Barbien syysmallisto

 

Lasten naamiaisasujen kankaista jäi pieniä tilkkuja, joista sai oivallisesti tuunattua barbeille jälleen uuden syysmalliston. Asukokonaisuus sisältää tällä kertaa neljä erilaista toppia (, joita voi käyttää yhtä lailla myös hameena), kolme mekkoa, kolmet housut (tai oikeastaan vain kahdet erimalliset), yhden takin ja yhden frillahameen. Asuja miksailemalla pystyy rakentamaan yllättävän monta erilaista asukokonaisuutta.

Asut ovat itse asiassa hyvinkin helppoja toteuttaa. Todettakoon esimerkkinä, että tuo yllä oleva musta-lila mekko on 7-vuotiaan tyttäreni ompelema. Toki toimin vieressä työnjohdollisessa roolissa ja autoin kaavoituksessa, mutta osien leikkaaminen, palojen yhdistäminen nuppareilla ja saumurointi ovat kaikki tyttäreni käsialaa. Kun mekon kanssa yhdistää yläosaksi mustan topin, se muuntautuu polvipituisesta nilkkapituiseksi. Helpoimmillaan tuollaisen topin (tai hameen) saa tehtyä suorakaiteen mallisesta palasesta yhdellä saumurin saumalla. Kun materiaalina käyttää esim. lycraa, eivät reunat rispaa eivätkä rullaa.

Sama musta-lila mekko toimii lyhemmälle barbille yksinäänkin kokopitkänä. Lilareunuksista toppia voi käyttää reunus ylhäällä tai alhaalla. Tai topin voi muuttaa hameeksi, jolloin lila reunus toimiikin vyötärökaitaleena.

Ruskeareunainen toppi toimii niin ikään molemmin päin toppina, tunikana tai hameena.

"Syysmalliston" kuvakollaaseja kasatessa tuli samalla leikittyä ilmaisen Fotor-kuvankäsittelyohjelman ominaisuuksilla.

Periaatteessa kaikki asukokonaisuudet on kasattu yllä näkyvistä vaatekappaleista (kuvasta puuttuu ainoastaan yksi kokomusta tuubitoppi). Vaatteissa on käytetty kolmea erilaisesta kangasta tai pikemminkin näiden kankaiden pieniä "hukkapalasia". Keskimmäiseen toppiin on liimattu kolme pientä tarraa koristepaljeteiksi.

Koko "mallisto" on pakattavissa pieneen matkalaukkuun. Ehkäpä surauttelemme tyttäreni kanssa näitä "mallistoja" vielä pukin konttiinkin. :D Tällainen kokonaisuus kun valmistuu suht nopeasti ja helposti melko pienistäkin jämätilkuista.

Leguja ylijäämäkankaista

Kun lasten halloween-asuja teki vähän löyhän alkuvision varassa sillä ajatuksella, että puvun lopullinen ilme muotoutuu matkan varrella asua ommellessa, ostin varmuuden vuoksi kangasta vähän reilummat palat. Sekä mustaa, että ruskeaa lycraa jäi yli sen verran, että niistä sai pikasurautettua vielä legginssit tyttärelle.

 Molemmat legut sopivat aika kivasti tyttäreni lempihupparin, ilveshupparin kanssa. :) Leguissa käytetty luottokaavaa PaaPiin Liljaa.

Robin Hoodin asu

 

Koulun naamiaisissa on kirjallisuusteema ja pikkusisko sai jo halloween-asuksi Pahattaren puvun,  isoveljelle ompelin Robin Hoodin kostyymin. Ei ehkä mikään kovin kammottava halloween-asu, mutta tarvitseeko lasten naamiaisissa aina niin karmivia asuja ollakaan.

Kävimme poikani kanssa yhdessä valitsemassa kankaat asuun. Paitaan ostimme vihreää collaria, viittaan, nuolikotelon päällystämiseen ja hihansuihin löysimme hieman nahkajäljitelmänomaista lycraa. Housuiksi kelpasivat (ja vieläpä mahtuivat!) jo pari vuotta sitten omplemani joustofroteehousut.

