Up and down

Jossakin Pinterestin tai Ravelryn syövereissä näin tällaiset ylös-alas -nuolisukat. Idea oli hauska. Luulin laittaneeni kuvan itselleni talteen, vaan enpä ollut laittanut. Kahlasin läpi Pinterestini kuvat sekä Ravelryn jonon ja suosikit. Ei löytynyt.

Idea jäi kuitenkin vaivaamaan. Free knitting chart editor -haulla löysin Stitch Fiddlen kaavioeditorin. Päätin kokeilla hataran muistikuvani varassa jotain samantapaista. Tällainen tuli.

Ohjelma vaikutti ihan näppärältä. Tulee varmasti leikittyä toistekin. Aiemmin olen tehnyt nämä ruutupirrokseni kynällä ruutupaperille. Palmikkomallejani en ole juuri jaksanut ylös kirjata, vaan edennyt mutu-tuntumalla ja pähkäillyt sitten jälkimmäisen sukan kanssa, että mitenkähän oikein tein ensimmäisen. Ehkä viimein saan kirjattua myös palmikkoneulekokeilujen mallit ylös tämän editorin avulla.

Sukat neulottu 54 silmukalla Seiskaveikasta 3,5 puikoilla.

Kuvat otettu omia jalkoja mallina käyttäen, vaikka sukat ovat miesten koossa. Hieman jäävät makkaralle. :)

Twinkle, twinkle little star...

Inspiroiduin Punatukka ja kaksi karhua -blogin joulukalenterin luukusta 11. Taittelimme tällaisia tähtiä jouluaskarteluina oppilaiden kanssa. Intouduin taittelemaan niitä itsellekin.

Asettelin tähdet pöydälle kranssiksi, mutta en oikein keksinyt järkevää kiinnitystapaa seinälle, kun huushollista ei löytynyt sen paremmin kaksipuolista teippiä kuin sinitarraakaan.

Oikeastaan alunperinkin ajatuksena oli koristaa tähdillä tyhjenemään käyvä joulukalenteri. Enää kalenterissa riippui kolme pussukkaa!

Tähtien mallin printtasin täältä. Monistuskoneella töissä pienensin sitä, jotta sain kahdenkokoisia tähtiä. Taittelu itsessään on yksinkertaista: Viivainta apuna käyttäen käännetään taitokset sakaran kärjestä vastakkaiselle puolelle kahden sakaran väliseen "koloon". Tämän jälkeen vierekkäiset pitkät sivut taitellaan toisiaan vasten.

Amsterdam-piparkakkutalo

Minulle yksi joulun perinteistä on jo usean vuoden ajan ollut piparitalon tekeminen. Piparitalon inspiraationlähteet ovat olleet milloin mistäkin päin maailmaa. Välillä supisuomalainen heinälato, välillä. Eifeltorni tai Riemukaari. Tänä vuonna sain päähäni tehdä amsterdamilaisen kanaalinvarsimaiseman.

Koskaan en ole Amsterdamissa käynyt (paitsi lentokentällä konetta vaihtaessa), joten maisemaa joutui tarkastelemaan googlen kuvahaun avulla. Ehkäpä sitä joskus vielä itsekin talsii noissa maisemissa.

Googletuksen lomassa piirtelin ruutupaperille luonnoksia, joiden pohjalta aloin kaavoittamaan piparitaloa. Kiitos ajastimella varustetun uunin, tällä kertaa yhtään pellillistä ei edes palanut ja leipomukset onnistuivat ensimmäisellä yrittämällä. Julkisivujen päädyt ovat prameammat, takaseinä ylhäältä pelkistetympi. Pohjalevyn paistamisen jälkeen mieheni teki liimalevystä mittoihin sopivan alustan, jossa on muutaman sentin korotus "kanaalista" kadulle.

Tunnustan potevani jonkinasteista pursotuskammoa. Tämän projektin tiesin jo aloittaessani olevan siedätystä kammolleni. Pursotusta tulisi olemaan. Ja paljon. Harjoittelemalla työn jälki olisi ehkä täydellisempää, mutta aiempiin pursotuksiini nähden tässäkin työn jäljessä havaittavissa jo suurta kehitystä.

Pikeerin ohje:

Hieman vajaa 3 dl tomusokeria
1 valkuainen

Vatkataan sähkövatkaimella muutamia minuutteja.

Valmiin pikeerin pursotin Minigrip-pussilla. Sellaisia hifistelypursotustyllasarjoja kun en omista. Olisiko hifistelyvälineillä sitten saanut tasaisemman pursotusjäljen. Ehkä. Paha sanoa, kun en ole koskaan sellaista kokeillut.

