Oranssi jämäkangaskausi jatkuu. Kauan kauan sitten tein tyttärelleni housut tuosta oranssista velourista. Housuista tuli jotenkin vähän tönköt. Ehkä kangas oli liian paksua. Tai housujen kaava köpönen. Niinpä tuo housuista yli jäänyt velour on vuosia pyörinyt tilkkulaatikossa enkä ole oikein saanut inspiraatiota tehdä siitä mitään. Aloitettuani tilkkujen tuhoamisprojektin, päätin vihdoin tarttua tuohon velourtilkkuunkin. Pala ei ollut kovin iso, mallailin sen päällä valmista PaaPiin mekkoa ja totesin helmaa kaventamalla palasen nipin napin riittävän jonkinlaiseen tunikamekkoon.
Kankaan korkeus määritteli mekon/tunikan pituuden. Ajattelin aluksi, että tilkku olisi jo lähtökohtaisesti liian pieni eskarilaisen vaatteen materiaaliksi ja ompelin mekkoa sillä ajatuksella, että se sopisi pari vuotta nuoremmalle siskontytölleni. Tyttäreni kuitenkin ihastui pehmeään materiaaliin ja halusi koittaa mekkoa. Tykästyi siihen niin, että halusi pitää sen itsellään, eli nyt se on enemmän tuollainen pehmoinen tunika. Tilkkulaatikon kätköistä kaivoin myös tuon mustan pilkkukankaan. En oikein tiedä mitä materiaalia se on. Joustavaa ja aika jämäkkää, ei ihan perustrikoota. Olen sen joskus poiminut Eurokankaan palalaarista tietämättä sen tarkempaa tuoteselostetta. Taskuna jämäkkä kangas toimii hyvin. Hieman riskillä lähdin venuttamaan tuosta pilkkukankaasta myös pääntien ja kädenteiden kanttaukset. Paljon jämäkämpää kuin resori tai ihan perustrikoo, mutta joustaa sen verran, että aika isolla pituuskertoimella sain kaitaleet asettumaan nätisti kanttauksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti