Improvisoidut pitsisukat

Leija-huivin jälkeen uuden huiviprojektin aloittaminen jäi vähän mieleen pyörimään. Yhtenä vaihtoehtona huivimallista mielessä kävi muutaman vuoden takainen "hittihuivi" Villapesupinnat, jossa leikitellään eri lankoja yhdistellen erilaisilla neulepinnoilla. Neulepintojen leikittelystä ajatus kulkeutuikin pari vuotta sitten pukin kontista tulleeseen Neulojan Suureen Silmukkakirjaan (Maria Parry-Jones). 

Kirjasta löytyy mallikuviot 250 erilaiseen neulospintaan. Neulekorissa pyöri "korkattu" kerä luonnonvalkoista Nallea ja hetken mielijohteesta päätin lähteä improvisoimaan siitä tyttärelle pitsisukkia yhdistelemällä erilaisia neulospintoja.

Loin 2,5 nron puikoille 70 silmukkaa. Tein alkuun muistaakseni kolme kerrosta ainaoikeaa, jonka jälkeen neuloin 24 kerrosta simpukkapitsiä. Mallikertojen väliin neuloin yhden oikean kierroksen, joka aikana kavensin silmukkamääräksi 63. Jatkoin vartta pitsisomisteisella joustinneuleella. Sukkien pohja on sileää pintaa, kun taas jalkapöydän päällä jatkuu tuo pitsisomisteinen joustinneule. Kantapääkavennusten yhteydessä vähentelin jalkaterästä muutamia silmukoita, jottei jalkapöydän ympärys olisi liian suuri. Aika harvoin jaksan neuloa vahvistettua kantapäätä, enkä tiedä olisiko se tässäkään ollut tarpeen, mutta ajattelin sen olevan pelkkää sileää neulosta ilmeikkäämpi pinta, joten tein vahvistetut kantapäät lähinnä ulkonäön vuoksi. Pidän itseäni villasukkien suurkuluttajana, enkä ole tainnut saada sukkiani puhki vielä kantapäistä, vaikken juuri koskaan niihin vahvistettua kantapäätä neulokaan. Tiedä sitten kävelenkö jotenkin omituisesti, mutta itselläni ainakin sukat kuluvat puhki päkiältä tai varpaista, ei kantapäistä.

Muilta osin sukista tuli ihan onnistuneet, mutten tekovaiheessa vaivautunut sovittamaan sukkia kertaakaan tyttärelläni, joten lopulta näistä tuli reilusti liian isot. Aika korjannee tämän ongelman. Tai sitten päädyn antamaan nämä pari vuotta vanhemmalle kummitytöllemme. Nyt ei vain taida olla ihan villasukkasesonki (paitsi itselläni tuo sesonki jatkuu läpi vuoden).

Kettuteeppari

 

Majapuun okranväristä FoxBoxia tuli tilattua kerralla isompi erä, tällä kertaa ompelin siitä kummipojalle kesäpaidaksi kettuteepparin. Kaavana käytin Paapiin Osmaa (Paapiin kaavakirja lapsille). Äkkiseltään silmämääräisesti näytti tuo pääntie aika isolta, mutta lauantaina vieraillessaan kummipoika ei ollut kovin mannekiinimielellä ja paita jäi sovittamatta. :D Toivon mukaan on sopiva.

Kummipojalle alkaakin jo kertyä näitä kettuteemaisia vaatteita. Asiassa saattaa toki olla hienovaraista ohjailua Rauman Lukon kannattajaksi jo heti pienestä pitäen. :P

Huopaperhonen äidille

Tänä vuonna äitienpäiväkortin siivitti matkaan pieni huopaperhonen. Piirsin ensin paperille perhosen kaavan, jonka mukaan leikkelin perhosen pohjan Taito Shopista ostamalleni paksulle kierrätyshuovalle. Pohjan päälle neulahuovutin lilaa villaa ja pinkkiä hahtuvalankaa. Ompelin vielä ompleukoneen suoralla ompeleella siipiin lisää juonteita. Vartalo on ommeltu tiheällä mustalla siksakilla, josta lankojen päät jätin tarkoituksella perhosen tuntosarviksi. Lopuksi ompelin käsin vielä muutamia helmiä koristeeksi.

Perhosen taakse ompelin käsin pienen rintakorun pohjan, jolloin perhosen saa kortista irti rintakoruksi käyttöön.

Ihanaa äitienpäivää! 💗

Virkattu Totoro

Television katselun passivoivasta vaikutuksesta on puhuttu minun lapsuudestani saakka. Itselläni on televisiota katsellessa kädessä yleensä aina jokin käsityö, kudin tai vastaava projekti meneillään. Mietinkin, onkohan se sitten passiivisen television katselun sijaan aktiivista television katselua..? Ellei mitään keskeneräistä projektia ole, sellainen täytyy yleensä jostain kehittää. Tällä kertaa oli siitä poikkeuksellinen tilanne, ettei meneillään ollut ainuttakaan keskeneräistä lankatyötä! Eikä oikeastaan edes mitään kuningasideaa seuraavasta kässäprojektista. 

Totoro-amigurumi lähtikin syntymään oikeastaan ihan vain puhtaasti siitä, että televisiota katsellessa kaipasin käsilleni jotakin tekemistä ja lattialla lankakorissa sattui nyt olemaan nössäkkä harmaata Venlaa. Työparillani olisi seuraavana päivänä syntymäpäivä ja tiedän hänen pitävän Studio Ghiblin elokuvista, etenkin Totorosta. Ilman sen isompaa suunnittelua tai ohjetta lähdin  virkkaamaan harmaasta langasta Totoro-hahmoa. Itse vartalo syntyikin aika joutuisasti, mutta totuuden nimissä todettakoon, että noihin pienten osien nysväämiseen sai toki aikaa suttaantumaan. 

Ekaluokkalaiset olivat hiukan kateellisia työparini taskun suulta kurkistelevasta Totorosta. He halusivat samanlaisen. Ihan hauskaa puuhaahan tämä oli, mutta ehkä kärvällisyyteni ei kuitenkaan riitä amigurumien virkkaamiseen koko luokalle. Täytynee varmaankin tehdä jokin prototyyppi neulahuovutetusta Totorosta, josko oppilaiden kevätkäsityö olisikin neulahuovutettu Totoro-hahmo. 

Lankana samettijalalla värjätty Novitan Venla. Sävy on siitä kinkkinen, että jossakin valossa lanka näyttää aivan harmaalta (kuten Totorossa kuuluukin), kun taas jossakin valossa sävy taittaa voimakkaasti vihreään.