Muutamiin ikkunoihin tein vaaleanpunaisessa jouluvaloja. Laiskuus iski ja värillisissä käytin ihan kaupasta ostettua kuorrutetta.

Osien liimaus sujui suht ongelmitta, enkä edes polttanut näppejäni sulassa sokerissa, kuten yleensä. Kun runko oli kasassa, alkoi haukin vaihe: KARKIT. Tässä kaksi pientä assistenttia olivat myös riemulla mukana. Yleensä teen tuon irtokarkkihyllykierroksen itse. Tällä kertaa pyysin miestäni tuomaan kauppareissulta koristeluun sopivia karkkeja. Tuliaisina oli mm. kettukarkkeja, ranskanpastilleja, sukulakuja, noitapillejä, sateekaarinauhaa ja tuollaisia kaksivärisiä pötköjä. Kettukarkit päätyivät tiiliksi talojen sivuseiniin ja kanaalin seinämään. Noista kaksivärisistä saisi kadulle rotvallireunuksen. Mutta mitä tehdä sukulakuilla ja noitapilleillä? Pähkähullu ajatus: mukulakivikatu! Mieheni katseli hetken sivusta, kun aloin veitsellä siivutta lakuja pieniksi palasiksi. Pian eteeni ojennettiin apuväline: munaleikkuri. Tottakai!

"Kattotiiliksi" valikoitui Brunbergin laktoositonta suklaata. Kun pätkäisi päädystä yhden rivin pois, suklaalevy oli juuri täydellisenkokoinen. Räystäät ja katon harjat on tuunattu kekseillä.

Kertaalleen koristelun aikana joutui täydentämään kettukarkki- ja noitapillivarantoja. Visio lopullisesta koristelusta kun muotoutui vasta työtä  tehdessä. Loppusilaukseksi kolmannella karkkihyllykierroksella pussiin valikoitui suklaakarkkeja kanaalin varren pylväiksi sekä lakunauhaapylväiden väliin. Vaikeinta oli löytää "fenderit" Kanaalin seinämään. Autonrengaskarkkeja löytyi vasta kolmannesta kaupasta. Kanaalin vesi on muotoiltu sateenkaarinauhasta. Sitä täytyisi vielä jollain kauppareissulla hakea yksi rulla lisää.

DIY suklaakonvehdit

Tarhan tätejä alkaa olemaan jo aika monta, kun lapset ovat eri hoitoryhmissä. Yhteiseksi kiitokseksi hyvästä hoidosta päätin värkkäillä suklaakonvehteja päiväkodin kahvihuoneeseen.

Viimevuotiset konvehtini eivät menneet aivan kuin Stömsössä. Kardemummasuklaideni maku oli tuolloinkin hyvä, mutta konvehtini jämähtivät Ikeasta ostettuihin suklaamuotteihin. Eikä niistä ollut paljon tuliaisiksi viemisiä. Tänä vuonna ostin Prismasta tällaisen silikonisen konvehtimuotin. Tällä kertaa muotti toimi loistavasti. Puolisen tuntia pakastimessa riitti jähmettämään suklaasydämet.

Sillä aikaa kun yksi muotillinen jähmettyi pakastimessa, värkkäilin valkosuklaa-mustikka -konvehteja tällaisiin pieniin tryffelivuokiin.

Valkosuklaa-mustikka -konvehdit

200 g valkosuklaata
kuivattuja mustikoita

Sulata suklaa vesihauteessa. Valuta sula suklaa tryffelivuokiin. Ripottele pintaan kuivatut mustikat. Tai sekoita mustikat suklaamassaan ennen vuokiin annostelua. Laita konvehdit hetkeksi pakastimeen jähmettymään.

Joku aika sitten mieheni osti minulle tällaisen silikonisen suklaansulatuspullon. Kakun kuorruttamiseen vähän pienehkö, mutta konvehtiaskartelussa vallan mainio apuväline, jolla sulan suklaan annostelu muotteihin käy näppärästi.

Kardemummasuklaakonvehdit

200 g tummaa suklaata
1 tl kardemummaa

Käytin Brunbergin 53 % suklaata. (Brunbergilla on ainoat löytämäni laktoosittomat suklaat.) Sulata suklaa vesihauteessa. Sekoita kardemumma suklaamassaan. Valuta massa muotteihin ja laita hetkeksi pakastimeen jähmettymään.

Neulottu kaulaketju

Ravelrystä löytyy ilmaisohje tällaisiin neulottuihin kaulakoruihin. Varastoistani löytyi vielä pari kerää Novitan Malibu-lankaa, joskin kyseisen langan valmistus on taidettu lopettaa jo vuosia sitten. Paksu, hieman kimaltava lanka ei varmastikaan sovi jokaiseen neuletyöhön, mutta näihin kaulakoruihin lanka on juuri passeli.

