Suomi 100 -teema on tänä vuonna näkynyt monissa käsityöblogeissa. Teeman ympärille on kehitelty jos jonkinlaisia haasteita, joihin ei kuitenkaan ole tullut osallistuttua, vaikka monet niistä kivoja ovat olleetkin. Tässä tulee nyt sitten minun Suomi 100 -postaukseni. Tarhassa juhlistettiin tänään Suomen juhlavuoden kunniaksi Pukeudu sinivalkoiseen -päivää. Loistava tekosyy tarttua ompelupuuhiin, kun tyttären vaatevarastosta ei (muka) löytynyt sopivan sinivalkoista päälle pantavaa. (Oikeasti Frozen-fanin vaatekaapista olisi kyllä löytynyt sinistäkin, mutta...) :)
Kangaslaatikosta löytyi vähän harmaaseen taittuvaa sinistä singletrikoota. Kaavaksi valitsin Ottobren Hummingbirdin (OB 4/2016). Tokikaan en taaskaan malttanut aivan kaavassa pitäytyä, vaan sooloilin helman leveydessä (en kaventanut helmaa pussimaiseksi vaan leikkasin helmakaitaleen tasapaksuna). Hihat saivat niin ikään lennosta erilaisen muodon kuin alkuperäisohjeessa. Sovitusvaiheessa hihat jäivät sattumalta käsivarsille hieman pussittamaan ja päätin muuntaa alkuperäiset 3/4-hihat kumpparikiristyksellä lyhythihaiseksi versioksi. Kaksoisneula ei ollut täysin yhteistyöhaluinen ohuen singletrikooni kanssa, eikä tuohon siniharmaaseen sävyyn täydellisesti passaavaa lankaakaan löytynyt varastoistani. Sunnuntai-iltana sellaista ei mistään lähdetä hakemaankaan. Päätin siis tavanomaisen kaksaripäärmäyksen sijaan ommella päärmeet valkoisella koristeompeleella. Jollain tapaa ajattelin sen sopivankin Suomi 100 -henkiseen vaatteeseen.
Jollain tapaa tuo ajatus sinivalkoisesta tunikasta perinteitä huokuvalla koristeommelpäärmäyksellä tuntui siinä hetkessä paremmalta ajatukselta kuin sitten olikaan. Tunikasta tuli vähän turhankin "lottahenkinen". Jollain tapaa vähän ankea..? Onneksi varastoista löytyi Lidlin heräteostona hommattuja silityskuvia. Niistä pupu päätyi helmaan istumaan. Tuolla pupuaplikaatiolla tunikan ilme raikastui onneksi melkoisesti.
Aamulla tarhaan lähdettäessa asu stailattiin vielä valkoisella neuleella. Ilme (myös tytön :D) parani huomattavasti, eikä tunika tuntunut enää niin raskaalta. Vaan lieneekö tuo kuitenkaan nyt niin kovin onnistunut ompelus, jos tunika ainakin omaan silmääni näyttää paremmalta neuleen kanssa kuin ilman? Ehkä tästä tuli vähän turhankin alleviivaten Suomi 100 -projekti...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti