Pikkuisilta pienet lahjat tarhan tädeille

Taas se aika vuodesta, kun on tullut aika kiittää tarhan tätejä hyvästä hoidosta. Nappuloillamme on ihan huippu hoitotädit, joten jotain pientä ja itse tehtyä halusin kesäloman alkajaisiksi heille antaa kiitoksena kuluneesta vuodesta. 

Kun on oman viimeisen työviikkonsa luokkaretkineen ja onkiretkineen ohjelmoinut tarpeeksi kiireiseksi, tulee se viimeinen hoitopäiväkin jälleen niin kovin "yllättäin". Viimeisen illan askarteluina rustasin hoitotädeille kortit, joihin oli autotallista kaivettujen prikkojen avulla kiinnitetty muumihahmoiset jääkaappimagneetit.

Alkuperäisenä visionani oli tehdä oma muumihahmonsa kullekin kolmesta hoitajasta. Kutistemuovi päätti kuitenkin toisin. Jostain syystä Vilijonkka ei halunnut taipua tahtooni. Tai taipui omaan tahtoonsa vähän turhankin voimakkaasti.

Uunissa Pikku Myy ja Muumimamma kipristyivät ja sitten suoristuivat täydellisesti. Vilijonkka pelkästään kipristyi. Pienen "väkivallan" avulla sain Vilijonkkan kuumana suoristettua tämän näköiseksi. Vilijonkkalle nro 2 kävi vielä köpelömmin. Uunissa tapahtui sama kuin Vilijonkkalle nro 1. Käpristyi, mutta ei suoristunut. Väkisin suoristaessa napsahti poikki. Bummer!

Kutistemuovikin alkoi käydä jo vähiin. Jäljelle jääneistä palasista sai juuri leikattua Pikku Myyn, Sitä ei ollut varaa ryssiä, koska aineksia seuraavaan ei enää olisi.

En tiedä oliko sitten uunin lämpötila pielessä, vai pelkästään se karman laki joka teki tepposiaan, mutta tuo viimeisistä palasista leikelty Pikku Myy ei hänkään halunnut suoristua kunnolla. Jonkinlaiseksi sain sen suoristettua, mutta pari pientä kuprua (jotka valo taittaa tässä kuvassa aika isoiksi!) siihen silti jäi. Ei auta. Itse tehdyn leima ainakin jää näkyviin.

Turtles-pipo

Pöllöpipoon väri-ideoita etsiessä Ravelryssä tuli vastaan pöllöpipo-ohjeesta sovellettu Leonardo Hat. Siitä lähti ajatus soveltaa turtles-piposta oma versio 3-vuotiaalle turtlesintoilijalle. Prosessi lähti käyntiin tyypilliseen tapaani ilman ohjetta, yritys-erehdys -metodilla. Välillä hieman purkua. Onneksi purkaminen virkatusta työstä on huomattavasti armollisempaa kuin neulotusta, kun ei ole silmukoita poimittavana. :)

Oikeastaan koko hattu muotoitui vasta tehdessä. Alkuperäinen visio oli enemmän tuon Leonardo hatin kaltainen korvaläpällinen malli. Pipon omistaja ei kuitenkaan korvaläppiä halunnut, joten päätin virkata takaosasta vain hieman etuosaa korkeamman. Ensimmäisestä versiostani tuli liian iso. Hieman purkua ja yhtä kerrosta kapeampi malli sovitukseen. Parempi, joskin edelleen ehkä hieman löysä. En kuitenkaan jaksanut enää toista kertaa purkaa ja ajattelin, että tuolla huivilla saisi kuitenkin hieman säädettyä ympärysmittaa kireämmäksi. Lopputuloksesta tuli puoli vahingossa hieman lippismäinen, sillä lisättyäni huivin, keräsin "löysän osan" eteen ikään kuin lipaksi. Toimii se näinkin, vaikka alkuperäinen visio olikin erilainen. :)

Alkuperäisestä huivista sain miesväeltä kritiikkiä. Turtles näytti liian kiltiltä, silmät kananmunilta. Taas hieman purkua. Tällä kertaa tosin vain silmien irrotus. Ajattelin kokeilla ensin pienempää korjausliikettä ennen kuin lähtisin purkamaan koko silmiä. Kiinnitin silmät hieman alemmaksi ja lähemmäs toisiian. Huivin yläosaa rypytin silmien kohdalta ruttuun, jotta tulisi vaikutelma "vihaisemmista silmistä". Tämä kelpasi miesväellekin.