Muutama vuosi sitten tein samaisesta langasta pronssinvärisen kaulaketjun. Vielä löytyi lankalaatikosta hopeanvärisenä ja haalean kullankimalteisena Malibua.

Ketjun teko on melko simppeliä. Aluksi neulotaan kaksi 9 silmukan levyistä "pötköä, joihin langankierroilla tehdään pieni reikä joka 8. kierrokselle. Pötköt laitetaan päällekkäin ja pujitellaan vuorotellen toistensa rei'istä läpi. Näin syntyy hieman lettimäinen vaikutelma. Alkuperäinen ja tarkempi ohje sekä kuvia prosessista Olgajazzyn sivuilla.

Yhdessä illassa hyvinkin tällaisen värkkäilee, joten hyvin ehtii vielä vaikkapa joululahjaksi ystäville.

Ketjut on neulottu nelosen puikoilla. Kiinnityskohtaan virkkasin pötkön toiseen päähän ketjusilmukoilla pienen lenkin ja toiseen päähän kiinnitin lasihelmen.

Hopeiseen ketjuun neuloin 19 pujotusreikää, mutta valmiista ketjusta tuli ehkä hieman turhankin pitkä. Kullanväriseen tein 17 pujotusreikää.

Nappisukat

Harmaa-musta-valko -kausi sukissa sai hetkeksi väistyä. Luokassani on tällainen Ikean värikäs nappimatto. Sitä päivästä toiseen katsellessani mieleen tuli tehdä värikkäät nappisukat.

Seiskaveikasta on vuosien saatossa kertynyt jos jonkin kokoisia kerännyssäköitä. Jämälankaprojektiksi nappisukat ovat siis passelia puuhaa. Valkoinen pohjavärikin oli melko tarkasti arvioitu, sillä kerästä jäi jäljelle vain pienen pieni nyssäkkä.

Mallikerran suunnittelin itse 48 silmukalle sopivaksi. Varsi neulottu kolmosen puikoilla, jalkaosaan vaihdoin 3,5 puikot. Kantapääkavennuksissa joutui hieman laskelmoimaan tuota mallikerran sijoittumista, jotta kavennuskohdan sai mahdollisimman huomamattomasti osumaan nappien väliin. Ensimmäinen kantalappu meni purkuun. Mielestäni oikein laskin ja laskelmoin, että saisin kavennuskohdan sovitettua nappien väliin. Harmi vain, etten laskelmointivaiheessa huomioinut nappirivien limittäistä sijoittelua. Kavennuskohta, jonka piti osua nappien väliin, sijoittuikin keskelle nappia. Niin paljon pisti silmään epäsymmetria ja harmitti, että pakko oli purkaa koko kantalappu. Purkuhommissa ärsyttävintä on silmukoiden takaisin poimiminen. Tässä asiassa parivuotias tyttäreni on kylläkin harjaannuttanut minua useaan otteeseen. Kutimeni löytäessään, tyttö tulee tämän tuostakin hymy korvissa tuomaan minulle kutismesta irrottamiaan puikkoja.

Sukista tuli ainakin lämpimät. Toinen väri kulkee käytännössä koko ajan mukana työn nurjalla puolella, joten ovat melkein tuplapaksuiset normaalisukkiin verrattuna. Nyt vain saisi tulla niitä pakkasia...

Hämä-hämä-häkki...

Joululahjatehtailut jatkuvat. Henkilökohtaisesti inhoan hämähäkkejä. Araknofobiani ei kuitenkaan ole aivan niin paha, ettenkö pystyisi hämppistä puikoille luomaan. Terri Knightin Spider Socks, Ravelrystä löytyvä ilmaisohje, on ollut  to do -jonossa jo jonkin aikaa, sillä jokin noissa kahdeksanjalkaisissa otuksissa tuntuu vetoavan poikalapsiin. Nelivuotias esikoiseni on nyt jo innoissaan kaikesta Spidermaneihin liittyvästä. Nämä sukat tosin päätyvät teinipojalle, ei nelivuotiaalle.

Tavoilleni uskollisena poikkesin toki jälleen ohjeesta. Käytin lähinnä vain tuota hämiskaaviota ja siihenkin lisäsin tuon "langan", mistä hämpyt roikkuvat. Varressa takaosa 1 oikein, 1 nurin -joustinta. Minihämpyt jätin sukista kokonaan pois.

