Se tunne, kun tajuaa leikanneensa peilikuvan sijaan kaksi täysin identtistä housunlahjetta. Hupsis! Eikä kangas riitä enää erheen korjaamiseen. Oho... Kangas ostettu joskus syksyllä, eikä samaa kangasta takuulla enää saisi. Hetken ehdin jo miettiä, miltä siskoni vauva näyttäisi joustofarkuissa, 56 koon pöksyihin väärin leikatuista housunlahkeista riittäisi vielä yllin kyllin kangasta. Sitten iski hullunkurinen ajatus... Sitä mitä ei voi peittää, pitää korostaa!
Poikani ei pidä farkuista. Pitää olla pehmoiset housut. Siksi alunperin ostin tuota farkunnäköistä trikoota. Kangas oli nurjalta puoleltaan aivan kuten päällipuoleltakin -paitsi puolet vaaleampaa. Väärin leikatuista kankaista saisi edelleen housut, kun kääntää toisen puolen lahkeen kankaan nurin päin. Nurinkurisuutta korostamaan päätin ommella taskutkin vastakkaisin värein.
Pehmoisia farkkuja odotettiin ennakkoon kovasti. Ja sitten äiti menee ja leikkaa kankaat vinksin vonksin. Yleensä leikkaan kankaat päällekkäin, nyt koitin pihistellä hieman knaftista kankaasta ja asettelin toisin. Eipä olisi kannattanut. Onneksi housujen saaja oli kuitenkin iloinen näistäkin hieman erilaisista farkuista. Omistajansa mielestä paremmat kuin tavalliset farkut. :) Pehmoisten farkkujen mukavuutta lisäävät vyötäröllä ja lahkeensuissa olevat resorit.
Kaavana jälleen Ottobren Happy Champ (OB 6/2014).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti