. Oikeasti tuo kerintälaite on ihan huippu, tällä kertaa vain käyttäjä sössi sen kanssa pahemman kerran.

Vinokontit

Mielessä on ollut jo pidempään tehdä itselle yksiväriset tummat sukat. Sellaiset, jotka olisi miksattavissa aika monenlaisten asustekokonaisuuksien kanssa. Koska...
 a) En juurikaan käytä muita kuin villasukkia. Kesälläkään. On joko villasukat tai ei sukkia lainkaan. (Lenkillä käyminen olkoon poikkeus.)
b) Minulla on jokin ajatusvinouma siitä, että villasukkien on aina jollain tapaa soinnuttava muuhun asukokonaisuuteen.

Hakusessa oli siis tällä kertaa malli, jossa juju olisi jotenkin pintastruktuurilla aikaan saatu. Pinterestissä törmäsin Linesx3-malliin. Jäljet johtivat Ravelryyn. Vaan eipä ollut malli enää netissä saatavilla... vaikka tokkopa olisin sitä silti malttanut orjallisesti noudattaa, vaikka se siellä olisi ollutkin. Tykästyin tuohon Linesx3:n pintastruktuuriin. Mielenkiintoinen, mutta simppeli. Ja jos nyt ylipäätään sukkia on tehtaillut (ja minähän olen, sillä villasukkien kutominen on mielestäni paras terapiamuoto), ei tuon pintastruktuurin soveltaminen pelkän kuvan perusteella ole tässä mallissa mitään rakettitiedettä.

Lähdin siis kokeilemaan mallin soveltamista kuvan perusteella. Valitsin langaksi tumman harmaan Nallen ja 2,5:n puikot (...vai mahdoinkohan käyttää peräti nron 2 puikkoja?). Sinänsä simppeli malli osoittautui kuitenkin pienten puikkojen ja toistuvien silmukan siirtojen vuoksi melkoisen hitaaksi neulottavaksi, vaikkei malli sinänsä vaikea ollutkaan. Edelleen muuten mielestäni paras työväline silmukan siirtoihin on pieni puinen coctailtikku, koska se on kevyt, näppärän kokoinen, eikä luista pois silmukasta.

Laskelmoin, että yksi "vinokaistale" olisi 10 silmukan levyinen ja kaistaleita oli oltava parillinen määrä, jotta kierroksen päättyessä ei olisi kahta samanlaista kaistaletta rinnakkain. Loin siis alkuun 80 silmukkaa, koska 100 olisi tuntunut jotenkin liian suurelta määrältä. Näin jälkiviisaana tosin mietin, että sukkavarsi olisi kannattanut aloittaa isommilla puikoilla ja vaihtaa nilkkaa kohti asteittain puikkokokoa pienemmäksi, jolloin olisi saanut enemmän väljyyttä pohkeeseen. Nyt jätin varret aika lyhyiksi, sillä tällä puikkokoolla ja silmukkamäärällä varret jäivät melko kaposiksi eivätkä olisi ääreensä pingottuneina näyttäneet kovinkaan hyvältä ylempänä pohkeessa.

Tuo pystysuuntainen oikein-nurin -osio on tehty oikeiden silmukoiden osalta kiertävin silmukoin, jotta struktuuri pysyy paremmin kasassa (Samoin varren yläosan joustinneule). Vaakaraidoitus muodostuu kolmesta rivistä: 2 riviä oikein, 1 nurin. Kaistaleita "reunustava" silmukka on neulottu perinteisellä tavalla oikein (ei kiertäen). Joka toisella rivillä olen siirtänyt tuota reunussilmukkaa yhden silmukan verran etukautta vasemmalle, jolloin vasemmasta lohkosta siirtyvä silmukka neulotaankin oikeanpuoleisen lohkon jatkumoksi. Ja taas jälkiviisaana totean, että sukista olisi tullut kivemmat, jos toisessa sukassa tuo lohkojen vinous olisi toiseen suuntaan. Eli jos uudelleen tekisin, neuloisin toisessa sukassa lohkoja reunustavien silmukoiden siirrot pykälän oikealla (kuten on muuten tuossa alkuperäisessä mallissakin tehty). Sukan pohja on sileää pintaneuletta, koska se on nopeampaa neuloa ja toisaalta ehkä myös mukavampi jalan alla kuin tuo raidoittuva pintastruktuuri.