Lankana Novitan Nalle, puikot nro 3. Varressa 70 silmukkaa, jalkaosan kavensin 60 silmukkaan.

Joulukalenteri

Pari vuotta sitten ompelin jouluksi paneeliverhot tästä kankaasta. Ylijäämäpaloiksi kankaasta jäi pitkiä kapeita soiroja. Noista soiroista ompelin pieniä pussukoita ajatuksena jalostaa ne joskus joulukalenteriksi. Lopulta tuon vision toteutus kesti siis pari vuotta  Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Pussukoiden ripustusratkaisu tuli eteen vähän puoli vahingossa. Alunperin olin ajatellut jotain puista. Ehkä pelkistetty joulukuusi. Tai valkoiseksi spray-maalattu oksa. Tai puinen lista, jonka yläreunaan delegoisin mieheni sahaamaan jonkin koristekuvion. Eilen eksyin ruokakauppareissullani koriste-esineosastolle. Silmiin osui tuollainen Weisteen ripustuskoukkuteline.

Sitten pitikin enää keksiä mitä pussukoihin sisään. Lapsena minulla oli kerran sellainen lelukalenteri. Juuri sellaisia pieniä minileluja, joita nyt aikuisena siivotessaan inhoaa. Niinpä niin... silti kaikista joulukalentereista muistan juuri tuon. Muistan lapsena leikkineeni myös paljon eläintarha- ja maatilaleikkejä pienillä eläimillä. Ehkä siksi, että meillä oli tuolloin kotona maatila. Tuollaisia pikkueläimiä ei omilla lapsillani kuitenkaan juuri ole. Paikallisessa lelukaupassa oli laatikoittain lajitelmia pikkueläimistä. Eurolla viisi. Vitosella kokosin siis joulukalenteriin lajitelman pikkueläimiä.

Vaikka tappeluhan näistä varmasti ainakin aluksi saadaan aikaan. Pussukassa kun on vain yksi eläin kullekin päivälle. Omaa leluvuoroa joutuu siis odottamaan aina joka toisen päivän ajan. Yhteisiä lelujahan nämä ovat, mutta silti on iso juttu, kumpi SAA AVATA lelupussukan.

Kuurankukkia

En ole mikään erityisen innokas blogihaasteisiin osallistuja. Jonkinasteisena pakkoneulootikkona Silmukan ytimessä -haasteita tulee kuitenkin silloin tällöin seurailtua. Marraskuun aiheena Silmukan ytimessä -haasteessa oli tällä kertaa jää. Jäästä tulee ensimmäisenä mieleen kuura auton tuulilasissa. Vaikka tänä vuonna onkin rikottu jo useasti marraskuun lämpöennätyksiä, on muutamana aamuna kuurankukkasia auton tuulilasille jo piirtynyt.

Rhombus-sukkia olin katsellut jo pitkään Ravelryssä. Maksullista ohjetta en ollut kuitenkaan tullut tilanneeksi. Cookie A:n Sukkia. Rakkaudella -kirjasta tuo sukkamalli kuitenkin löytyi. Minulle Rhombuksen tähtimäisistä kukista tulee mieleen jäiset kuurankukat.

Sukat on neulottu kolmosen puikoilla Nalle-langasta. Aloittaessa varren joustinneuleessa silmukkamääränä 60, kuvio-osassa silmukkamääräksi kasvaa 70.

Aluksi kuvio tuntuu monimutkaiselta. Ensimmäisissä kukkasten kierteissä tarvitaan kahta apupuikkoa, kun samaan aikaan sekä etupuolelle, että takapuolelle jätetään silmukoita odottamaan. Parhaiten apupuikkoina toimivat hammastikut. Sopivan pieniä, etteivät olleet neulomisen tiellä. Sopivan karheita, etteivät silmukat vahingossa tippuneet apupuikoilta. Vähitellen lisäysten ja kavennusten logiikan kuitenkin oppii muistamaan ja neulominen nopeutuu, kun ei joka rivillä tarvitse seurata mallikaaviota. Jälkimmäinen sukka valmistui jo parissa päivässä. Sukan neulomista tosin edesauttoi myös jämähtänyt alaselkä. Kun jokainen askel vihlaisee alaselkään, järjestyy kummasti aikaa istua alas sukkakutimen kanssa.

Nämä kuurankukat taitavat päätyä jälleen pukinkonttiin. Ehkä jonain päivänä saan aikaiseksi neuloa tällaiset myös itselle. Pitkään olen haaveillut jo täysin mustista sukista. Sellaisista, joissa olisi pintaneuleena jokin juju. Luulen, että tämä malli toimisi myös mustissa pitkävartisissa sukissa.