Takatalven ruska

Viime kesän raparperinlehtivärjäykset halusivat asettua puikoille syksyisinä viiniköynnöksen (?) lehtinä. Aihepiiriltään ei ehkä vuodenaikaan nähden se aivan ajankohtaisin neulomus, mutta lämmittävät nämä varmasti jalkoja keväälläkin, vaikka kirjoneulemalli onkin syksyinen.

Sukat on neulottu Nallesta kakkosen puikoilla. Varressa silmukkamääränä on 90, jalkaosaa kohden kaventelin tasaisesti silmukkamääräksi 66. Viiniköynnöslehtikaavion alle yhdistin tuollaisen tirppukuvion, jossa sain värin vaiheittain vaihtumaan keltaisesta mustaan.

Alunperin olin ajatellut neulovani koko matkaltaan keltamustat kirjoneulesukat. Tuossa itse värjätyssä keltaisessa on aika kaunis kiilto, melkein kullanhohtoinen sävy. En kuitenkaan ollut varma, riittäisikö kullan sävy koko sukkien neulomiseen, enkä varmastikaan onnistuisi värjäämään toista tismalleen samanlaista sävyä, jos lanka sitten loppuisikin kesken, joten päätin pelata varman päälle ja neuloin kuvion vain sukkien yläosaan. Nythän tuota kullankeltaista lankaa sitten jäi edelleenkin ehkä toinen mokoma.

Sekalainen seurakunta

Yritin raivata hieman tilaa ylitse pursuavaan tilkkulaatikkoon ja päätin samalla kerrankin olla ajoissa lahjatehtailujen suhteen. Otin projektiksi ommella jämäpaloista jotain käyttökelpoista 3 vuotta täyttävälle siskontytölleni. Surauttelin hänelle synttärilahjaksi uusia vaatteita kuoseista, jotka ovat jo kertaalleen päätyneet omille lapsilleni leguina, paitana ja mekkona. Legut on ommeltu Paapiin Lilja-kaavalla, mekko on omaa muunnelmaani.

Oman mekkoni neulosjämistä ompelin jo aiemmin vastaavanlaisen mekon tyttärelleni, materiaalia riitti kuitenkin vielä yhden pikkuprinsessan mekon verran. Myös siksakraitaleggarit löytyvät isommassa koossa tyttäreni vaatelipastosta. Serkkutytöt voivat sitten samistella samanalaisissa hepeneissä.

Tällä setillä voi sitten fiiliksestä rippuen leikkiä milloin Prinsessa Ruususta, milloin Suuuuper-Ellaa. :D

Maastoutuminen kevääseen

Pakko se on kai myöntää, ettei meillä enää asu ihan pientä poikaa. Annan aika paljon lasten itsensä vaikuttaa kangasvalintoihin ja erilaiset camo-kuosit ovatkin olleet jo pitkään poikani ykköstoivelistalla. Toivekankaasta ompelin uuden t-paidan sekä tuubihuivin kankaan jämistä.

Tuubihuivin kohdalla mentiin tällä kertaa Mistä aita on matalin -mentaliteetilla, sillä kangasta ei olisi riittänyt kaksinkertaiseen tuubiin (tai olisi, jos sisäpuolen olisi ommellut vaikkapa mustasta, mutta...). Päädyin tällä kertaa tällaiseen yhden sauman pötköön, jossa ylä- ja alareunoissa saa näkyä saumurihuolittelu. Asiansa ajaa näinkin. Runtullaan kaulassa ollessaan, eivät nuo saumuroinnit edes näy. Tosin poikani modasi tämän mallin heti ensisovituksella pipoksi itselleen taitellen tuon niskaan liehumaan jäävän osan tuubin reunuksesta sisään.

Muuten kovin harmaansävyiseen paitaan toin edes ripauksen väriä pirtsakan vihreillä kanttauksilla. Paidan kaava modattu Graphic Printsin (OB 3/2017) pohjalta. Perus teepparihan tuo on, mutta ei ollut tässä koossa valmiiksi piirrettyjä kaavoja, joten nuo Graphic Printsin kaavat olivat edes lähimmät sinne päin. Tässä kaula-aukko sekä helma muunneltu erilaiseksi, lisäksi leikkelin kankaat hieman kaavaa leveämpänä.