Karsin hieman omenapuita ja päätin kokeilla, mitä omenapuun kuorilla tulee väripadassa. Tuli hennon keltaista. Puutarhasakset kun oli kourassa, katkoin samalla kuusiaidan väliin kasvaneita nuoria pihlajia. Tai alunperin luulin kaikkia pihlajiksi (aiemmin olen saanut pihlajan kuorilla vaaleanpunaista), kuoriessa alkoi epäilyttää, että osa taisi olla ehkä pajuja. Tuollainen hyvin hennosti vaaleanpunaiseen taittuva sävy tuli niillä kuorilla aikaiseksi.
Oikeasti värit ovat kyllä voimakkaampia kuin näissä kuvissa. Sävyt oli kivoja, kuvat surkeita. Hennot värit olivat minulla hakusessakin. Tein viime vuonna äidilleni 70-vuotislahjaksi Kalevala-peiton itse värjätyin langoin ja aloitin samanlaisen projektin itselle. Haluan peittoon nimen omaan hentoja sävyjä, niin että niissä on kuitenkin pieni vivahde-ero.
 | |
| Ylärivi vasemmalta: omenapuun kuori; pihlajan ja pajun(?) kuori Alarivi vasemmalta: omenapuun kuori + lupiinin lehdet; omenapuun kuoret |
Jos meni kuvat jälleen puihin niin niin meni keriminenkin. En tiedä mitä olin sählännyt vyyhditysvaiheessa, kun kerintä nappasi kiinni tämän tuosta. Koskaan ei keriminen vielä näin paljon ole vastustanut. Ja kun ajatus hetkeksi harhautui, kerä näytti tältä:
Tuli sitten testattua sekin, että kun tuota kertaalleen kerittyä kerää alkaa purkamaan, ei se enää nätisti asetukaan uudelleenkerintävaiheessa kesken kaiken, vaan on parempi katkaista lanka ja aloittaa mieluummin kokonaan uusi kerä. Oikeasti tuo kerintälaite on ihan huippu, tällä kertaa vain käyttäjä sössi sen kanssa pahemman kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti