Hello Kitty -mekko

Eilen olimme veljentyttöni nimiäisjuhlissa. Nimiäislahjaksi ompelin Ottobren (1/2016) Citygirl-kaavalla collarimekon. Helmaan aplikoin Hello Kitty ompelukuvan. Mekon kaveriksi ostimme Ainun uusimman unikaverimallin. 

Alunperin visiona oli laittaa olkaimiin ja sivuhalkiohin metallipäällysteiset nepparit, kuten alkuperäisohjeessakin oli. Mustia metallisia neppareita ompleutarvikelaatikossa oli entuudestaan ja niinpä valitsin tikkauksiin mustan langan korostaakseni neppareiden väriä. Mutta... eipä mennyt nepparikiinnitykset taaskaan niin kuin Strömsössä. Testitilkkuun kokeilin tuota nepparin kiinnitystä parillakin eri strategialla, sitten loppui testivarat neppareista enkä saanut kertakaikkiaan kelvollista jälkeä. Tai ylipäätään edes tuota nepparia kunnolla kiinnittymään. Olisiko sitten collarikerrokset olleet liian paksut Prymin neppareille. Pakko oli ottaa hihasta Plan B. Ompelin olkaimiin ja sivuhalkioihin käsin ommeltavat nepparit. Etuosaan ompelin sitten mustat feikkinapit koristeeksi, jotta tuo musta tikkauslanka ei näyttäisi niin orvolta. Sivuhalkioihin en laittanut feikkinappeja, kun alunperinkin jätin sivuilta (onneksi) kaavaan kuuluneet koristetikkaukset pois.

Korttiin leikkelin koristeeksi minikokoisia bodeja erilaisista kuviopapereista. Samantapaiset pastellinsävyt tuntuvat nyt toistuvan sekä korttiaskarteluissani että lankavärjäyksissäni. :D

 

Karkkivärejä kasveista

Vihdoin sain postattua loppukesän värjäykseni tänne blogiin asti. Testissä olivat uusina tuttavuuksina järviruoko ja avokado, kolmantena on kestosuosikkini tarhakäenkaali. Näistä tuli aika ihanat karkkivärit! 😍

Järviruokokokeilun taisin tehdä jo heinäkuussa, silloin kun röyhyt olivat vielä violetteja. Keitinvesi oli muistaakseni röyhyjen väristä punertavaa. Vihreä väri tulee kuitenkin esiin ph-kikkailuilla ja laitoinkin liemeen pari teelusikallista ruokasoodaa. Jälkeenpäin luin Facen värjäysryhmästä, että tuon röyhyjen punertavan sävyn saisi tarttumaan lankaan säätämällä ph:ta happamammaksi esim. sitruunahapolla. Ehkä ensi kesän järviruokokokeiluun menee tuo punertavan tai lilan sävyn metsästäminen. Langan puretin etukäteen raparperilla.

Seuraava kokeiluni oli avokadolla. Värjäysryhmässä oli jostain syystä tänä vuonna erityisen paljon avokadopostauksia, joten pitihän sitä itsekin kokeilla. Osa oli saanut avokadoilla kauniin heleän vaaleanpunaista, osa sukkahousua tai mummokalsaria. Oma kokeiluni tuotti tuollaista roosanväristä lankaa. Tässä kokeilussa oli kolmen avokadon kuivatut kuoret ja pilkotut kivet. Lankoja en etukäteen purettanut, sillä avokadon pitäisi itsessään sisältää tanniineja, jotka toimivat puretteena. Tuon punaisen sävyn esiin saaminen vaati sekin ph:n säätöä. Ihan ruokasoodalla menin tässäkin, muistaakseni n. 2 teelusikallista. Väri tuntui olevan varsin riittoisaa, sitä olisi varmasti riittänyt isompaankin lankamäärään, mutta kolme vyyhtiä riittäköön tällä erää.

Viimeisimpänä keittelin koko kesän rakkaudella vaalineita pihan lempparirikkaruohojani tarhakäenkaaleja. :D Kymmenen vuotta sitten nykyiselle tontille muuttaessamme talon nurkalla kasvoi sitkeä tarhakäenkaalikasvusto, jota yritin epätoivoisesti tuloksetta hävittää. Hurahdettuani kasvivärjäykseen olen ollut kovin iloinen, ettei ensimmäisten vuosien kitkentäpuuhani olleet kovin tehokkaita. Joskin todettakoon, että vuosittainen värjäykseni on kyllä harventanut kantaa ja nyt jopa toivon tuon rikkaruohon pesiytymistä pihallemme nykyistä runsaslukuisempana. Kovin kaunishan tuo rikkaruohokasvuston kasvattaminen ei ole, mutta laiskan pihan kitkemisen voi nyt hyvällä syyllä vedota johtuvan värjäysharrastuksestani.

Tarhakäenkaali sisältää oksaalihappoa, joten näitäkään lankoja en etukäteen purettanut. Kasveja ei ollut kovin paljon, mutta sen mitä oli, laitoin edellisenä päivänä veteen pilkottuna likoomaan. Aluksi näytti, ettei pieni kasvimääräni tuota veteen väriä juuri nimeksikään. Parin tunnin keittelyn jälkeenkin liemi oli korkeintaan hennon punertavaa. Kun kasvia on paljon, alkaa punertavasta liemestä huolimatta lankojen väri muuttua sinertäväksi aika lailla heti veteen laiton jälkeen. Tällä kertaa niin ei käynyt. Hetken jo epäröin, että huolella vaalimani tarhakäenkaalikasvusto oli tänä kesänä jäänyt sittenkin liian pieneksi. Jätin langat kuitenkin pariksi tunniksi porisemaan ja jonkun ajan kuluttua väri alkoi taittumaan kohti turkoosia. Jätin langat jäähtyneeseen liemeen lillumaan vielä yön yli ja aamulla kattilassa oli kauniin turkoosi lanka. Liemi oli lähes väritöntä.

Äidin metsästäessä värjäyskasveja pitkin pihoja ja pientareita myös 7-vuotias tyttäreni on innostunut leikkimään värjäysleikkejä. Värjätessä annankin hänelle usein pienen lankanössäkän, jota hän voi uittaa omissa hiekkalaatikkopadoissaan. Tällä kertaa annoin tuon jäähtyneen lähes värittömältä näyttävän tarhakäenkaalijämäliemen tyttäreni värjäysleikkeihin. Tyttäreni värjäysleikki unohtui moneksi päiväksi ja antamani lankanössäkkä lillui ainakin viisi päivä tarhakäenkaalin haljussa jälkiliemessä. Tuloksena oli ihana mintunvihreä lanka! Ensi vuonna taidan itsekin "unohtaa" langan useaksi päiväksi tarhakäenkaalin jälkiväriin.

Hippuja

 

Nämäkin vauvalahjat tuli ommeltua jo jokin aika sitten, mutta postaus on jälleen viipynyt. Bodyt on tehty hyväksi toteamallani Hippu-kaavalla (PaaPiin kaavakirja lapsille). Tähän malliin saa kivasti hukattua pienempiäkin palasia tilkkulaatikosta.

Ompelin ensin nuo pöksyt Verson Puodin Nurinkurin-trikoon jämistä. Aikoinaan ompelin tuosta kuosista itselle mekon. Trikooksi kankaassa on yllättävän vähän joustoa, joten valitsin kaavaksi jo aiemmin väljäksi toteamani mallin Diagonalin (OB 6/2016). Alkuperäismallissa on tosin kuminauhavyötärö, mutta näihin modasin kuminauhan sijaan leveän resorikaitaleen.

Vähän ehkä riskillä päätin ommella myös pöksyihin sointuvan bodyn. Riskillä sikäli, ettei tuo Nurinkurin-kangas tosiaankaan ole joustavimmasta päästä, mutta toisaalta Hippu-bodyn malli on aika kiitollisen oloinen puettavaksi, vaikka kankaassa olisi vähän vähemmänkin joustoa.

Ylppärikortti kasvivärjäyksistä

 Tänään juhlittiin keväältä siirtyneitä ylppärijuhlia. Kortin tekeminen jäi silti viime tinkaan, vaikka tällä kertaa aikaa korttiaskarteluun olisi ollut kosolti. Viimeisen illan ideapankki oli koko lailla tyhjä, joten turvauduin samaan ideaan, jolla tein alkukesästä kummipojalle rippikortin. Sikäli tässä kortissa ei siis varsinaisesti ole mitään uutta ja ihmeellistä postattavaa, kirjasinpa nyt tämänkin ikään kuin kässäpäiväkirjanomaisesti blogiini. Värimaailma tässä kortissa sentään eri kuin aiemmin tekemässäni rippikortissa. Langat valikoituivat kasvivärjäämistäni langoista, mukana kullansävyisessä värisuorassa verihelttaseitikit, sipulinkuoret, raparperinlehdet ja omenapuunkuoret.

