Tiplutunika

Eilen juhlittiin 1-vuotiasta veljentyttöäni. Tilkkulaatikon palasista ompelin tytölle lahjaksi tunikan tutulla Ottobren Roses on Grey-kaavalla (4/2016) Tällä kertaa kaava valikoitui puhtaasti sen mukaan, mikä kaava sattui löytymään valmiiksi piirrettynä oikeassa koossa, sillä kaavapaperi oli päässyt tyystin loppumaan. Samaisen tunikan kohdalla kävi toinenkin melkein kesken loppuminen. Musta ompelulanka, mitä yleensä ompelutarvikkeista löytyy aina takuuvarmasti, oli sekin päässyt ehtymään. Musta lanka riitti juuri ja juuri lopputikkauksiin, mutta virheitä ei ollut varaa tehdä, sillä mustaa lankaa jäi viimeisten tikkausten jälkeen enää muutama kymmenen senttiä. 

Olevinaan mallailin tuota taskua tarkasti paikoilleen, mutta näköjään onnistuin silti saamaan sen piirun verran vinoon. Toivon mukaan ei käytössä ja lapsen ollessa liikkeessä erotu samalla tavalla silmään kuin tässä suoraan edestä otetussa kuvassa.

 

Hiljaisuuden inspiroimat

 

Nimesin sukat kahdestakin syystä Hiljaisuuden inspiroimiksi. Ensinnäkin kuvioinnin inspiraation lähteenä toimivat Ravelrystä bongaamani Pirjo Iivosen suunnittelemat Hiljaisuus-sukat. Toisekseen neuloin sukat ajanjaksona, jolloin puhelimeni oli kolmatta viikkoa huollossa. Melkoinen hiljaisuusperiodi, varsinkin kun kyseisen liikkeen mainoslauseiden mukaan puhelimen saa tavallisesti huollosta heti samana tai seuraavana päivänä (ja olisin toki ostanut uuden puhelimen tai lähtökohtaisesti vienyt sen aivan muualle huoltoon, jos olisin tämän arvannut). Ja jep, toki olisin saanut SIM-kortin otettua ja laitettua sen johonkin vanhaan rohjaan, jossa akku kestää hyvällä tuurilla pari tuntia, mutta koska kuvittelin saavani puhelimeni pian takaisin, jätin simin laitteen sisälle sillä ajatuksella, että pidetäänpäs tietoinen muutaman päivän "puhelinpaasto". Vaikka yhteydenpitoon nykypäivänä toki on muitakin kanavia kuin pelkkä puhelin ja akuuteissa tilanteissa minut toki tavoitti työpuhelimestani, oli 17 päivän mittaiseksi venynyt jakso ilman omaa puhelinta melkoinen rupeama. Ensimmäinen viikko oli tavallaan ajatuksia herättävä "hauska" kokeilu, kun tiedosti, kuinka paljon päivän aikana puhelimensa kanssa tuleekaan toimittua. Toinen viikko alkoi jo ottaa päähän ja kolmas viikko kiristi vannetta ihan huolella, kun monien arkisten asioiden hoitaminen vaati aina erityisjärjestelyjä. Toisaalta aikaa tuli ainakin kanavoitua muihin toimintoihin, kuten vaikkapa villasukkien neulomiseen (tosin sitähän toki teen normaaleissakin olosuhteissa).

Neuloin sukat Seiskaveikasta, 3,5 koon puikoilla. Tuo pohjaväri on valmis markettiväri, mutta vaaleammat sävyt on kaivettu käsin värjäämistäni jämälankanöttösistä. Taitavat olla verihelttaseitikkien eri variaatioita kaikki, jälkivärejä ja niiden jälkivärejä muistaakseni. Punahäiveiset vaaleat sävyt mielestäni sopivat tummemman pohjavärin kanssa parhaiten. 

Parikin Pirjo Iivosen neulekirjaa omistan, mutta kyseinen Jämälankasukat-kirja, jossa Hiljaisuus-sukkien ohje on julkaistu, ei löydy kirjahyllystäni. Ravelrystäkään ohje ei ollut saatavilla, joten lähdin soveltamaan jotain sinne päin. Päätin tehdä varren alkuun valepalmikoita, alkuperäismallissa näyttäisi olevan yläresorina jonkinlainen pitsineulevariaatio. Laskin kuvioiden olevan neljällä jaollisia ja valepalmikkoresorini viidellä jaollinen, joten loin varren alkuun 60 silmukkaa, joka täsmäisi molempiin. Varren edetessä nilkkaa kohti kavensin silmukkamäärää kertaalleen neulomalla puikkojen kaksi viimeistä silmukkaa yhteen, jolloin jaollisuus pysyi edelleen oikeanlaisena. Kantapääkavennusten yhteydessä karsin jalkaosan silmukkamääräksi 50.

Pirjon kuvioinneista nappasin vain osan ja jalkaosan halusin kokonaan yksivärisenä. Näistä tuli tunnelmaltaan aivan erityyppiset, kuin nuo alkuperäiset Iivosen Hiljaisuus-sukat, varmaankin osittain värivalinnoista johtuen. Paksulla langalla ja isolla puikkokoolla melko nopeaa neulottavaa. Ehkä seuraavassa sukkaprojektissa jaksaa taas nysvätä pienemmin puikoin fingering-vahvuista lankaa. Tähän suuntaan parikin idea-aihiota jo mielessä kytemässä.

Lempihousut täyspitkin lahkein

 
Aika harvoin tulee käytettyä housuja. Olen enemmän sellainen mekkoihminen ja housujen ostaminen on ehkä tuskaisinta ikinä. Tai no, heti kenkien ostamisen jälkeen. Mutta pari kesää sitten bongasin Ommellisen Lempihousut-kaavan, joka tuntuu istuvan jalkaan varsin mukavasti. Ompelin kyseisellä kaavalla toissakesänä kaavanmukaiset culottesmittaiset housut. Kävi tuolloin jo mielessä, että ompelisin kaavaa soveltaen myös täyspitkän version. Ihan nyt jo sain aikaiseksi.

Viime kesästä asti mielessä on ollut myös konjakinväristen housujen ompeleminen. Tähän projektiin sain nyt yhdistettyä nuo kaksi pitkään jahkailun alla olevaa ajatusaihiota. Jotenkin tuntuu, että näissä postauksissa toistan itseäni, tai ainakin niissä tuntuu toistuvan kaksi teemaa: Ohjeen vierestä soveltaminen ja materiaalin kesken loppuminen. Molemmat tutuksi käyneet teemat toistuivat tässäkin projektissa. Tai no tuon jälkimmäisen sain kikkailtua soveltamalla kaavaa vielä vähän enemmän. Olin ilmeisesti tilannut tuota konjakinväristä trikoota culottesmittojen mukaan, mutta nyt kun päätinkin haluta täsypitkät, kangashan näytti jäävän knaftiksi. Pienellä tetristelyllä ja vyön lyhentämisellä sain kuitenkin osat leikeltyä ja housuista tuli ihan kelvolliset.

Rusetti tuo trikoohousuihin pienen lisätvistin ja näyttääpä tuo toimivan hieman lyhemmilläkin solmimisnyöreillä.

Pomona-sukat

Ostin aikoinaan äidilleni lahjaksi Novitan Arabia-lehden. Tarkoitus oli ostaa lehti myöhemmin myös itselleni, mutta sittemmin painos näyttikin kaupoista loppuneen ja jäi lehti hankkimatta. Äidille ostamastani lehdestä kopioin kuitenkin itselleni Pomona-sukkien ohjeen. Erityisesti tuo malli jäi äidin lehteä selaillessa mieleen, sillä siinä toistui värikirjo, jollaisen olin juuri Kansalaisopiston värjäyskurssilla saanut aikaiseksi. Itse sukkien aloitus tosin vei aikansa, vaikka ajatus olikin kytemässä ja langatkin siihen valmiiksi värjättyinä.

Sitten alkoi sitkeä kyynärpäävaiva, joka jäädytti neulomisharrastuksen lähes tyystin melkein vuodeksi. Viime kesänä aloin vihdoin varovasti pienissä erissä tarttumaan taas puikkoihin. Totesin, että etenkin kirjoneuleen neulomista käsi kesti paremmin. Ehkä kuviointien vuoksi puikot heiluvat hitaammalla tahdilla kuin simppeliä yksiväristä neuloessa ja kirjoneuleen tekeminen tuntui siksi kyynärpäälle armeliaammalta.

Heinäkuussa sain Barcelonan-tuliaisina koronan. Eristäydyin muusta perheestä yläkertaan ja kun aika alkoi käydä pitkäksi, päätin vihdoin aloittaa pitkään mielessä kyteneet Pomona-sukat. Lankavarastoista löytyi myös melko reilulta näyttävä kerä valkoista merinosekoitesukkalankaa. Kerä oli kyllä toiseen projektiin korkattu, mutta jotenkin ajattelin sen silti riittävän, koska sukissa olisi niin paljon kuvioita. Karanteeniviikon aikana sukat etenivät yllättävänkin vauhdikkaasti, eikä kyynärpääkään pahemmin vihoitellut. Kunnes loppui tuo valkoinen pohjalanka. Siihen tyssäsi se projekti.

