Esikoinen sai kummitädiltään turkoosit caprit, tosi kivat, mutta vielä vyötäröltä hieman väljät. Ostimme pojalle punaisen Salama McQueen -vyön. Heti ensimmäisen käytön yhteydessä huomasin vyön värjäävän myös housuja punaiseksi. Pesussa lähti, mutta ärsyttävää silti.
Eilen tarvitsin laukkua, johon olin säilytystä varten sullonut vanhoja vöitä. Vastaan tuli maailman rumin vyö, joka tuli joskus aikoinaan omien caprieni kylkiäisenä. Vyö on niin ruma, että koskaan en ole tainnut sitä pitää, tai pidin kerran ja sekin värjäsi valkoisia capreja. Olkoon vyö itsessään susi, mutta sen soljet olisivat käyttökelpoiset. Mieleen muistui eräs ompeluidea, jonka olin taannoin Pinterestissä merkannut. Vanhoista vyön soljista ja epämääräisenkokoisesta kangastilkusta päätyisi jalostukseen pojalle uusi vyö!
Leikkausvaiheessa pohdin tekisinkö vyön tuosta harmaa-valkoisesta pystyraitaosuudesta vai poikkiraitaisena. Päädyin poikkiraitaiseen.
Alkuperäisessä ohjeessa vyöhön oli silitetty tukikangasta sisään. Näin tein minäkin, vieläpä jämäkkää sellaista. Virhe. Itse vyö tuli nopeasti ommeltua, varsinkin kun en tehnyt sitä alkuperäisidean mukaan tilkuista, vaan yhdestä kangaspalasta taittamalla pitkän soiron kaksinkerroin. Aikaavievin osuus olikin vyön kääntäminen oikein päin. Tukikankaan kanssa se oli täysin mahdotonta. Päädyin repimään tukikankaan pois, sillä itsessään tuo Clarke&Clarken kangas oli jo aika paksua ja jämäkkää. Se saisi riittää. Ilman tukikangastakin vyön kääntäminen oli melkoista ähräämistä, mutta onnistui lopulta.
Nyt jälkikäteen mietin, että olisi ehkä kannattanut ommella vielä tikkaukset noihin reunoihin. Alunperin näin olin suunnitellutkin, mutta koska vyötä kääntäessä kului paljon odottamaani enemmän aikaa ja energiaa, unohdin lopulta tehdä reunatikkaukset. Saahan ne toki vieläkin tehtyä, kun irrottaa ensin nuo soljet. Katsotaan miten vyö pysyy muodossaan käytössä. Ompelen tikkaukset, jos näyttää menettävän muotoansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti