Klassinen esimerkki siitä, miten työn aloittamiseen kulutettu aika on täysin suhteeton itse työn toteutukseen kuluneeseen aikaan nähden. Tai miten väliaikaisratkaisuilla on taipumus muuttua pysyviksi ratkaisuiksi. Toukokuussa työavaimiani palvellut avainnauha irtisanoi pitkän palvelussuhteensa, sitä ennen avainnauhaa oli toki jo useaan otteeseen paikkailtu ja elvytetty. Hätäpäissäni pykäsin nopeasti uuden, jo alunperinkin epäkäytännöllisen, mutta järkeilin sillä meneväni kesälomaan asti. Näköjään meni helmikuulle asti ennen kuin sain toteutettua sen varsinaisen avainnauhan pinnaa kiristävän tilapäisratkaisun tilalle. Hulluinta tilanteessa on se, että itse asiassa kesälomien alla askartelin useitakin avainnauhoja lahjoiksi poikani opettajalle ja tyttäreni eskariohjaajille. Oman rikki menneen avainnauhan tilalle en silloinkaan saanut aikaiseksi tehtyä uutta.
Visuaalisestihan tämä uusi avainnauhana muistuttaa aika pitkälti tuota edellistä virkkaamaani työavainten nauhaa (musta väri ja helmikoristeet) -Paitsi että tämä oli paljon nopeampi ja yksinkertaisempi tehdä. Tällä kertaa käytin virkkaamiseen jo valmiiksi helmikoristeltua lankaa. Aikaa koko projektiin kului n. puoli tuntia. Aloittamiseen yli puoli vuotta!
Aluksi virkkasin kolmosen koukulla pitkän ketjusilmukkaketjun tavallisella mustalla puuvillalangalla. Ketjusilmukkaketjuun virkkasin rivin kiinteitä silmukoita helmikoristeisella langalla. Pujotin avainnipun ketjuun ja ompelin päät yhteen. Virallisia turvallisuuskriteerejähän tämä ei täyttäisi, sillä turvalukkomekanismi puuttuu. Sellainen puuttui tuosta edellisestäkin avainnauhasta. Itselle tein ja tiedostan asian, myyntiinhän tällaista ei saisi tehdä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti