Trikookammoa kaikottamassa

 

 
Koko syksyn on saanut ompelukone pölyttyä rauhassa. Kesällä ostettu trikookangas on odottanut aikaa ja inspiraatiota. Eilen illalla vihdoin sellainen tuli. Leikkelin ensin palaset omaan tunikaan ja jämäpaloista tyttärelle mekon. Testinä surauttelin tuon tyttären mekon ensin. Suotta olen jännittänyt ja jänistänyt trikoota ja resorikanttausta. Henkisesti valmistauduin ryppyihin, hyppytikkeihin ja lankajumeihin, mutta ei. Trikookammoni lievittyi ainakin piirun verran. Tai sitten onnistuin tuurilla saamaan säädöt kerrankin kohdilleen.

Nurjalta katsottuna toki vielä toivomisen varaa, mutta päälle päin syntyi ihan kelpo mekko! Kannatti hifistellä erilaisilla jousto-ompelilla ja kaksoisneulalla. Turvauduinpa jopa matemaattiseen kaavaan resorin mittoja laskiessa, kannatti. Ei mennyt siis hukkaan ennakkovalmistautuminen mm. Mallikelpoinen- ja Mutturalla-blogien lukemisessa. Miten ennen nettiaikaa ihmiset itseopiskelivat ompelemaan?

Kangas näytti kivalta ainakin pienen ihmisen päällä. Ehkä isommankin. Tästä rohkaistuneena taidan vihdoin uskaltaa ommella tuon omankin trikootunikan kasaan, nyt kun palasetkin on jo leikattuna. Siiten voimme samistella tyttären kanssa :)

Kaava oma.

Pääkallosukat

Joululahjatehtailu ja mustavalkoisten sukkien kausi jatkuu. Pääkallosukat teinipojalle, omaan jalkaan sovitettuna eivät nyt oikein istu parhaalla mahdollisella tavalla.

Lankana Novitan Nalle. Puikot nro 3. Ohje sovellettu Ravelryn Day of the Deads Arm Warmers -ohjeesta.

Paksut villurit

"Lorvailuloman" loppuminen ja töihin palaaminen reilun vuoden tauon jälkeen on syönyt aikaa käsitöiltä ja blogin päivittämiseltä. Ompelukoneeseen en ole pitkään aikaa koskenutkaan, kutimia sentään tulee silloin tällöin kalisteltua. Koska työpäivän jälkeen aika tuntuu olevan kovin rajallinen, on joululahjatejtailu aloitettava hyvissä ajoin. Appiukolta tuli toive konstailemattomiin paksuihin villasukkiin.

Lankana kaksinkertainen seiskaveikka, puikot nro 7.

Retrokukkanen

Omistan ison pussillisen nappeja. Nappeja, joista ei kuitenkaan löydy edes kahta samanlaista. Eipä niistä juuri iloa ompeluksiin ole, mutta  oivaa askartelumateriaalia kylläkin. Pinterestiin olen koonnut nivaskan ideoita siitä, missä kaikessa sekalaisia nappeja voisi hyödyntää. Tässä yksi tuotos, jonka alkuinspiraatio saatu täältä.

Ostin ystävälle syntymäpäivälahjaksi Maheka Designin vanhoista tapeteista ja hartsista tehtyjäVintage Wallpaper -koruja. Näin ollen halusin kortinkin olevan hieman rertohenkisen. Ert&Ris:n knappeblomster-kortti-ideasta jalostui siis lopulta tällainen.

Omppumekko

Sain työsähköpostia. Äitiysloman, hoitovapaan ja kesäloman loppuminen alkoi tuntua hieman liiankin konkreettiselta. Huoh. Äkkiä jotain muuta ajateltavaa, työasioihin ehtii palaamaan sitten perjantaina. Muu ajateltava oli tänään omasta päästä kaavoitettu omppumekko.

 

Simppeli edestä, takana pieni halkio niskassa pukemista helpottamassa.

Puuvillakangas oli melko paksua, joten vuoria en halunnut laittaa, kädenteiden ja pääntien reunat huoliteltu kanttinauhalla. Kanttinauhasta myös rusetti niskaan. Mekko istui ihan hyvin, mutta pukeminen oli hieman konstikasta. Kangas kun ei veny yhtään ja mekon keskiosa on melko kapea. Niskan halkio toki hieman helpottaa pukemista, hikinen ja venkoileva taapero ei :).

Kiipeilemään pääsee tässäkin mekossa...

...Ja tarpeeksi kun on vauhtia, saa myös helman liehumaan jäykästä kankaasta huolimatta :).

Pianosukat

Mustavalkoisia Juhannussukkia kutoessa mieleen tuli kokeilla seuraavaksi sukat, joissa olisi pianon koskettimet. Alunperin visiona oli tehdä jalka- ja varsiosasta mustat, mutta päätinkin raidoittaa sukkiin valkoisella nuottiviivastot. Uskomattoman epämusikaalinen olen itse, mutta saattavat sukat päätyä jonkun hieman musikaalisemman tuttavan joulupakettiin ;).

Lankana Novitan Nalle, puikot nro 3.

Ennestään tiesin Nallen ja kolmosen puikkojen kanssa kannattavan tähdätä varren aloituksessa n. 70 silmukkaan. Laskeskelin, että jos valkoisen koskettimen leveys on 4 silmukkaa ja niiden välissä yksi nurja silmukka mustalla, tulee yhden koskettimen leveydeksi 5 silmukkaa. 7 x 5 = 35, joten kaksi kertaa kun tekee kosketinrivistön yhdelle riville, tulee aloitussilmukoiden määräksi tasan 70. Mustan koskettimen leveys on 3 silmukkaa. Mustan ja valkoisen koskettimen väliin en enää tehnyt nurjaa silmukkaa, vaan rytmitin mustat ja valkoiset koskettimet kutakuinkin näin: *3v, 3m, 2v, 3m, 3v, 1m nurin, 3v, 3m, 2v, 3m, 2v, 3m, 3v ja 1m nurin*, toista *-* (v = valkoinen, m = musta). 15 riviä neuloin toistaen edellä kuvattua rytmiä, sen jälkeen neuloin 10 riviä toistaen kaavaa *4v, 1m nurin*.

Pianon koskettimien jälkeen aloin mustalla osuudella kaventamaan vartta joka 10. kierroksella 4 silmukkaa/kierros kunnes jäljelle jäi 56 silmukkaa (viimeisellä kavennuskerralla ainoastaan 2 silmukkaa kierroksella). Näin jäljelle jäi 14 silmukkaa/varras. Sukka on neulottu loppuun 56 silmukalla. Kantapäätä ja kärkikavennuksia en selittele tarkemmin, vaan kukin tehköön parhaaksi katsomallaan tavalla. Itselläni on käytössä isomummun aikoinaan opettama perinteinen tapa :)

Varteen on neulottu aluksi pari senttiä ainaoikeaa (tai suljettuna neuleena kun tekee niin tietenkin joka toinen rivi oikein, joka toinen rivi nurin). Kokeilin ensin lyhyttä "resoria" samalla rytmillä kuin pianon koskettimet (4 oikein, 1 nurin), mutta oli liian harva joustinneuleeksi ja varsi lähti rullautumaan. Purkuun meni siis se aloituskokeilu.

 

Sukat valmistuivat asuntoautossa matkatessa kohti Ruotsia. Lämpömittarin sisälämpötila näytti +32C ja ulkolämpötila +31C. Päässä soi korvamatona Eppujen Kitara, taivas ja tähdet :).

 "Suru soittaa mielen mustin koskettimin
Vahingossa vaikka valkoista koskettikin
Markalla ostan maailman..."

Pyykätyt sydämet

Siskon häihin askartelin tällaisen pyykkinarukortin. Pienet keramiikkasydämet ovat pyörineet askartelulaatikossani pitkään, enkä ole niille oikein sopivaa käyttöä keksinyt. Siskoni on harrastanut keramiikkatöitä, joten päätin ripustaa sydämet hänen hääkorttiinsa.

Tuunattu talouspaperiteline

Siskollani ei ollut talouspaperia. Ei siksi, että se olisi tilapäisesti loppu, vaan siksi, ettei ollut löytynyt sisustukseen sopivaa telinettä. Asiahan oli korjattava ;). Tarvittiin perusmallinen talouspaperiteline ja lajitelma puuvillaisia jämälankoja.

Sopiva simppeli teline löytyi Honkkarista. Nuppi lähti irti kiertämällä liimaus auki. Nupin kanssa teline olikin mittasuhteiltaan jotenkin hassun korkea.

Alunperin visiona oli tehdä kokonaan umpeen virkattu malli, mutta sitten ajattelin käytännöllisyyttä. Virkatun jalustan päällä rulla ei välttämättä pyörisi kovin hyvin. Koska ostamani telineen jalusta oli valkoinen eikä esimerkiksi puunvärinen kuten tuo varsi, jalustan voisi aivan hyvin jättää näkyviinkin. Sitä paitsi näin uuden päällisen vaihtaminen olisi mahdollista, mikäli värimaailma tai fiilis muuttuu.

Ei sillä, etteikö joku olisi tätäkin jo joskus aiemmin keksinyt, aivan varmasti on, mutta itselläni ajatus lähti tästä lampunjalasta. Projekti oli riskialtis, sillä selvästikin siskoni oli tarkka siitä, millaiset esineet hänen keittiössään saisivat olla näkyvillä. Hyvä puoli tässä tosin on se, että kyseiseen malliin on helppo vaihtaa päällinen kulloiseenkin sisustukseen sopivaksi. Olen luottavaisin mielin, että käsitöitä rakastava siskoni ottaa huumorilla tuunaukseni. Eri asia on sitten päätyykö teline piiloon kaapin perukoille, josta se kaivetaan esiin ehkä vain silloin, kun sisko kahden tahmatassunsa kanssa tulee vierailulle :).

Testikäytössä huomasin, että talouspaperirullillakin on eroja. Teline toimii mainiosti "kotimaisten markettien" rullilla, mutta kappas, Lidlistä ostetuissa rullissa onkin aavistuksen pienempi tuo rullan halkaisija. Juuri sen verran pienempi, että kun tapin ympärysmitta virkkauksen myötä hieman kasvaa, eivät Lidlin rullat pyörikään enää täysin kitkattomasti.

Unikko-tunika

Kangaslaatikkoa penkoessa vastaan tuli hieman yllätyksenä Marimekon harmaa Unikko-kangas. Tein aikoinaan edelliseen asuntoomme tästä kankaasta verhot työhuoneeseen. Ilmeisesti olin matkan varrella muuttanut suunnitelmaani verhojen mallista melko radikaalisti, sillä käyttämätöntä Unikko-kangasta löytyi varastoistani vielä reilunkokoinen pala. Läpinäkyvän laatikon läpi olin kyllä nähnyt kuosin, mutta olin koko ajan luullut sen olevan vanhat työhuoneen verhot, vaan eipäs ollutkaan. Verhojen teosta on aikaa yli 10 vuotta, joten ei ihme, etten muistanut kangasta jääneen niinkin paljon.

Yllätys, yllätys, toteutukseen päätyi jälleen yksi tunika jo aiemmin muokkaamallani yksinkertaisella kaavalla. Noita kahta edellistä tunikaa onkin keveyden ansiosta tullut pidettyä ahkerasti rentoina kesävaatteina. Näköjään ei kahta ilman kolmatta.

Paperikukkia pakettiin

Kun paketointitarvikkeista löytyy vaihtoehtoisesti joko joulupapereita tai lasten käärepapereita, on pakko jälleen hakea ideoita Pinterestistä. Löytyi kiva paperikukkamalli ohjeen kera.

Varastoista löytyi sentään ruskeaa paperia ja turkoosia silkkipaperia. Sakset käteen ja leikkelemään!

Mittakaavaa pienemmästä kukasta.

Pikkupojan vyö

Esikoinen sai kummitädiltään turkoosit caprit, tosi kivat, mutta vielä vyötäröltä hieman väljät. Ostimme pojalle punaisen Salama McQueen -vyön. Heti ensimmäisen käytön yhteydessä huomasin vyön värjäävän myös housuja punaiseksi. Pesussa lähti, mutta ärsyttävää silti.

Eilen tarvitsin laukkua, johon olin säilytystä varten sullonut vanhoja vöitä. Vastaan tuli maailman rumin vyö, joka tuli joskus aikoinaan omien caprieni kylkiäisenä. Vyö on niin ruma, että koskaan en ole tainnut sitä pitää, tai pidin kerran ja sekin värjäsi valkoisia capreja. Olkoon vyö itsessään susi, mutta sen soljet olisivat käyttökelpoiset. Mieleen muistui eräs ompeluidea, jonka olin taannoin Pinterestissä merkannut. Vanhoista vyön soljista ja epämääräisenkokoisesta kangastilkusta päätyisi jalostukseen pojalle uusi vyö!

Leikkausvaiheessa pohdin tekisinkö vyön tuosta harmaa-valkoisesta pystyraitaosuudesta vai poikkiraitaisena. Päädyin poikkiraitaiseen.

