Reissusukat osa 3: Sininen ja valkoinen

Krakovassa aloitin reissun kolmannet sukat. Mukanani oli TeeTee Pallaksen siniturkoosia raitalankaa ja Novitan valkoista Nallea. Niistä syntyi Niina Laitisen Rim Socks -mallilla reissun viimeinen sukkapari.

Nuorempana kerrostalossa asuessa reissaaminen oli yksinkertaisempaa. Nosti rinkan selkään, pisti oven kiinni perässään ja hyppäsi lentokoneeseen. Palasi muutaman viikon päästä kotiin potkien kynnykseltä edestään postiluukusta tipahtanutta postipinoa. Nyt on piha. Nurmikko. Kasvimaa. Kukkapenkit. Postilaatikko, johon postinkantajamme mielenosoituksena runttaa joka kerta postit ryttyyn, jos yhtenäkin päivänä unohdat laatikon tyhjentää. Ja sitten on ihana naapuri. Joka kuukauden ajan kävi kastelemassa kukat. Otti orkideani hoitoon. Leikkasi nurmikon. Tyhjensi postilaatikon. <3 Kolmannet sukat päätyivät naapurillemme kiitoksena tästä huolenpidosta.

Krakova(kin) oli ihana kaupunki. Kaunis. Katukuvaa eivät hallinneet Starbucksien ja McDonalsien mainostaulut, vaan kaikki kauppojen ja ravintoloiden kyltit olivat katutasossa maltillisen kokoisina. Yleisnäkymää hallitsivat mainostaulujen sijaan kauniiden vanhojen talojen julkisivut.

Kaupunkia kiersivät lukuisat hevosvaljakot, joiden kyytiin pääsi ylihintaan istumaan isommaksi tai pienemmäksi kaupunkikierrokseksi. Teimme pienimmän kierroksen. Kallis, mutta tyttärelleni kova juttu päästä tuollaisten rinsessarattaiden kyytiin. :)

Kauppahallin vieressä jammasimme katuorkesterin tahdissa ja katselimme kristallipallolla jonglööraavaa katutaiteilijaa. Torin laidalla herkuttelin myös elämäni parhaan suklaakakun! Suklaan suurkuluttajana suklaakakkujakin on eri reissuilla tullut maisteltua. Paljon. Tämä Krakovalaisen suklaapuodin kakku kiilasi kirkkaasti kärkipaikalle. Krakovan matkaajille vahva suositus pistäytyä kaakaolle ja suklaakakulle Krakowska Manufaktura Czekoladyn terassille.

Yksi Krakovan suosituimmista kohteista on Wawelin linna. Lapsista jännittävintä oli laskeutua linnan alle luolastoon. Tarun mukaan linnan alla luolissa asui hirveä lohikäärme, jonka eräs alaluokkainen suutari onnistui lopulta surmaamaan. Palkkioksi uroteosta suutari pääsi naimisiin kuninkaan tyttären kanssa. Luolan ulostuloaukon kohdalle onkin legendan kunniaksi pystytetty tulta syöksevä lohikäärmepatsas (Lohikäärmeen suusta tulee siis tulilieska, joka kuvassa kylläkin näkyy hirmuisen huonosti) :/

Krakovaankin voisi pistäytyä uudemman kerran. Paremmalla ajalla. Ja jos reissun tekisi ilman lapsia, tekisin varmasti päiväretken historialtaan synkälle Auschwitzin alueelle. Tällä kertaa tuo kohde tietoisesti skipattiin.

Krakovasta reitti kulki ensin Varsovaan, sieltä Puolan ja Liettuan rajan tuntumaan Suwalkin pikkukaupunkiin. Molemmissa otimme ainoastaan yöpymisstopit emmekä ehtineet tällä kertaa tutustua kaupunkeihin sen paremmin. Varsovasta eteenpäin tiet Puolan puolella olivat aika kehnossa kunnossa. Liettuan ja Latvian läpi ajoimme lähes pysähtymättä. Via Baltican reitiltä jäivät parhaiten mieleen lukuisat tien varsilla tepastelevat haikarat ja pylväiden nokkiin kyhätyt massiiviset haikaranpesät.

Viimeisen parin yön mittaisen stopin otimme Pärnussa. Hiekkarannat olivat hulppeat ja rannan alueelle oli rakennettu lapsille runsaasti aktiviteetteja. Koleahkon sään vuoksi Itämereen uskaltautui tällä kertaa pulikoimaan ainoastaan poikani, jota viileä vesi ei tuntunut haittaavan. Taivaalta tippuessa pisaroita suuntasimme Pärnun suurimpaan kylpylään Tervise Paradiisiin. Kylpylässä vesien lämpötila oli minunkin hipiälleni sopiva. Kolme tuntia liukumäkien ja poreiden pyörteissä suhahti nopeasti.

Kaiken kaikkiaan Pärnu oli itselleni ehkä hienoinen pettymys. Ottaen huomioon, että paikkaa tituleerataan Viron kesäpääkaupunkina, paikasta jäi minulle kovin ränsistynyt mielikuva. Kaupungissa oli paljon vanhoja puutaloja, jotka ovat varmasti olleet aikanaan loistokkaita, mutta jotka oli lähes järjestään päästetty luvattoman huonoon kuntoon. Suomalaisen mittapuun mukaan asumakelvottomia lähes järjestään. Virolainen mittapuu lienee erilainen. Aivan pääkävelykadun varrella talot oli edes jokseenkin fiksattu, mutta muualla aikamoisia mörskiä. Hintataso kaupungissa oli lähes Suomen luokkaa. Kaupungissa taisi ollakin enemmän suomalaisia kuin virolaisia.

Matkalla Tallinnaan valmistuivat sinivalkoiset raitasukat. Vaikka sukkia on vuosien varrella tullut neulottua PALJON (mieheni mukaan omistan noin 400 paria villasukkia), jokin minulla edelleen tökkii nurjilla kierroksilla puikkojen vaihtumiskohdassa. Siihen jää tuollainen löysempi silmukka. Joka sitten pystyraitana häiritsee silmää.

Puikot nro 3, varren silmukkamäärä 60. Venlan ja 2,25 puikkojen jälkeen Nalle ja Pallas sekä kolmosen puikot tuntuivat hurjan isoilta ja neulominen eteni joutuisasti.

Reissusukat osa 2: Kisut

Melkein kuukauden kestävä matka vaatii onnistuakseen myös taustajoukkoja. Perheemme iso murheen kryyni oli kissavanhuksemme, jonka hoitopaikka neljäksi viikoksi tuotti päänvaivaa. Olimme jo varanneet kissallemme paikan kissahoitolasta, kun hieman yllättäin kaverini äiti lupautuikin ottamaan kissamme hoitoonsa kuukaudeksi. Kiitollisena tarjouksesta päätin neuloa kissanhoitajalle reissun aikana kissasukat. Virikkeenä kissasukilleni oli Pinterestä bongaamani kuva, jonka pohjalta tein omia muunnelmiani. Yhtään keskenään samanlaista kissaa ei näistä sukista löydy.

Aloitin sukat matkalla Saksan Legolandiin. Tanskan Legolandissa olemmekin parina edellisenä kesänä käyneet, mutta nyt oli aika tutustua myös saksalaisverisoon. Sinänsä hyvin samantyyppinen paikka toki oli. Lasten suosikki tämäkin.

Reissun ensimmäiset hellepäivätkin sattuivat Günzburgiin. :) Onneksi Dublo-puistossa pääsi vilvoittelemaan vesisuihkujen alle. Günzburgissa ollessamme sattui myös reissun ensimmäinen ja oikeastaan ainut vastoinkäymisemme. Autosta hajosivat jarrut. Mieheni vietti helteisimmän päivän läheisessä Ulmin kaupungissa jonottaessaan autokorjaamolla iltamyöhään asti. Minä hurvittelin lasten kanssa huvipuistossa. Huvipuiston mentyä kiinni, tekemistä riitti Camping Villagessa, josta löytyi erilaisia kiipeilytelineitä vähän joka majoituskorttelista. Majoituskylästä löytyy myös pieni pulikointilampi sekä isommille ja hurjapäisimmille lapsille eräänlainen miniversio FlowParkista.

Alkuperäissuunnitelmissa oli vierailla myös tuolla oikeassa Neuschwansteinin linnassa, joka sijaitsee suhteellisen lähellä Legolandia. Luettuamme nousujen ja rappusten määrästä, päätimme kuitenkin sijoittaa tuon reissun tuonnemmaksi, ehkä sitten kun lapset olisivat isompia. Korjatuin jarruin suuntasimme kohti Alppeja!