Valkoinen pohjalanka oli taannoin kässämessuilta ostettu. Vyyhdin vyöte kerintävaiheessa hukattu. Eikä mitään hajuakaan, minkä firman kojulta olin sen mahdollisesti ostanut. Jostain syystä en ollut kirjannut langan tietoja Ravelryyn tai tänne blogiinkaan sen edellisen projektin yhteyteen. Muistin ainoastaan sen olevan nylonilla vahvistettua merinosukkalankaa. Kaksisäikeistä sellaista. Ja tuo kaksisäikeisyys sitten osoittautuikin melko kinkkiseksi. Loppukesän ja syksyn aikana yritin kierrellä eri lankakauppoja pieni lankanyssäkkä mukanani vertaillen kaksisäikeisten merinosekoitelankojen -tai lopulta ylipäätään kaksisäikeisten sopivanvahvuisten sukkalankojen värisävyjä. Uskomattoman monta erilaista valkoisen sävyä tuli niissäkin vastaan, mutta ei oikeaa. Aina oli joko pykälän liian kellertävä tai sitten liian valkea sävy. Kun marraskuun kässämessuiltakaan ei tullut vastaan täydellistä osumaa, olin jo luovuttaa. Kertaalleen tilasin jo sokkona eräästä nettikaupastakin sopivanoloista kaksisäikeistä, kun olevinaan sain jonkun harmaan muistikuvan, että vyöte ehkä etäisesti soitti kelloja. Pieleen meni se ostos. Sävy oli selvästi liian kellertävä.

Alkuvuodesta Nurjassa käydessäni tuli toinen mielenhäiriö (tuo kaksisäikeinen lankanyssäkkä kun kulki aina lankakaupoissa mukanani). Luulin löytäneeni täydellisen matchin. Oikea värisävy ja näppituntumalla oikea vahvuus, kaksisäikeinen, jossa 75% villaa ja 25% vahviketta. Tai sitten ei. Kotona vyötettä tarkemmin tutkiessa tuo 25 %, minkä jostain syystä olin lankakaupassa katsonut "vahvikkeeksi", olikin romney villaa. Varressa tuo varmasti meniskin, mutta koska puuttuva osio oli juurikin toinen jalkaterä, ei olisi mitään järkeä neuloa suuritöistä kirjoneuletta 100%:lla villalla, joka sitten hiutuisi puhki hyvinkin nopeasti.

Lopulta sukat olivat siis toista jalkaosaa vaille valmiina useita kuukausia, kunnes vihdoin päätin ottaa härkää sarvista. Vastaus löytyi vähän yllättäin paljon lähempää kuin kuvittelinkaan. Omasta lankakorista löytyi vajaa kerällinen sukkalankaa, jonka väri ja vahvuus osuivat hyvin liki tuota kesken loppunutta valkoista lankaa. Ei ole tosin kaksisäikeistä. Eikä merinoa. Mutta tähän hätään sai nyt kelvata. Nilkan luumujen kohdalla vaihdoin langan vuorokerroksin gradiantisti uudeksi. Itse tiedän, ettei tuo toinen jalkaterä ole samaa lankaa kuin muut osat sukista (ja tuntumasta tietää, ettei ole merinoa), mutta jos ei tiedä, ei tuota langan vaihtumista todennäköisesti kukaan muu huomaa. Parempi kai lopulta valmiina hieman epätäydellisinäkin kuin keskeneräisinä kuukausi- tai vuositolkulla.

Käyttämäni langat ovat ohjetta ohuempaa laatua ja neuloin sukat 2,5 puikoilla, joten rukkasin suosiolla silmukkamääriä vähän isommiksi (aloitus 106 silmukkaa), jolloin jouduin toki modaamaan hieman noita ruutupiirroksen mallikertoja tai leveimmissä kuvioissa levensin kuvioiden välejä. Pohkeeseen olisi näköjään saanut lisätä silmukoita vieläkin reilummalla kädellä, sillä näyttävät paikoin vähän pinkeiltä appelsiinikerroksessa (tai sitten olen vain neulonut tuon kuvio-osuuden liian kireänä, harjoituksen puutetta pitkän neulomistauon jälkeen). Ohuempi lanka teki myös sen, että jalkaterässä mallin kuviorivit näyttivät loppuvan vähän kesken. Mansikoiden ja mustikoiden väliin päätin siis lisätä ohjeen ulkopuolelta oman hatusta vedetyn karviaiskerroksen. Karviaisiakin kun Arabian Pomona-sarjasta löytyy.

Valkoista pohjaväriä lukuunottamatta kaikki kuvioinnissa käytetyt värisävyt ovat itse värjäämiäni. Mukana ainakin veriseitikkiä ja verihelttaseitikkiä, samettijalkaa, aroniaa, lupiinia, omenapuun lehteä, tarhakäenkaalia ja järviruokoa.