Värejä luonnosta

Vaikka syksyn kylmät yöt tekevät jo tuloaan, löytyy luonnosta vielä mukavasti värin lähteitä. Äidille tekemäni Kalevala-peittoprojektin jälkeen iski jälleen värjäysinnostus. Ajatuksena oli koota repertuaaria talven varalle, josko sitä innostuisi vielä virkkaamaan toisen torkkupeiton itselle. Nämä värit eivät vielä riitä kokonaiseen Kalevala-peittoon, mutta kesäkuussa värisuoraa voi täydentää vaikkapa lupiinista saatavin sinisen ja vihreän eri sävyin.

Ylärivi vasemmalta: raparperin lehdet harmaalle pohjavärille, punikkitatti, taulakääpä, männynsuomuorakas, marjatuomipihlajan kuivettuneet marjat (väri todennäköisesti haalistuu, mutta tässä projektissa sekään ei haittaa)
Keskirivi vasemmalta: raparperin lehdet, tarhakäenkaali, tarhakäenkaalin jälkiväri, samettijalan + tarhakäenkaalin 2. jälkivärit, raparperin lehdet.
Alarivi vasemmalta: samettijalan jälkiväri, verihelttaseitikin 2. jälkiväri, verihelttaseitikin jälkiväri, verihelttaseitikki, samettijalka 

Kasvien lisäksi syksyllä voi väripataan pilkkoa sieniä. Omia suosikkejani syksyisessä sienimetsässä ovat verihelttaseitikit ja samettijalat. Kasveista suosikkini on pihallamme kasvava viininpunainen rikkaruoho tarhakäenkaali, joka tälläkin kertaa antoi heleän sinistä väriä. Jälkiväri oli hennon omenanvihreä. Enpä olisi ennen värjäysinnostustani uskonut, että vielä jonain päivänä toivoisin kyseistä rikkakasvia kasvavan pihallamme nykyistä enemmän.

 Käytän lankojen purettamiseen pelkästään luonnon puretteita, enimmäkseen raparperia. Pihallamme kasvaa iso raparperipuska, nyt se alkaa olemaan viimeisiä lehtiä myöten käytetty. Kukkavarsissa ja lehtivarsista väri jää hyvin neutraaliksi, jolloin varsinaisiski väreiksi tarkoitetut värit pääsevät paremmin esiin. Raparperin lehdillä tulee keltaista, mutta siitäkin saa erilaisia sävyjä hieman langan pohjaväristä tai vuodenajasta riippuen. Nyt syksyllä puhtaanvalkealle langalle värjätty keltainen muistutti melkeinpä sitruunaperhosen väriä. Harmaa pohjaväri tuotti vihreän lopputuloksen.