Paidan pohjana käytin modattuna Ottobren (1/2019) See You Soonin hupparikaavaa. Jätin paidasta hupun ja helmaresorin pois. Samalla myös pidensin helmaa ja leikkelin siihen nuo robinhoodimaiset lovet. Periaatteessa paita on naamiaisten jälkeen modattavissa tavalliseksi See You Soon -huppariksi. Tai värinsä puolesta miksipä ei tuunaamalla vaikkapa överiksi joulupaidaksi. 😆 

Hupulliseen viittaankaan ei yllättäin löytynyt valmista kaavaa, joten päätin modata sellaisen itse. Osviittana käytin kauan sitten Lidlistä vappuasuksi ostettua sammakkoviittaa. Sattumalta See You Soon -hupparin huppuosa sopi aivan täydellisesti Lidlin viitan kanssa yhteen.

Joitakin vuosia sitten ostimme pojallemme Krakovasta puisen jousipyssyn, nuolia siihen tosin on tallella enää yksi ja nuolikotelokin on hukkunut jonnekin ajan saatossa. Toisaalta kouluun tuskin saa ottaa jousipyssyä ja nuolia, mutta koska Robin Hoodin asuun aika oleelliseksi rekvisiitaksi kuuluvat nimen omaan jousipyssy ja nuolet, tuunasimme mieheni kanssa feikkinuolet ja siihen kotelon.

"Nuolet" ovet n. 25 cm pituisia pajutikkuja, joihin kuumaliimasin halkaistuja sulkia (Jep, näit ja luit aivan oikein. Kyllä, toiset halkovat hiuksia, minä sulkia. 😂). Ja jotta ei tulisi mieleen kokeilla, miten nuo lyhyet tikut saisi jousipyssyllä singottua, kuumaliimasin nuo "nuolet" vielä varmuuden vuoksi kiinni puukiekkoon. Tuo puukiekko toimii myös oleellisena nuolikotelon päällisen kiinnitysosana. Päällipussi ikään kuin tulpataan tuolla kiekolla kiinni putkeen. 

Ajankäytöllisestihän tässä projektissa ei ollut taaskaan järjen häivääkään, mutta näiden rooliasujen väkertäminen on kyllä älyttömän kivaa puuhaa. Eikä taatusti tule naamiaisissa toista samanlaista pukua vastaan. Naamiaisasuihin ostettujen kankaiden jämäpaloista syntyi lisäksi syysloman sateisina päivinä kahdet legginsit ja barbeille syysmallisto vol 2. Että eivät menneet hukkaan nekään sadepäivät tai jämäpalat. Jämäkangasprojekteista postausta tuonnempana, kunhan saan ensin kuvattua ne.

Kohti halloweenia

 Kun syyslomalla riittää sadepäiviä ja reissaamisetkin ovat vallitsevan tilanteen vuoksi aika vähissä, sitä keksii itselleen kaikenlaista enemmän tai vähemmän hyödyllistä askaretta. Ompelukone ja saumuri ovat parkkeeranneet jo useaksi päiväksi ruokailuhuoneen pöydälle. Lumikki-puvun ompelu oli sen verran hauskaa puuhaa, että satuteema jäi vähän päälle. Lapsilla on ensi viikolla koulussa halloween-naamiaiset, teemana heillä on kirjallisuus eli naamiaishahmojen toivottiin olevan jollain tapaa kirjoista tai tarinoista tuttuja. Satujen pahishahmoja pohtiessa mieleen tuli Pahatar, lila kun sattuu olemaan tyttäreni lempiväri. Sarvettomana puku olisi tosin käynyt vaikkapa Lumikin ilkeäksi äitipuoleksikin.

Isoimman haasteen puvun ompeluun toi juurikin tuo päähine -ja ne sarvet. Ryhtyessäni tekemään päähinettä, minulla oli jonkinlainen löyhä visio siitä, miten sarvet kannattaisi tehdä ja kiinnittää. Matkan varrella tuo löyhä visio kylläkin muutti muotoaan ja päädyin tekemään päähineen eri tavalla kuin alkuperäisvisiossani. Jälkiviisaana todettakoon, että se alkuperäinen suunnitelma olisi ollut nopeampi ja järkevämpi tapa, mutta... no, valmista tuli näinkin.