Skipattuamme matkasuunnitelmistamme Neuschwansteinin linnan, päätimme pysähtyä Alpeille alkuperäissuunnitelmaa pidemmäksi aikaa. Ehdottomasti yksi parhaista päätöksistämme! Ensikertalaiselle Alpeilla näkymät olivat ihan huikeita! Vaikka aiemminkin kuvia sieltä on toki nähnyt, oli silti tunnelma paikanpäällä nähtynä jotain paljon enemmän kuin kuvista pystyy koskaan välittymään. Tirolilainen maisema vaihtui sään ja vuorokaudenajan mukaan. Illalla laskeva aurinko maalasi vuoret pastellinsävyisiksi. Aamulla usva kiipesi vuorten rinnettä ylös. Huiput pilkistivät valkoisten pilvihattaroiden päältä. Ensimmäisen päivän jälkeen poikani oli valmis muuttamaan Innsbruckiin. :)

Löysimme Innsbruckista kivan leirintäalueen, joka tarjosi lapsille monenlaista aktiviteettia.

Natterer Seen campingalueella pääsimme viettämään myös rauhallista rantalomaa Alpeilla. Lammen rannalta löytyi liukupomppuhässäkät, rauhallisemmasta päädystä lasten leikkipaikat sekä surffilaudat.

Toisena Innsbruck-päivänä teimme bussimatkan vanhaan kaupunkiin sekä suuntasimme köysiradalla ylös vuorille Muttereralmin huipulle.

Huipulta huimapäisimmät laskivat alas maastopyörillä -tai vielä hullummat mäkiautoilla!

Tyydyimme tepastelemaan rauhallisemmissa merkeissä alppiniityillä lehmien ympäröimänä. :)

Innsbruckista matka jatkui kohti Italiaa ja Gardajärveä. Maisemat matkan varrella olivat niin huikaisevat kauniit, että kissasukkien neulominen tällä etapilla oli melkoisen hidasta.

Italiassa iski hiki. Pari ensimmäistä päivää lapset asuivat uima-altaassa. Minä luin altaan reunalla reissun toisen Hotakaiseni, villasukkien kutominen näissä lämpöasteissa ei houkutellut. :) Ensimmäinen leiripaikkamme oli melko pieni Butterfly Camping ja altaalla meno oli rauhaisaa. Varsinaista uimarantaa ei leiripaikan tuntumassa ollut, mutta illalla kävimme läheisellä veneenlaskupaikalla joutsenten ja sorsien keskellä uimassa ja simpukoita sukeltamassa. Vesi oli uskomattoman kirkasta. Samalla tavalla heleän turkoosia kuin Alppipurojen ja jokien vesi.

Parin päivän jälkeen vaihdoimme isommalle Bella Italia leirintäalueelle. Täältä löytyi uimaranta, monta uima-allasta, vesipuisto, leikki- ja aktiviteettipuistoja -Ja ihan hirveästi ihmisiä.

Bella Italiasta kulki kaupunkijunayhteys läheisen Peschiera del Gardan vanhan kaupungin laidalle. Kaunis pikkukaupunki. :)

Gardajärveltä matkasimme kohti Venetsiaa. Olihan se nähtävä, nyt kun näin lähelle olimme jo ajaneet.

Huikean kaunis kaupunki. Nähtävää ja ihailtavaa olisi riittänyt paljon pidemmäksikin aikaa. Nyt teimme vain päivän pikavisiitin. Ehkä joskus uudelleen pidemmäksi aikaa. Ehkäpä pidennetty viikonloppu ilman lapsia. Tai sitten lasten kanssa läheiselle Lidon saarelle pulikoimaan. Liikuntarajoitteisille tai aivan pienten lasten kanssa Venetsia ei ole paras mahdollinen kohde, sillä kanaalien yli johtavia pikkusiltoja on ihan hirveästi. Juurikaan missään niistä ei ole ramppeja. Meillä oli lasten jalkoja säästääksemme mukana matkarattaat, jotka oli suht kevyet kantaa siltojen yli. Vaikka käveltävää oli paljon, eikä kävelemämme kaupunkireitin varrelta löytynyt juurikaan leikkipuistoja, tykkäsivät lapset silti Venetsiastakin.

Kanaaleissa risteili venetakseja, moottoriveneitä ja tietenkin kauniita gondoleita raitapaitaisine isäntineen. Joistakin paateista myytiin tuoreita vihanneksia ja hedelmiä. Venetsian kävelykadut olivat usein niin kapeita, että päivän paahtavin auringonpaiste jäi hieman varjoon. Tarkeni silti. :)

Venetsiasta suuntasimme Alppien yli Itävaltaan. Otimme yöpymisstopin Wienissä, mutta kaupunkikierros jäi tällä kertaa tekemättä. Aikataulut alkoivat painaa päälle niin, että matkamme jatkui pikaisella tahdilla kohti pohjoista. Tsekkien läpi ajoimme lähes pysähtymättä. Mieleen tuolta etapilta jäivät lähinnä keltaisenaan loistavat auringonkukkapellot.

