Talvinen kettutunika

Olen huomannut, että käsitöiden tekemisen suhteen tulee erilaisia kausia. Välillä ompeluksia syntyy tiuhaa tahtia. eikä kutimiin tarttuminen nappaa yhtään, välillä toisin päin. Nyt alkuvuodesta on ollut tuo toisin päin kausi. Saumuri on saanut aika rauhassa lepäillä hupun alla ja käsiin on mieluummin hakeutunut kudin. Puolivuotiaalle veljentytölleni sain sentään surautettua talvisen kettutunikan. Tästä tuli kyllä aika ihana. Tuo talvinen kettukuosi on yksi suosikeistani ja nyt se alkaa olemaan viimeistä piirua myöten käytetty. Tähänkään tunikaan kettukangasta ei riittänyt enää kuin etukappaleen toiseen puoleen ja pieneen taskuun. Kuosi on ostettu vuosia sitten Turun kädentaitomessuilta muistaakseni Lalian kojulta kuosinsa viimeisenä palana.

Koska kettukangasta oli knaftinlaisesti, kaavaksi valikoitui Ottobren Cute Pockets (OB 4/2017), jossa etukappale on jaettu vertikaalilinjassa kahtia. Cute Pockets -mallissa nuo taskut ovat tosin tyystin erilaiset, ikään kuin etukappaleeseen "upotetut". Halusin kettukuosista tuohon yksiväriselle puoliskolle yhden tehostetaskun. Aika söpö tasku tuli tästäkin, että sikäli sopii kaavan nimeen.

 

Autioituu rannan talot

 

Olen jo pitkään fanittanut Tiina Kuun suunnittelemia sukkia, monet niistä ovat päätyneet Ravelryssä neulejonoon, mutta jostain syystä en ole koskaan yksiäkään aloittanut. Muutamaan otteeseen olen myös kirjakaupassa selaillut Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maa -kirjaa ja kun Suomalaisen kirjakaupan tammialessa huomasin opuksen olevan tarjouksessa, kävin vihdoin ostamassa kirjan. Ensimmäisenä kirjasta pääsi toteutukseen Autioituu rannan talot -niminen malli.

Mallin inspiraatio on käsittääkseni alkujaan vanhoista pohjalaistaloista. Vaikka juuriltani olenkin pohjalainen, minulle nuo puutalojen ikkunanpokat toivat enemmän mieleen nykyisen kotikaupunkini puutalot Vanhassa Raumassa. Niinpä väriksi valikoitui pastellinsävyinen mintunvihertävä. Sävy on värjätty loppukesän tarhakäenkaaleilla. Vakaa aikomukseni oli tällä kertaa pitäytyä täysin ohjeessa, vaan toisin kävi. Päkiän koristekuvio on nimittäin näissä sukissa tuplalevyinen, sillä lankavalintaa tehdessä tapahtui jonkinasteinen ajatushärö. Kuvittelin värjänneeni tarhakäenkaalilla 100 gramman erän lankaa, mutta olinkin värjännyt ainoastaan 50 grammaa. Tajusin tämän vasta, kun olin neulonut ensimmäistä vartta jo hyvän tovin. Ohjeen mukaan pohjaväriä kuluisi 60 grammaa, joten paljosta ei jäisi vajaaksi, mutta jäisi kuitenkin. Ja tismalleen samaa sävyä tuskin onnistuisin uudelleen värjäämään ja tuotakin toivotaan toivotaan värjäystä täytyisi odotella ensi kesään asti. Piti keksiä toinen ratkaisu. Värjäämistäni langoista lupiinivärjäys osui melko lähelle tarhakäenkaalin sävyä ja lankavahvuuskin täsmäsi melko liki. Herättelin ensin toiveita, että saisin mintunvihreän sävyn ehkä riittämään kärkiosaan, jos käyttäisin lupiinin sävyä tuossa päkiän levennetyssä koristeraidassa. Keittiövaakaa apuna käyttäen tein ensimmäisen sukan edetessä laskelmia langan riittävyydestä ja totesin, ettei kikkailunikaan olisi saanut lankaa riittämään. Nyt on sitten kärkiosat lupiinin sävyä. Lieneekö tuo sitten häiritsevän ketään muuta kuin itseäni? 

Lempiosioni sukissa on tuo hieman erilainen kantapää. Kantapäätekniikalle on varmasti olemassa jokin nimikin, mitä en nyt juuri satu tietämään. Joka tapauksessa tekniikka oli itselleni uusi. Sukka istuu napakasti jalkaan, eikä kantapään toteutus ollut lopulta kovinkaan monimutkainen. Aina voi oppia jotain uutta!

Sukat on neulottu 2,5 puikoilla Filcolanan Arwetta Classicista, kärjen vaaleanvihreä on Novitan Venlaa. Musta lanka mitä lienee, vahvuudeltaan oikeaa kokoluokkaa. Arwetta Classicissa on 80% merinovillaa ja 20% nylonia, aika ihanan pehmeän tuntuiset, päätyvät ehkä uusiksi unisukiksi. 😊😴

Helmikoristeinen avainnauha

 

Klassinen esimerkki siitä, miten työn aloittamiseen kulutettu aika on täysin suhteeton itse työn toteutukseen kuluneeseen aikaan nähden. Tai miten väliaikaisratkaisuilla on taipumus muuttua pysyviksi ratkaisuiksi. Toukokuussa työavaimiani palvellut avainnauha irtisanoi pitkän palvelussuhteensa, sitä ennen avainnauhaa oli toki jo useaan otteeseen paikkailtu ja elvytetty. Hätäpäissäni pykäsin nopeasti uuden, jo alunperinkin epäkäytännöllisen, mutta järkeilin sillä meneväni kesälomaan asti. Näköjään meni helmikuulle asti ennen kuin sain toteutettua sen varsinaisen avainnauhan pinnaa kiristävän tilapäisratkaisun tilalle. Hulluinta tilanteessa on se, että itse asiassa kesälomien alla askartelin useitakin avainnauhoja lahjoiksi poikani opettajalle ja tyttäreni eskariohjaajille. Oman rikki menneen avainnauhan tilalle en silloinkaan saanut aikaiseksi tehtyä uutta.

Visuaalisestihan tämä uusi avainnauhana muistuttaa aika pitkälti tuota edellistä virkkaamaani työavainten nauhaa (musta väri ja helmikoristeet) -Paitsi että tämä oli paljon nopeampi ja yksinkertaisempi tehdä. Tällä kertaa käytin virkkaamiseen jo valmiiksi helmikoristeltua lankaa. Aikaa koko projektiin kului n. puoli tuntia. Aloittamiseen yli puoli vuotta!

Aluksi virkkasin kolmosen koukulla pitkän ketjusilmukkaketjun tavallisella mustalla puuvillalangalla. Ketjusilmukkaketjuun virkkasin rivin kiinteitä silmukoita helmikoristeisella langalla. Pujotin avainnipun ketjuun ja ompelin päät yhteen. Virallisia turvallisuuskriteerejähän tämä ei täyttäisi, sillä turvalukkomekanismi puuttuu. Sellainen puuttui tuosta edellisestäkin avainnauhasta. Itselle tein ja tiedostan asian, myyntiinhän tällaista ei saisi tehdä.