Piirtelin paperille sarven kaavan ja leikkelin sarvet jämäkästä lycran jämäpalasta. Sarvi on ommeltu kahdesta kiemurapalasesta. Lumikin olkatoppaukset päätyivät tällä kertaa sarvien täytteeksi. Täytön jälkeen saumuroin alasauman umpeen. Päähineen pohjana käytin tavallista pipokaavaa, jonka vain venytin alaosastaan pitkälle kaulaan asti ulottuvaksi. Alkuperäisvisiossani järkeilin kiinnittäväni sarvet käsin ommellen huppuun. Sitten tuli ei niin kuningasajatus ja järkeilinkin, että istutan nuo sarvet pipon (tai siis hupun) lakisaumoihin. Optimistisesti kuvittelin sarvien pysyvän jämäkän täytön ansiosta pystyssä ja säästäisin aikaa, kun sarvet saisi surautettua suoraa saumurilla kiinni. No sarvet eivät pysyneet pystyssä ja käytännössä ompelin vielä käsin nuo sarvet saumuroinnin jälkeen haluamaani asentoon. Sarvien lakisaumaan upotus oli siis oikeastaan täysin turha työvaihe, joka ennemmin hankaloitti kuin nopeutti päähineen valmistumista. Huppu itsessään on ommeltu samaisesta jämäkästä lycrasta. Koska lycra ei purkannu eikä juurikaan reunoilta rullaannu, leikkelin vain summanmutikalla tuon kasvo-osan pois. Aukon reunoja ei ole sen kummemmin huoliteltu, näyttää pitävän muotonsa yllättävänkin hyvin. 

Itse mekon yläosan kaavana on erittäin löyhästi käytetty Ottobren Happy Rainy Dayta (OB 4/17), tosin pari kokoa normaalia pienemmässä koossa, sillä mekon musta lycra (?) on hyvinkin joustavaa ja halusin yläosasta melko tyköistuvan. Viitta, mekon alaosa, kaulus, trumpettihihat ja sulkakoristukset ovat omasta päästä sovellettuja. Oikeastaan tällaisen rooliasun ompelemisen suola on juurikin siinä, että asusta ei ole pakko tulla täysin salonkikelpoista, vaan käyttötarkoituksesta johtuen siihen sallii tulevan vaikka pieniä mokiakin. Kun antaa virheille tilaa, voi paljon rohkeammin kokeilla erilaisia vedetään hatusta ratkaisuja toivoen, että työ tekijäänsä opettaa. Ja yleensä opettaakin. 

Kun ei projektia aloittaessakaan ole ihan selkeää visiota siitä, millainen lopputuloksen tulisi olla, suunnitelma muotoutuu matkan varrella. Välillä ideoita tosin putkahti vähän jälkijunassa ja niiden toteutukseen tarvittiin ratkojaa. Alunperin tein mekkoon pelkistetymmät trumpettihihat lilasta kankaasta. Leikkuurippeistä syntyi kuitenkin idea. Kumpikaan kankaista ei tuntunut rispaavan eikä rullaavan, vaan pitäytyivät aika lailla siinä muodossaan mihin sen leikkasi. Ryhdyin leikkelemään sulkamaisia suikeroita, joita halusin kiinnittää trumpettihihojen tyvelle. Tai ihan ensimmäinen ajatus oli kiinnittää hapsut käsivarsilta kohti kainaloita ikään kuin luomaan siipimäistä vaikutelmaa, mutta sitten syntyi epäilys, että käsien ollessa alhaalla hapsut saattaisivat näyttää typeriltä. Ratkoin siis jo kertaalleen ommellut trumpettihihojen saumat ja istutin sulat mustan ja lilan kankaan saumaan. Lisäilin hapsuja myös pääntielle etuosaan.

Helmaan on ommeltu vuoroin suorakaiteen mallisia mustia suikaleita ja kiilamaisia liloja suikaleita. Päähineen olisi varmasti voinut ommella pääntielle hupuksikin, mutta jätin sen irralliseksi, jolloin mekkoa pystyy tarvittaessa käyttämään muuhunkin kuin Pahattaren rooliin.

Myös viitta on erillinen. Sen kiinnitys ei ehkä ole se optimaalisin. En oikein osannut päättää mikä olisi paras tapa kiinnitykselle, jotta tuon kauluksen saisi parhaiten asettumaan pystyasentoon, joten päädyin mahdollisesti pysyvään tilapäisratkaisuun, jossa viitta on vain solmittu olalle. Viitan kaulukseen en ole täysin tyytyväinen. Sisällä oleva kovikekangas on hitusen liian löperöä ja kaulus tuppaa laskeutumaan sivuille, mutta kauluksen saumaa en jaksanut enää ratkoa vaihtaakseni sen sisään jämäkämmän kovikekankaan. Menköön nyt näin.

Barbien muotinäytös

 

Siivoilin ompelupistettä Lumikki-puvun jäljiltä ja olin jo heittämässä jäljelle jääneitä kangasrippeitä roskikseen, kun pöydälle jäänyt saumuri huuteli antamaan kangassilpulle vielä mahdollisuuden. Tuo loimusametti(?) on varsin joustavaa, eikä rispaannu reunoista, joten päätin kokeilla, miten materiaali taipuisi barbien vaatteiden ompeluun, loimusametin kiilto kun toisi tyttäreni toivomaa glamouria mekkoihin. Motivaatio lähes joutavaan puuhasteluun löytyikin varsin helposti, sillä projektilla sai mukavasti lykättyä edessä olevaa pakollista imurin ulkoilutushetkeä. Nopeasti vierelle istahti myös 7-vuotias tyyliassistentti kertomaan toiveitaan uuden syysmalliston suhteen.

Ensimmäisenä testiin lähti simppeli yksivärinen putkimalli (yläkuvan punainen mekko) sekä kaksivärinen putkimalli (ensimmäisen kuvan "Lumikki-mekko").  Seuraavaksi kokeilin helmalevennystä ompelemalla hieman kiilamaisia kappaleita sivuistaan yhteen. Yhdistin kiiloista kootun helman suorakaiteen malliseen yläosaan ja ompelin mekon lopuksi takasaumasta kapeaksi putkeksi.

  Yllä näkyvistä palasista on koottu tuo alakuvan vasemmanpuoleinen mekko. 

Kokeilin noita kiilalevennyksiä hieman erilaisille korkeuksille. Koska kangasta oli jäljellä enää aika vähänlaisesti vyötäröltä asti lähtevään helmalevennykseen riitti materiaalia ainoastaan punaisesta väristä (ensimmäisen kuvan punainen mekko).

Pienimmistä palasista sai ommeltua vielä toppi ja kynähame -yhdistelmän surauttamalla kaksi suorakaidetta yhteen ja ompelemalla kappaleen takasaumastaan putkeksi.

Kaikkein pienimmistä rippeistä syntyi vielä uudet vaatteet Lundby-nukkekodin hahmoille. Kaiken kaikkiaan oikein hauska äidin ja tyttären yhteisprojekti. Kaavoituksellisessa mielessä mielestäni myös opettavainen. Kun materiaalin suhteen ei ollut mitään hävittävää, pystyti ilman minkäänlaisia paineita leikkelemään mutulla erilaisia kaavavariaatioita. Uskaltaisikohan tuollaista merenneitohelmaa lähteä sooloilemaan näppituntumalla ihan oikeassakin vaatekoossa..?

Lumikki-asu

Sadun nimipäivänä 18.10 vietetään valtakunnallista satupäivää, koska päivä sattuu olemaan sunnuntai ja syyslomamme pyörähti juuri käyntiin, koulussamme otettiin varaslähtö ja vietimme satupäivää jo eilen. Oppilaiden yllätykseksi koko henkilökunta pukeutui perjantaina satuhahmoiksi. Minulle itsestään selvä hahmo oli Lumikki. Jo lapsena Lumikki oli prinsessahahmoista suosikkini. Hiusten värillä saattanee olla jotain yhteyttä tähän asiaan... Ehkä oli helpompi samaistua Lumikkiin kuin vaikkapa vaaleakutrisiksi kuvattuihin Tuhkimoon tai Ruususeen.