Takaa huivi ommeltu ristiin jättäen huivin päät vapaasti irti.

Lankana Novitan Tennessee sekä punainen jämäpuuvillalanka, jonka vyötekin hukassa. Puikko nro 3,5.

Pöllöpipo

Lupasin tehdä ystäväni lapselle pöllöpipon. Varastoissa sattui olemaan sopivasti eri värisiä bambu- ja puuvillalankoja. Valinnan vaikeus tuli lähinnä siinä, mitä värejä lopulta valitsisi pipoon.

 Tämäntapaiseen pöllöpipoon löytyy netistä parikin ohjetta, Ravelryssä sekä All About Ami -blogissa. Mutta tyypilliseen tapaani en kumpaakaan niistä seurannut, vaan sovelsin yritys-erehdys -tekniikalla vähän sinne päin.

Tästä omasta versiostani tuli ainakin leveämpi kuin noista netistä löytämistäni pipomalleista. Ehkä vähän turhankin leveä, seuraava sitten kapeampaa mallia...

 Pipo virkattu pylväillä 3,5 koukulla. Nyörit letitetty.

Maatuskasukat

 

Inspiraatio maatuskakuvion tekemiseen lähti Kirjo punaista, valkoista, sinistä -kirjasta (Delage-Calvet, Sohier-Fournel, Brunet & Ritz), jossa näin söpöjä maatuskoja ristipistomalleina. Kirjan maatuskakaaviot olivat kuitenkin sellaisenaan liian isoja sukan varteen, joten niiden pohjalta olen soveltanut oman pienemmän maatuskakuvion. Jalkaterän kiertävä kukkakuvio on niin ikään mukailtu samaisen kirjan ristipistomallista. Sitäkin joutui toki työstämään, jotta sai kuvion täsmäämään silmukkamäärään. Nilkan ruusukuvion alla oleva pieni kukkaraita on sellaisenaan kirjan ristipistomalleista.

Varren ruusukuvio on Lumoavat Ruusukirjailut -kirjasta (Eggimann-Jonsson & Toresdotter). Vihreäpohjaiset leveämmät raidat on toteutettu Random Squares Pattern Generatorilla.

Alkuperäinen ajatus oli neuloa tyttärelle tunika, jonka helmassa kiertäisi tuo maatuskakuvio. Halusin kuitenkin testata ensin pienemmällä (?) projektilla miltä tuollainen maatuskaraita näyttäisi. Kuviosta tuli kyllä korkeampi kuin alkuperäinen visioni oli, joten katsotaan nyt pääseekö tuollainen maatuskatunikaidea koskaan toteutukseen asti. Mahdollisesti ainakin muokkaan tuota kaaviota pienemmäksi.

Pitkään mietin, tekisinkö maatuskakuvion jälkeen kokonaan mustalla loppuosan sukasta. Maatuskassa tuo kirjoneulominen tuntui kuitenkin taas pitkästä aikaa varsin mukavalta, joten päätin tehdä koko sukasta kuviollisen. Toisaalta jännitysmomenttina oli myös mustan langan riittävyys, se kun oli ostettu taannoin Tallinnan reissulta Karnaluksin tuliaisina ja lisää ei aivan heti saisi, jos lanka kesken loppuisi.

Kukkasukissa kesää odottelemaan!

Puikot nro 2,5. Varren maatuskakuviossa 80 silmukkaa (5*16). Alempana varressa ja jalkaterässä silmukkamääräksi kavennettu 70.

Langat: Teetee Pallas sekä Schoeller + Stahl Fortissima.

