Olin näkemässä puolitoista vuotiasta siskontyttöäni ja päätin ommella hänelle jotain. Etsiessäni sopivaa kaavaa tälle ihanalle kankaalle, ihastuin hupulliseen California Surfing -mekkoon (OB 3/2017). Koska nyt oltiin jo syksyn kynnyksellä, ajattelin muokata kaavan lyhythihaisesta pitkähihaiseksi. Ennen hihojen ja hupun kiinnitystä tulin toisiin ajatuksiin. Mekko on tehty koossa 80, mutta nelivuotias tyttäreni kuuluu keijukategoriaan ja päätin koesovittaa keskeneräistä tekelettä hänen päälleen. 80 koon mekko näytti oikeastaan hirmuisen söpöltä topilta nelivuotiaan tyttäreni päällä. Entä jos tästä tekisikin liivimekon? Hihat ja huppupalat oli tosin jo leikelty, mutta voisihan ne käyttää johonkin muuhunkin.
Aluksi ajattelin tekeväni niistä hupullisen pitkähihaisen paidan. Alkuperäistä kaavaa hieman lyhentäen ja muokaten sellaisen olisi saanut aika simppelisti toteutettua. Vaan sitten en löytänyt sopivanväristä trikoota. Ruskeaa olisi ollut, mutta yhdistelmä näytti jotenkin liian... No... 70-lukuiselta. Ei kai siinäkään mitään pahaa ole, retroiluhan on ihan veikeää. Mutta sitten tuli voimakas takauma lukion käytävän seiniin, joissa ruskean ja keltaisen liittoa toistui metritolkulla. Ei.
Sitten löysin harmaan joustofroteen, jota olin tilannut pojalleni housukankaaksi. Väri sopi aika kivasti karhujen väriin... Leikkelin housupalat ja jämistä sai kuin saikin vielä pikkuisen hupparin etu- ja takakappaleet. Joustofrotee on kankaana sen verran paksumpaa, että vetoketjullinen huppari tuntui kivemmalta kuin paitamalli. Sellaiseen ei vain ollut kaavoja, nyt kun huppu ja hihat oli jo leikelty California Surfing -mekon kaavalla. Oli pakko taas soveltaa. Projektiin toi lisähaastetta se, etten ole koskaan vetoketjullista hupparia ommellut.
Kankaan leikkuuvaiheessa en ollut vielä ihan varma laitanko helmaan resorin vai en, leikkelin varmuuden vuoksi helman aika pitkänä. Resosin väri, jota käytin liivimekon kanttaukseen näytti harmaan joustofroteen reunassa jotenkin tunkkaiselta, joten kanttasin hupun reunat sinapinkeltaisella. Siinä vaiheessa kun kuvittelin ompelevani hupparin hihansuihin ja alareunaankin resorit. Mutta... Sinapinkeltainen resoripa oli kovin plurua. Ei siitä olisi saanut jämäköitä hiharesoreita ja hupparin alareunaa. Ja järkikin alkoi kulkea paakuissa sen suhteen, missä järjestyksessä ja miten resori ja vetoketju tulisi huppariin kiinnittää. Jätin helmaresorin pois kokonaan. Hihansuut kanttasin sinapinkeltaisella plururesorilla.
Nyt jäi vähän kutkuttamaan tuollaisen muokatun California Surfing -topin teko tyttärellenikin, ehkäpä vähän isommassa koossa kuin 80. :) Kankaan jämistä riittäisi nipin napin sellaiseen. Tykkään etenkin tuosta kaula-aukosta, joka tuo malliin erilaista ilmettä.
Ehkä uskallan nyt niitä huppareitakin ommella. Jos vaikka seuraava ihan ohjeen ja kaavojen kera, nyt kun tämä ensimmäinen versio tuli tehtyä työ tekijäänsä opettaa -metodilla omalla järjellä soveltaen.
Hauska tarina hupparin synnystä. :D Näinhän siinä joskus voi käydä..
VastaaPoista