Alkuperäisessä ohjeessa vyöhön oli silitetty tukikangasta sisään. Näin tein minäkin, vieläpä jämäkkää sellaista. Virhe. Itse vyö tuli nopeasti ommeltua, varsinkin kun en tehnyt sitä alkuperäisidean mukaan tilkuista, vaan yhdestä kangaspalasta taittamalla pitkän soiron kaksinkerroin. Aikaavievin osuus olikin vyön kääntäminen oikein päin. Tukikankaan kanssa se oli täysin mahdotonta. Päädyin repimään tukikankaan pois, sillä itsessään tuo Clarke&Clarken kangas oli jo aika paksua ja jämäkkää. Se saisi riittää. Ilman tukikangastakin vyön kääntäminen oli melkoista ähräämistä, mutta onnistui lopulta.

Nyt jälkikäteen mietin, että olisi ehkä kannattanut ommella vielä tikkaukset noihin reunoihin. Alunperin näin olin suunnitellutkin, mutta koska vyötä kääntäessä kului paljon odottamaani enemmän aikaa ja energiaa, unohdin lopulta tehdä reunatikkaukset. Saahan ne toki vieläkin tehtyä, kun irrottaa ensin nuo soljet. Katsotaan miten vyö pysyy muodossaan käytössä. Ompelen tikkaukset, jos näyttää menettävän muotoansa.

Naapurintädin Purkki Aitassa ostoksilla

Monet kerrat olen vaunulenkillä katsellut naapuritalon pihaan ohjaavaa Purkki Aitta auki -kylttiä pohtien mitä tuo aitta mahtaa pitää sisällään. Tänään päätin vaunutellessa pistäytyä tutustumaan Purkki Aittaan ja samalla  naapuriin. Paikka oli aivan ihastuttava vanha aitta, josta löytyi itse tehtyjä kauniita purkkeja ja purnukoita, käsitöitä sekä pieniä itse tuunattuja sisustustavaroita, vieläpä hyvin huokeaan hintaan. Kaikkea sitä naapuristaan löytääkin!

Mukaan reissulta tarttuivat nämä tuunatut peltipurkit. Tytön siirtyessä housuvaippoihin ongelmaksi tuli se, että nyt isoveljen vaipat näyttivät aivan samoilta. Jottei joka kerta tarvitse tihrustaa vaipan takaa pientä numeromerkintää, sijoitin isoveljen isommat vaipat siniseen ja pikkusiskon pienemmät vaipat punaiseen purnukkaan.

Pihakalusteiden elvytys

Before - After

Perintönä edellisiltä asukkailta saimme kulahtaneet pihakalusteet. Kolme kesää ovat nyt olleet sään piekseminä viittä vaille roskalavalle menossa. Mutta ehjiä kun ovat olleet, niin rujosta ulkonäöstä huolimatta sitkeästi ovat nuo pihassa pysyneet.

Oli korkea aika tehdä jotain. Painepesuri, muutama sipaisu hiomapaperilla ja Eskaro Terassi-/kalusteöljyä pintaan! Mitään huipputrendikkäitähän näsitä nyt ei saa vaikka mitä tekisi, mutta ihmeitä tuo pelkkä öljykäsittelykin tuntui tekevän. Lopputulos on huomattavasti parempi kuin lähtötilanne. Sikäli tekijälleen kiitollista hommaa, että kättensä jäljen näki heti. Samalla tuli öljyttyä housunlahje, kengät, varpaankynnet ja pläntti nurmikkoa. Opetus: Kun öljyn sekoittamiseen käyttää porakonetta, kannattaa huomioida, että öljy on aika paljon litkumpaa kuin maali :D.

 

Alpaca tumput

Apukuskineulojana tulee automatkoilla neulottua kesälläkin. Viime aikoina emme juurikaan ole kotona ehtineet olemaan, kun kalenteri täyttyy mökkeilystä ja pienistä kesälomareissuista. Ompelukone on saanut pölyttyä rauhassa, mutta kutimet on helppo ottaa mukaan reissullekin.

Nämä tumput päätyivät minulle puolivalmiina. Lähtötilanne oli tässä. Kassista löytyi langat, toinen tumppu peukkua vaille valmiina ja toisesta tumpusta varsi valmiina. Ohjetta ei ollut. Vuoden päivät on tuo neulekassi odottanut inspiraatiota. Nyt päätin valmistaa tumput loppuun. Mustassa langassa on hyvät ja huonot puolensa. Silmukoiden laskeminen mustasta pörröisestä neuleesta oli enemmän tai vähemmän haastavaa. Toisaalta yksittäinen silmukka ei myöskään valmiista työstä loista silmään, jos parit eivät täysin identtisiä ole. Eivätkä ole. Jo pelkästään kahden eri neulojan erilainen käsiala tekee niistä hieman erilaiset, onneksi tässä suhteessa musta pörröinen lanka on armollinen.

Ensimmäistä kertaa tein tumppuja, joissa peukalo tehdään lisäämällä sivuun silmukoita. Istuivat käteen aika mukavasti. Taidan tehdä toistekin. Jospa seuraavalla kerralla ihan ohjeellisen version.

Tumput on neulottu kaksinkertaisella langalla puikoilla nro 7. Lankoina Viking Alpaca superfine sekä toinen hyvin ohut, pehmeä ja pörröinen, ehkä jotain mahairlankaa. Toisen langan vyötettä ei kassista kuitenkaan löytynyt.  Yhdessä nuo kaksi lankaa tekevät tumpuista hyvin pehmeät ja varmasti lämpimät. En ole vielä päättänyt päätyvätkö omaan käyttöön vai kenties pukin konttiin pehmeäksi paketiksi. Kun lämpömittari näyttää varjossa +22C, tumppujen käyttö ei tunnu tällä hetkellä kovin ajankohtaiselta :D.

Juhannussukat

Harvemmin sitä juhannuksena tulee sukkia kudottua, mutta niin vain mökkireissun aikana valmistuivat pitkävartiset kuvioneulesukat. Kyseinen Dropsin malli on ollut itselläni jo pitkään Ravelryn jonossa, mutten ole saanut aikaiseksi aloittaa. Mökkireissu automatkoineen oli mitä parhainta aikaa neulomiselle, etenkin kun sattui vielä näin viileät kelit.

Lankana Novitan Nalle. Puikot nro 3. Linkittämästäni Dropsin ohjeesta käytin oikeastaan vain tuon kuvioneuleosuuden, muuten neuloin sukat vanhalla ja hyväksi  havaitsemallani tyylillä. Loin alkuun 72 silmukkaa. Varresta etenkin tuon kuvion kohdalta ovat aika napakat eli uskoisin varren pysyvän ylhäällä, vaikka joustinta varren suulla onkin vain 20 kierrosta. Kuvion jälkeen aloin kaventamaan vartta joka viidennellä kierroksella kunnes jäljelle jäi 56 silmukkaa.

Taaperocaprit isin t-paidasta

Isoveljelle tehdyt shortsit isin vanhasta t-paidasta onnistuivat yllättävän hyvin. Päätin tehdä pikkusiskolle caprit niin ikään isin t-paidasta. Yläkuvassa näyttää ihan kivalta, mutta...

Istuessa vyötärö on auttamatta liian pinkeä :( Aloitin nämä caprit jo kuukausi sitten, mutta koska kaavoitukseni ei mennyt taaskaan ihan niin kuin piti, vyötäröosasta tuli alunperin liian matala. Seistessä vielä menetteli, mutta istuessa ei.

Kuminauhan sijaan vyötärölle olisi ommeltava leveä resorikaitale nostamaan vyötärölinjaa. Homma jäi hieman seisomaan, sillä resoria ei varastoistani löytynyt. Jos olisin ommellut resorin heti, olisivat ehkä hetken mahtuneet, mutta nyt housut ovat jo valmiiksi liian pienet. (Alla olevat kuvat otettu kuukausi sitten.)

Visio ja toteutus menivät tosin ristiin jo aiemmassa vaiheessa. Alunperin ajatus oli tehdä tuollainen rypytetty lahkeen suu. Ajattelin sen onnistuvan ihan vain ompelemalla venytetyn kuminauhan sisäsaumaan. No ei onnistunut... Ompelin siksakilla, oliskohan pitänyt koittaa suoraa ommelta pitkällä tikillä..?

Visio ja toteutus...

Lahkeen suusta tuli niin ruma, että oli pakko keksiä jotain. Päätin rypyttää lahjetta paremmin käsin tikkaamalla. Lisäsin sitten lahkeeseen vielä rusetin. Lopputuloksesta tuli oikeastaan kivampi kuin alkuperäisestä visiosta. Eli tässä kohtaa onni onnettomuudessa -vai pitäisikö sanoa onni osaamattomuudessa.

Kaksoisneulaa kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni. Opetuksena todettakoon: Langoilla on eroja! Alakuvassa näkyy, millaista jälkeä tuli, kun ylälangat olivat eri laatua. Lopulta puolasin kumpaankin tuota parempaa lankaa ja hyppytikit loppuivat. Lahkeensuista tuli lopulta siis ihan siistit. Ja kokonaisuudessaan capreista kivat, harmi vain, että ne ovat jo valmiiksi hieman liian pienet. :( Kaavoitusta täytyy selvästikin vielä harjoitella. Onneksi isillä riittää vanhoja t-paitoja harjoitusmatskuksi!:D.