Kurpitsakeitto

Reilu vuosi sitten tein edellisen kerran kurpitsakeittoa. Tuolloin oman puutarhan kurpitsasta. Siitä tuli herkullista ja monta kertaa on ollut mielessä tehdä kurpitsakeittoa uudelleenkin. En vain ole saanut aikaiseksi. Kokeellisessa keittiössäni en tietenkään kirjannut käyttämääni reseptiä ylös. Muistan vain miksailleeni keittooni ainesosia useammastakin netistä löytyvästä kurpitsakeittoreseptistä.

Näin halloween-aikaan kauppojen vihannesosastoilla kurpitsat ovat taas kovasti näkyvillä. Päätin vihdoinkin toteuttaa uusinnan kurpitsakeitosta, nyt myskikurpitsasta. Tällä kertaa kirjaisin myös reseptin ylös vastaisuuden varalle.

Myskikurpitsakeitto 

1 myskikurpitsa (vähän reilu kilo)
ruokaöljyä
10 cm pätkä purjoa
1 varsisellerin varsi
8 dl vettä
1 kanaliemikuutio
(1 rkl mangososetta)
1dl kermaa
suolaa
mustapippuria
cayannepippuria
curry powderia
2 rkl sitruunamehua

Lohko myskikurpitsa pitkittäissuunnassa palasilsi. Poista simenet (itse kaavin ne jätskikauhalla). Asettele lohkot leivinpaperin päälle uunipellille ja valuta niiden päälle hieman öljyä. Paahda lohkoja 200 C uunissa n. puoli tuntia.

Kuullota ölyssä kattilan pohjalla pilkotut purjot ja varsiselleri. Kaada päälle vesi ja lisää kanaliemikuutio. Kaavi "kurpitsaliha" paahdetuista kurpitsalohkoista (paahtamisen jälkeen irtoaa helposti kuorestaan). Lisää kurpitsat, mausteet, mangosose, kerma ja sitruunamehu liemeen. Keitä vielä n. 30 min.

Soseuta sauvasekoittimella. Annoksen pintaan nokare ranskankermaa. Toimii myös vaikkapa raejuustollakin.

Camee-mekko

Syyslomalla sain vihdoin kaivettua esiin saumurin. Pitkästä aikaa ompelin jotain itselleni. Keväästä asti tuo Majapuulta tilattu Milona Sadekallion suunnittelema camee-kangas on odottanut leikkaamistaan, lopulta pääsi toteutukseen asti.

Nyt syksyllä on tullut enemmän kalisteltua sukkapuikkoja kuin ommeltua. Jotenkin tuo kudin on edelleen itselleni se tutumpi ja turvallisempi työpari. Jotain kun kutimen kanssa ryssii, sen voi aina purkaa ja tehdä uudelleen. Sakset ovat armottomammat. Ompelemisessa tuo palojen leikkaaminen tuntuu olevan se työläin, tai ainakin jännittävin vaihe. Pitäisi varmaan inspiraation tullen leikellä heti kerralla useammankin vaatekappaleen palaset, kun kankaat tuntuvat jumittuvan laatikkoon sen vuoksi, etten saa niitä leikeltyä.

Muokkasin kaavan hyvin istuvasta kolmeneljäsosahihaisesta mekostani. Ehkä vähän liiankin reilut saumanvarat tuli jätettyä, sillä mekosta tuli hieman alkuperäistä malliaan väljempi, mutta suht hyvin istuu näinkin. Kangas on ihanan pehmeää, mutta silti napakkaa luomutrikoota. Pääntietä pähkäilin pitkään. Alavaraa en ole koskaan ommellut ja sellaisen tekeminen ilman ohjetta alkoi jännittää. Päädyin sitten lopulta kanttaamaan turvallisesti valkoisella resorikaitaleella. Olisi kai tuosta mekon kankaastakin voinut kanttauksen tehdä, mutta nyt tuli tällainen. Arkikäyttöön työvaatteeksi tämä nyt on lähinnä tarkoitettu, joten kai tuo resorikanttaus kaula-aukossa on ihan ok.

Salmiakkisukat

Luonnonvalkoista Nalle-lankaa on lankalaatikkoon kertynyt useampikin kera. Improvisoimalla Nallesta lähti syntymään salmiakkia sukan varteen. Ensimmäisen kolminkertaisen salmiakin jälkeen urakka tuntui etenevän hitaanpuoleisesti. Päätin karsia salmiakkien määrää ja kokoa vähitellen pienemmäksi. Etuosan joustin ja salmiakit neulottu oikeat silmukat takareunastaan kiertäen. Hitaampaa kuin muistin.

Viimeaikoina tullut neulottua enemmän pidempivarsisia sukkia. Vaihteeksi lyhytvartiset tuntuivat hyvältä. Silmukkamäärä 70, puikot nro 3.

Takareuna ja pohja neulottua sileänä neuleena pelkillä oikeilla silmukoilla. Yläreunassa 15-kerroksinen 1 oikein, 1 nurin -resori mukaillen atuosassa kuviota (etuosassa 4 nurin, 4 oikein, 4 nurin).

Tennarisukat vol 2

Viime jouluna annoin lahjaksi lilat tennarisukat. Sain jatkotilauksen seuraavaksi jouluksi.  Tennarisukat vol 2 menossa siis pukinkonttiin.

Lankana Novitan Seiskaveikka. Puikot nro 4, 48 silmukkaa. Varsi ja jalkaterän päällinen neulottu 2 oikein, yksi nurin -neulosta. Kengännauhojen pituus 120 cm.