Jossakin Tsekkien ja Puolan rajamailla valmistuivat lopulta kissasukatkin. Lankana Novitan Venla, puikot 2,25. Varressa silmukkamäärä 85.

Reissusukat osa 1: Marianne

Blogissa on ollut viime viikot hiljaista. Kotiuduimme juuri melkein neljän viikon reissusta. Takana lähes 5000 ajokilometriä ja reilu 30 tuntia lauttamatkustusta. Apukuljettajan paikalta reissun aikana on toki sukkiakin valmistunut. Seuraavat postaukset ovat reissusta ja matkan varrella syntyneistä sukista. Enemmän kuitenkin siitä miljööstä, missä sukat ovat valmistuneet.

Ensimmäisinä valmistuivat Marianne-sukat.  Nämä aloitin jo alkukesästä, mutta kotona ollessa oli tällä kertaa enemmän inspiraatiota ompeluun kuin neulomiseen. Alunperin luulin näiden valmistuvat jo ensimmäisellä lauttamatkallamme Helsingistä Travemündeen. 28 tunnissa olisi ollut aikaa sukkia neuloa, mutta eipä ollut inspiraatiota. Keskityin enemmän appiukon kirjahyllystä lainaamaani Hotakaisen tuotantoon. Lasten syntymän jälkeen en ole oikein kirjoja lukenut, nyt alkavat lapset olemaan sen ikäisiä, että ehtii taas kirjoihinkin syventyä.

Ensimmäinen etappimme Saksassa oli n. 60 km Berliinin eteläpuolella sijaitseva Tropical Islands. Kylpyläkupla on rakennettu toisen maailmansodanaikaiseen valtavaan lentokone-/zeppelinhalliin. Kuplan sisältä löytyy nykyään niin hiekkaranta, laguuni, sademetsä kuin vesipuistot, ravintolat ja hotellitkin. Kävimme täällä viime kesänäkin ja paikka oli ehdoton lasten suosikki. Kiva se on aikuisillekin. :) Saapuessamme Saksaan sää oli sateinen. Aamulla koko maisema oli niin sankan usvan peitossa, ettei valtavan kuplan huippua kunnolla edes maasta katsottuna erottanut. Kehno sää ei tosin kuplan sisällä haitannut.

Kuplan vieressä on camping-alue, jossa majoituimme. Leirintäalueelta ja läheiseltä juna-asemalta kulkee ilmainen bussiyhteys kylpyläkuplaan n. 20 minuutin välein. Leiriytymishintaan sisältyy myös kylpyläkuplan sisäänpääsy niin moneksi päiväksi kuin vain haluaa jäädä. Hinnoittelupolitiikka on sikäli erikoinen, että päiväliput kylpyläkuplan portilta ostettuna tulisivat maksamaan enemmän kuin kylpylälippujen ja leiriytymisen yhdistelmä viereiseltä camping-alueelta ostettuna.

Kylpyläkuplasta matkamme jatkui kohti Zindorfissa sijaitsevaa Playmobil Parkia. Paikka oli kiva ja kohtuuhintainen. Ei härveleitä pursuava huvipuisto, vaan tarjosi pikemminkin virikkeitä lasten omalle leikille ja liikkumiselle. Paikassa oli valtavasti erilaisia kiipeily- ja tasapainoilupaikkoja sekä erilaisia leikkialueita.

Matkalla Zindorfiin valmistuivat lopulta tyttärelleni punavalkoraidalliset Marianne-sukat. Vastaavalla idealla neuloin taannoin itselleni siksak-sukat. Aloitin näitä sukkia mökkireissulla, enkä tarkalleen enää muistanut miten tuo varren siksak-kuviointi tehtiin. Näihin tuo siksak tulikin hieman eri tavalla kuin alkuperäisissä. Yritys-erehdys -metodilla onnistuin kuitenkin luomaan ihan omanlaiseni siksak-kuvion, vaikkei se ihan samanlainen ollutkaan kuin tuo alkuperäisidea.

Nyt jos tekisin uudelleen, tekisin pari juttua toisin. Varren tekisin pidemmän. Ja varsikäännöksen jälkeen olisi pitänyt vartta kaventaa enemmän. Nyt jää käännöksen alla hieman kurtulle, joskaan asia ei sukkien jalassa ollessa häiritse. Kaipa nuo syksyn saapassukiksi joutaa.

Lankana Novitan Venla, puikot 2,25.