Tarina siitä, kuinka erään possupussin myötä lähdin tietoisesti oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja liian vähästä kankaasta tulikin omaan makuuni vähän liikaa ...kaikkea. Liikaa väriä. Liikaa rypytystä. Liikaa levottomuutta. Liikaa ...kasaria..?
Viime vuonna tilasin Poppanavakalta pienen akkainpaketin. Pääsääntöisesti sen antimet olivat tosi kivoja. Pari pienempää palaa oli plaah kategoriassa. Tuo yksivärinen on omaan makuuni vähän turhan räikeä väritykseltään. Sitä oli max puoli metriä. Sitten oli tuon helman korkuinen pala mitäliekasarikuosia. Muistaakseni itselläni oli suunnilleen tuolla värityksillä ja kuosityylillä lapsena paita. Oli se silloin kiva, mutta kun kasarin on kertaalleen elänyt, ei kasarityyli enää oikein iske. Yksivärisen räikeän kankaan ja kasarikuosin värit tuntuivat kuitenkin nappaavan yksiin. Päätin ommella niistä kaavantestausmielessä arkimekon.
Suuri Käsityö 1/2015 lehdessä on samasta mekkopohjasta erilaisin hiha-, helma- ja vyöratkaisuin koottu 4 hieman erilaista muunnelmaa. Itse onnistuin tekemään samaisesta mekkopohjasta viidennen eri variaation, sillä materiaalia ei riittänyt hihoihin. Pääsääntöisesti käytin pohjana mallia nro 7, mutta ilman hihoja. Materiaalia ei myöskään riittänyt ohjeen mukaiseen kaksinkertaiseen olkakaarrokkeeseen, mikä sinällään ei kyllä tunnu haittaavan. Yksinkertaisenakin toimii ihan hyvin. Vyökin piti alunperin jättää pois, enkä tehnyt ohjeistettuja vyöaukkoja sivusaumoihin. Päällä mekko asettui kuitenkin paremmin vyön kanssa, joten kankaan rippeistä sain kuin sainkin kahdesta eri palasta ommeltua vielä erillisen vyön.
Kaavaa täytyy vielä miettiä, mennee sellaiseen ehkä-kategoriaan. Mutta kokonaan yksivärisestä kankaasta. Ehkä.
Minä taas tykkään, että mekko on just hyvä! :) ihanan värinen ja kivan mallinen..
VastaaPoistaHyvää juhannusta! ❤