Puuttui vain se Lumikin asu. Olisihan sellaisen saanut tosin netistä tilattua. Googlaus tuotti tulokseksi jos jonkinlaista Lumikki-kostyymiä -Osassa vähän enemmän kangasta, osassa hyvinkin niukalti. Mutta jotenkin tuon valmiin rooliasun tilaaminen ei tullut kuuloonkaan. Tein ekskursion JättiRättiin siinä toivossa, että löydän asuun sopivat kankaat. Ja löytyihän niitä. Lieneekö tuo nyt sitten jotakin loimusamettia tai vastaavaa. Jotakin keinokuituhirvitystä, josta leikatessa lähti älytön määrä mikromuovihuitua. Maapalloa ei taidettu pelastaa tällä projektilla, mutta ainakin kankaan metrihinta oli kohdillaan. Yhden päivän rooliasua varten, kun ei ihan hirvittävän isoa rahallista panostusta ollut järkeä laittaa. Tuolle pinolle kankaineen, lankoineen ja koristenauhoineen tuli hintaa alle 15 euroa. Ei paha.

Pukuun ei ollut kaavaa, joten aika vahvasti soveltaen lähdettiin liikkeelle. Tiesin PaaPiin Klara-mekon yläosan entuudestaan hyvin istuvaksi ja niinpä leikkelin mekon yläosan Klaran kaavaa mukaillen. Klaran hihojen kaavat (lyhennettyinä) leikkasin pystysuunnassa neljään osaan, lisäilin suikeroihin vielä melko reilulla kädellä sivuille saumavaroja. Jokaisen sinisen hihapalasen väliin ompelin punaisesta kankaasta n. 10 cm leveän kaistaleen, jonka sitten ompeluvaiheessa laskostin olkasaumaan. Nuo siniset välikaitaleetkin leikkasin tarkoituksella liian leveiksi, jotta sain volyymiä ja rypytystä hihoihin. Tuli yllättävänkin hyvä, ottaen huomioon, etten etukäteen ommellut mitään rypytyslankoja vaan pistelit hihat suoraan nuppareilla kiinni. Noihin punaisiin laskoksiin tein tosin ompelukoneella pienet aputikkaukset ennen hihan kiinnitystä. Oli jotenkin aika vapauttavaakin ommella tällaista rooliasua "Ei se ole nyt niin justiinsa" -mentaliteetilla. Hihansuihin saumuroin ikään kuin resorikaitaleenomaisesti siniset kaitaleet, jotta sain hihat pussitettua. Aluksi mietin kuminauhakujaa, mutta tuo kaitale tuntui lopulta paremmalta idealta.

Kankaiden ostovaiheessa en ollut ollenkaan vakuuttunut sen ommeltavuudesta. Vahva epäilys oli siitä, että projekti saattaisi koetella hermojani melkoisesti. Onneksi olin väärässä. Kangas oli yllättävänkin helppoa työstettävää ja niinpä rohkaistuin kokeilemaan mekkoon vielä kauluksen improvisoimista. Alunperin olin miettinyt yhdeksi vararatkaisuksi esim. erillistä kauluksellista viittaa, mikäli kauluksen kiinnitys mekkoon osoittautuisi minun taidoilleni liian haastavaksi. Leikkelin valkeasta joustamattomasta kiiltokankaasta (ei mitään hajua kankaan nimestä) tuollaiset kaarevat suikaleet. Suikaleiden sisään silitin hyvin stydistä kovikekankaasta tukipalan. Saumurilla siistin ja kiinnitin palasten avoimen reunan toisiinsa ja itse kaulus on pääntien huolittelun jälkeen ommeltu ompelukoneella pääntien sisäpuolelle. Kun kaulusta hieman taivuttaa, se asettuu aika kivasti pystyasentoon.

Tuosta kultaisesta koristenauhasta piti alunperin tulla yläosaan vyötäröltä pääntielle ulottuvat koristukset, mutta matkan varrella suunnitelma muuttui. Mekon yläosa on alunperin leikattu niin, että tuohon eteen muodostuisi sininen kiila tai kärki, mutta vyötärölle rypytetty kangasmäärä painaa sen verran, että joustavassa kankaassa se venyttää tuon kiilamaisen muodon lähes olemattomiin. Kultaisilla roikkuvilla koristenauhoilla sain edes jonkin verran muodostettua illuusiota siitä, että tuossa edessä olisi pieni kiila.

 

Puvun sovitusvaiheessa tyttäreni intoutui niin ikään stailaamaan itsensä kääpiöksi. Kääpiön varusteeksi haettiin froteinen löylymyssy ja Germit-sammakon viitta. Yhteiskuvassa Lumikki ja 7-vuotias kääpiö.

Syksy saapuu väripatoihinkin

 Syksyn edetessä karkkivärit ovat kaikonneet väripadoistani. Tämä värjäyserä sattui tulemaan erityisen maanläheisiin väreihin. Sinällään värikattauksessa ei tosin ole mitään kovin yllättävää. Etualan kauniin ruskea sävy on saatu vuorenkilven fermentoituneista lehdistä. En purettanut lankaa erikseen, sillä noissa lehdissä pitäisi olla parkkiaineita. Sävy on mielestäni kaunis, mutta lanka jäi aika karheaksi vielä etikkavesihuuhtelunkin jälkeen. En ihan tarkalleen tiedä millaisia kemiallisia prosesseja värjäyspadassa tällä kertaa kävi, mutta vuorenkilpivyyhtiä huuhdellessa veden pintaan nousi kerta toisensa jälkeen mystistä vaahtoa..?

Värjäysryhmässä on tänä syksynä hehkutettu runsaita verihelttaseitikkisatoja. Niitä lähdin minäkin sienikorini kanssa tuosta lähimetsästä hakemaan. Aikaisempina vuosina olen kyseistä sientä tästä lähimaastosta löytänyt, mutta tällä kertaa koriin päätyi vain kaksi vaivaista yksilöä, niillä ei vielä ihan väripataa laiteta porisemaan. Sen sijaan koriin päätyi varasuunnitelmana samettijalkoja ja männynsuomuorakkaita. Kummallekaan värille ei nyt sinällään ollut mielessäni mitään erityistä tarvetta, mutta päätin tehdä kokeilun, muuttuisiko kyseisten sienten värit ph-kikkailuilla, kun liemeen lisää ruokasoodaa. No eipä juuri muuttunut, aika samat beiget ja vihertävän harmaat langat padasta nousivat kuin aiempina vuosinakin ilman soodakäsittelyä. Tulipa kokeiltua.

Näistä langoista tuo punertavanruskea sävy on oma suosikkini.

Keltaiset Kontiot

 

Ystäväni tilasi keltaiset sukat ohuesta langasta. Sukat menevät miehelle, joten halusin mallin olevan simppeli. Ravelryn kirjastoon olen jemmannut jo pidemmäksi aikaa Tiina Kuun Kontio-sukat. Kontion alkuperäismalli on tosin suunniteltu paksummalle langalle kuin käyttämäni Novitan Venla, mutta tapani mukaan lähdin soveltamaan ohjetta.

Täydelliset näistä ei tulleet. Kolmosen puikot olivat ehkä inan liian paksut Venlalle ja noihin puikkojen vaihtumiskohtiin jäi tuollainen harmillinen juova. Pari  pakollista virhettäkin sukkiin lipsahti, mutta niitäkään tuskin huomaa kukaan muu kuin minä itse. Epätäydellisyyksistä huolimatta toivon mukaan kuitenkin lämmittävät saajansa jalkoja ja mieltä.

Hieman haastavaa oli kuvata nämä itselle aivan liian isot sukat omissa jaloissa. Kaiken lisäksi otin kuvat näköjään niin, että sukat ovat Tiina Kuun malliin nähden vääriin jalkoihin puettuina. 😂