Kutistemuovikokeiluja

 

Ensi sunnuntain äitienpäivä lähenee ja paketti oli saatava postiin pikaisella aikataululla. Vesirokkopotilaan kanssa ei pahemmin lähdettäisi kaupungille äitienpäivälahjoja ostelemaan. Sellainen oli siis tehtävä itse. Laiska nainen innostuu -blogin innoittamana ostin viime kesänä kutistemuovia. Levyt ovat nyt monta kuukautta odottaneet askartelukaapissa inspiraatiota. Nyt sellainen tuli siinä toivossa, että kokeiluprojektista syntyisi jotain pientä äidille menevään postipakettiin.

Printtasin muutamia kuvia netistä ja piirsin niiden avulla kutistemuovin mattapuolelle ääriviivat. Tosi helppoa oli kutistemuovin työstäminen, kuin piirtoheitinkalvoa leikkaisi.

Sitten palaset uuniin 150C n.3-4 min. Jännitys oli suuri, kun uuniluukun läpi seurasi kutistumisprosessia. Aluksi taittuivat vain reunat sisään päin. Sitten koko kuva meni pienelle mykkyrälle. Hetken jo epäilytti, että niistä koskaan mitään selkeitä muotoja enää palautuisikaan, kunnes vähitellen mytyt alkoivat jälleen hiljalleen avautua paljastaen täysin alkuperäisenkaltaisen kuvan. Joskin pajon, paljon alkuperäistä pienempänä ja paksumpana. Kerrassaan hauskaa puuhaa!

Pikku Myyhyn tein ennen paistoa rei'ittimellä reiän yläreunaan. Sen voisi sitten ripustaa vaikkapa pikkuneidin repun koristeeksi.

Mukavasti onnistuivat kaikki kokeiluni. Äidille menevään kissaan liimasin taustalle kuumaliimalla hakaneulan, niitä oikeita rintaneulan taustoja kun ei tietenkään tähän hätään varastoistani löytynyt. Täytynee käydä täydentämässä askarteluvarastoja ainakin rintaneulantaustoilla ja avaimenperien osilla. Pieniä magneetteja varastosta löysin, voisihan näistä tehdä vaikka jääkaappimagneettejakin!

Suosikkini kaikista kuvista taitaa olla tuo pikkuruinen bambi! :)

Lasten kanssa taidetta

Varsin virkeän vesirokkopotilaan kanssa kotipäiviä viettäessä täytyi kehitellä askartelupuuhaa niin lapsille kuin äidillekin. 3-vuotias poikani halusi maalata. Vähintään yhtä innostunut maalauspuuhista oli 1-vuotias pikkusiskonsa. Tuottoisa taidemaalarikaksikko saikin käden käänteessä maalattua äitienpäiväkortit niin mummulle kuin isomummeillekin.

Äidin tehtäväksi jäi kehystää taideteokset. Kauan sitten Lidlistä ostamani värikkään kuosilliset kartongit olivat juuri omiaan lasten taideteosten kehyksiksi.

Isoveljen kettumaalauksesta tuli niin hieno, että taidan pitää sen itselläni äitienpäivälahjana. :)

Aurinkoisen päivän iloksi

Eilen sattui ihanan aurinkoinen kevätpäivä. Luokassa puuhastelimme lasten kanssa tulevan viikonlopun äitienpäivälahjoja. Suurella antaumuksella pieniä saviruukkuja koristeltiin oljilla ja mosaiikkipaloilla. Liiman kuivuttua niihin kylvettäisiin vihanneskrassia kasvamaan. Ehtivät ehkä juuri sunnuntaiksi itää pintaan.

Oppilaiden puuhastellessa saviruukkujen parissa etsin Pinterestissä ideoita äitienpäiväkorttiin. Törmäsin tällaiseen ihanaan kuvaideaan. Auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta idea lähti heti toteutukseen. Teimme tällaisen muunnoksen kuvaideasta. Kuva pahvikehyksiin ja taustapahviin terveiset tai runo äidille. Tässä kuvassa kylläkin ope itse, lasten varjokuvista saparoineen tuli kieltämättä paljon hellyyttävämpiä. :)