Hippu-bodeja

 

Viikon sisällä lähipiiristämme kuului vauvauutisia kahdeltakin eri suunnalta. Koska töiden alku odotetusti hieman häiriköi käsityöharrastustani, koitin ennakoida vauvalahjoja ompelemalla tilkkulaatikon kätköistä bodeja jo ennen vauvojen syntymää. Sukupuolesta vain ei ompeluvaiheessa ollut aivan varmuutta, joten koitin valikoida suht sukupuolineutraaleja värejä ja kuoseja. Nyt tiedän, että tyttöjä tuli. Molempiin perheisiin.

Kaavana käytin PaaPiin Hippu-bodya (PaaPiin kaavakirja lapsille). Tuo etukappaleen hieman erilainen leikkaus mahdollistaa niiden tosi pientenkin tilkkujen hyödyntämisen. Nämä kaksi kuosia tulivat nyt aika lailla viimeisiä rippeitään myöden hyödynnettyä. Tosin tilkkulaatikon uumenista riittäisi materiaalia vielä moniin pikkiriikkisiin bodeihin, joten saattaapi olla, että näitä tässä vielä syntyy lisää. Siis tilkkubodeja, ei vauvoja. :D

Hippu-bodyn myötä pääsin melkeinpä jopa kaveriksi noiden neppareiden kanssa. Tähän asti neppareiden kiinnitys on ollut yksi inhokkipuuhistani. Nämä jotenkin sujahtivat suht luontevasti paikoilleen. Ehkä tässäkin harjoitus tekee, jos ei nyt ihan mestaria, niin ainakin vähemmän tunaroivan.

Lankarakkaus

 

Olen asettanut tässä jo jonkin aikaa sitten itselleni kankaidenostokiellon. Tosi ihanien kuosien kohdalla (tai jonkin muun hyvän tekosyyn tullen) tuosta kankaidenostokiellosta voi toki aina lipsua. Tällä kertaa lipsuin kankaidenostokiellosta Majapuun Lankarakkaus-kuosin kohdalla. Samalla ostoskoriin taisi sujahtaa myös vähän okran väristä FoxBoxia ja yksiväristen trikoiden täydennystä. Haaskaustahan se olisi postikuluja maksaa pelkästään yhden kankaan ostosta. :D

Tampereen reissullani tein ekskursion lankakauppa Nurjaan. Nurjassa törmäsin täydellisesti Lankarakkaus-kuosin väriin sointuvaan hifistelysukkalankaan. Pakkohan sitä oli ostaa. Nyt on siis jo syksyn villasukkalanka valmiiksi ostettuna, herkullisen väristä merinosekoitetta. Vielä täytyisi päättää punaisten luksussukkien malli. Kivoja malleja saa ehdottaa kommenteissa. :)

Lankarakkaus-mekon kaavana toimi PaaPiin Klara-mekko lyhythihaiseksi modattuna (PaaPiin Kaavakirja lapsille). Tälla kaavalla jo yhden mekon ompelin aiemmin keväällä. Tuolloin en ollut ihan varma tykkäänkö kaavasta, mutta tuosta keväällä ommellusta mekosta onkin tullut yksi kesän lempimekoistani. Nuo taskut ovat olleet tosi kivat.

Doggy-teeppari

Koulut ovat alkamassa ja pojan paitavarantojen päivitys sai jatkoa. Kangaskaupassa tuo lippispäinen koira huuteli haluavansa hypätä ostoskärryyni. Ei olekaan pitkään aikaan tullut tehtyä aplikointeja. Yleensä ne ovat menneet enemmän tai vähemmän vinksalleen. Nyt kuvittelin ostaneeni sellaisen silitettävän aplikointikuvan, mutta tarkempi tarkastelu osoitti, ettei koira-aplikoinnissa ollut liimapintaa ensinkään. Mallailin kuvan paikkaa ja iskin sen sitten rintamukseen kiinni kangasliimalla. Silitin nurjalle vielä tukikankaan varmistamaan, ettei kangas ommellessa venkoile. Liimauksen jälkeen reunat oli helppo ommella suoran ompeleen lyhyellä tikin pituudella kiinni, kun kuva pysyi jämäkästi paikoillaan. Miksiköhän en ole tajunnut käyttää kangasliimaa aiemmin aplikointiyritelmissäni?

Paidan "juju" on tuo koira-aplikointi, joten halusin pitää kaiken muun suht simppelinä. Kaavaksi valikoitui uudeksi luottokaavakseni muodotuva Plain Basic (OB 1/2019). Mustat hihat ja pääntien kanttaus tuovat sentään hieman lisäilmettä harmaaseen pohjaan. Mieluinen paita tuli. :)