Mustikkamekko

Monilla kangaskaupoilla on nykyään myynnissä ylläripylläripossupusseja. Jotenkin olen aina vähän karsastanut niitä. Miksi tilata sikaa säkissä, kun voi itse valikoida mitä kuoseja ja värejä haluaa? Vaan kuinkas sitten kävikään... Olin tekemässä Poppanavakalta tilausta, etukäteen olin pannut sieltä merkille keltaisen vespakankaan ja mustavalkoisen jättipäivänkakkarakuosin, josta suunnittelin mekkoa itselleni. Harmikseni tuota päivänkakkarakuosia ei sitten ollutkaan saatavilla. Hetken mielijohteesta päädyin tilaamaan 20 eurolla ylläriakkainpaketin. Puoleentoista kiloon mahtuisi useampi metri trikoota, kai niistä joku natsaisi mekkokankaaksikin.

Joskus on hyvä mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Kokeilla jotain sellaista mikä ei itsellä tulisi mieleen. Paketin avaamisessa oli ihan oma hohtonsa. Jotenkin jännää, kun ei yhtään tiennyt mitä tuleman piti. Akkainpaketin sisältö oli ehdottomasti positiivinen yllätys. Mikä parasta, paketin suurin pala oli himoitsemaani mustavalkoista päivänkakkarakuosia! Pääsääntöisesti ihan kivoja kaikki, yksi sellainen "Mitä ihmettä tästä nyt tekisi?" -kuosi, mutta kaavantestailukankaana toimii varmasti sekin. :) Sitten kävi niin, kuten minulle yleensä käy. En malttanut leikata sitä päivänkakkarakangasta. Ensimmäisenä ompeluun päätyi sinikuvioinen puolen metrin kangastilkku, kaverinaan niin ikään ylläripussista putkahtanut musta trikoopala. Sinisessä kankaassa oli tummansinisellä isompia ja pienempiä palloja. Melkein kuin mustikoita. Noista isojen pallojen kohdista riitti nippanappa yläosa mekkoon. Pikkumustikat jäivät vielä käyttämättä.

Kaavana Ommellisen mekko muokattuna. Alkuperäisten mittojen mukaan ommellessa selkäosaan jäi pieni pussi. Koska mekkoon oli tulossa joka tapauksessa sauma vyötärölle, lyhensin vyötäröltä takakappaleen selkäosaa hieman kaarevasti ja sain melko hyvin kadotettua pussittavan kohdan. Kangaspalojen korkeudet määrittivät aika pitkälti mekon pituuden. Mustasta kankaasta jäi ainoastaan pari kapeaa soiroa. Mustikkakuosista saanee vielä yksivärisellä trikoolla höystäen jonkinlaisen mekon tyttärellekin. Ehkä. Tai mitä siitä sitten tuleekaan.

Kuosista tuli jotenkin mieleen heinän varteen pujotellut mustikat. En tällaista kangasta olisi osannut itse tilata, mutta kiva tästä tuli. Hauskaa, miten pienistäkin paloista saa yhdistelemällä aikuisten koon vaatteita.