Taas se aika vuodesta, kun on tullut aika kiittää tarhan tätejä hyvästä hoidosta. Nappuloillamme on ihan huippu hoitotädit, joten jotain pientä ja itse tehtyä halusin kesäloman alkajaisiksi heille antaa kiitoksena kuluneesta vuodesta.
Kun on oman viimeisen työviikkonsa luokkaretkineen ja onkiretkineen ohjelmoinut tarpeeksi kiireiseksi, tulee se viimeinen hoitopäiväkin jälleen niin kovin "yllättäin". Viimeisen illan askarteluina rustasin hoitotädeille kortit, joihin oli autotallista kaivettujen prikkojen avulla kiinnitetty muumihahmoiset jääkaappimagneetit.
Alkuperäisenä visionani oli tehdä oma muumihahmonsa kullekin kolmesta hoitajasta. Kutistemuovi päätti kuitenkin toisin. Jostain syystä Vilijonkka ei halunnut taipua tahtooni. Tai taipui omaan tahtoonsa vähän turhankin voimakkaasti.
Uunissa Pikku Myy ja Muumimamma kipristyivät ja sitten suoristuivat täydellisesti. Vilijonkka pelkästään kipristyi. Pienen "väkivallan" avulla sain Vilijonkkan kuumana suoristettua tämän näköiseksi. Vilijonkkalle nro 2 kävi vielä köpelömmin. Uunissa tapahtui sama kuin Vilijonkkalle nro 1. Käpristyi, mutta ei suoristunut. Väkisin suoristaessa napsahti poikki. Bummer!
Kutistemuovikin alkoi käydä jo vähiin. Jäljelle jääneistä palasista sai juuri leikattua Pikku Myyn, Sitä ei ollut varaa ryssiä, koska aineksia seuraavaan ei enää olisi.
En tiedä oliko sitten uunin lämpötila pielessä, vai pelkästään se karman laki joka teki tepposiaan, mutta tuo viimeisistä palasista leikelty Pikku Myy ei hänkään halunnut suoristua kunnolla. Jonkinlaiseksi sain sen suoristettua, mutta pari pientä kuprua (jotka valo taittaa tässä kuvassa aika isoiksi!) siihen silti jäi. Ei auta. Itse tehdyn leima ainakin jää näkyviin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti