Toisen romu on toisen halloweenasu

 
Tämän postauksen piti tulla oikeastaan jo vuosi sitten, sillä esiteltävä robottiasu on turailtu viime vuoden halloweeniksi. Syyspimeyksissä jäi vain nuo kuvat ottamatta ja lopulta postauksen teko unohtui kokonaan. Ajankohdan jälleen lähestyessä unhoon jäänyt postaus muistui mieleen. Kaivoimme robottiasun ullakolta ja otimme viimein kuvat, joita ei viime syksynä tullut otettua.

Mutta mistä kaikki oikein lähtikään... Meille on jo alkanut muodostua perinne nimeltä halloweenkriisi. Kriisi alkaa, kun tarhasta/eskarista/koulusta tulee ilmoitus halloween-naamiaisista. Kaava menee yleensä niin, että ensin ilmoitetaan, ettei edes haluta pukeutua. Kun ei kuitenkaan ole edes mitään päälle pantavaa. Eikä ainakaan mitään tarpeeksi pelottavaa. Eikä saa olla kuitenkaan liian pelottavaa. Tai muuten vaan tyhmää. Viimeistään juhlia edeltävänä iltana mieli muuttuu. Ehkä halutaan sittenkin pukeutua, mutta sitten tulee kiukku/paniikki, kun ei kuitenkaan löydy mitään hyvää pukua... Viime vuonna luulin jo välttäneeni tuon kriisin. Tiesin varautua. Kuvittelin ennakoivani ja ehdotin jo hyvissä ajoin, että kävisimme yhdessä valitsemassa lapsille halloween-rekvisiitat. Tyttäreni kohdalla päätös oli nopea, hän ei näistä asuista liiemmälti stressaa. Isovelikin pääsi tällä kertaa päätökseen yllättävän nopeasti. Valittiin "siirtokuvatatuointeja", joissa iho kuoriutuu ja ihon alta paljastuu robotin piuhoja ja piirilevyjä. Olimme kaikki tyytyväisiä. Hetken.

Juhlien alkaessa lähestyä iski epävarmuus. Kun ei ollutkaan pukua. Kun oli vain nuo tatuoinnit. Kysyin mieheltäni, löytyisiköhän autotallista jotain ylimääräistä piuhaa tahi robottirekvisiitaksi kelpaavaa. Löytyi. Paljon.

Sitten eksyin tuubiin etsimään virikkeitä tee-se-itse-robottiasun turailuun. Törmäsin Kamui Cosplayn videoihin. Mind-blowing! Ihan huikeita pukuja toteuttavat. Samanlaisiin taidonnäytteisiin ei toki minun taidoillani eikä ainakaan käytössä olevalla pika-aikataululla päästäisi, mutta siitä se ajatus sitten kuitenkin lähti... Kun aluksi piti vain liimata noita nippeleitä resoriputkeen tai irti leikeltyyn sukan varteen, videon nähtyäni tuli mieleen käyttää säärisuojia.

Päällystin pieneksi jääneet säärisuojat jesarilla. Liimailin niihin kuumaliimalla jos jonkinlaista piuhaa ja nippeliä.

Robottihärpäkkeet pelkästään käsissä näytti vielä hiukan vaillinaiselta. Jalisharkkojen jälkeen tuunaukseen menivät myös isommat säärisuojat, jotta robottirekvisiittaa olisi sekä käsivarsiin että jalkoihin.

Sitten tarvittiin vielä jotain rintakehään...

Ehkäpä jääkiekon rintapanssari olisi ollut tähän oivallinen jesarilla päällystettäväksi, mutta meillä kun harrastetaan vain jalkapalloa. Jäkissuojia ei nyt tähän hätään löytynyt. Pistin retkipatjan palasiksi. Tai palasina se oli jo ennestään. Olin siitä jo aiemmin leikellyt muotteja huovutukseen. Nyt leikkelin robotille rintakehän, jonka tuunasin jälleen jesarilla. Liimailin rintapanssariin piuhoja, propelleja ja piirilevyjä. Osa kuumaliimalla, isommat sellaisella Lidlistä ostetulla teippautuvalla tarranauhalla. Tarranauhalla kiinnitetyt härpäkkeet sai sitten tarvittaessa napattua irti osaksi leikkiä. Kylkiin ompelin pienet kuminauhan pätkät. Toinen puoli kuminauhasta on tarrakiinnikkeellä retkipatjassa, jolloin pukeminen helpottuu.

Aika kiva tästä lopulta tuli. En malttanut rikkoa kokonaisuutta purkamalla noita säärisuojateippauksia, robottileikit jatkukoon naamiaisten jälkeenkin. Kävin ostamassa pojalle uudet säärisuojat. Halpa puku tästä silti tuli, kun yksien säärisuojien hinnalla selvittiin. Oikeastaan kaikki muu puvussa käytetty materiaali oli nurkkiin kertynyttä romua.

Hauskaa halloweenia! :)