Kuten edellisessä postauksessani kerroin, teimme perheeni kanssa parin viikon road tripin Norjaan ja Ruotsiin. Reittinä Uppsala - Oslo - Geilo - Eidfjord - Geiranger - Ålesund - Kristiansund - Trondheim - Åre - Gävle - Tukholma. Neuloin reissumme aikana kissaamme hoitaneelle pariskunnalle villasukat kiitokseksi kissan hoidosta. Rouva sai Mustikkamaito-sukat. Isännän sukkiin ei ollut valmista visiota, mutta ajattelin sen syntyvän matkan varrella. En ollut myöskään varannut Suomesta mukaan lankoja isännän sukkia varten, sillä jotenkin mielikuvissani ajattelin Norjan reissulla tulevan lankakauppoja vastaan siellä ja täällä. Mielikuvani oli väärä. Niitähän piti ihan hakemalla hakea. Mustikkamaito-sukat valmistuivat Oslossa, jossa meillä oli alunperin tarkoitus pysähtyä hieman pidempäänkin, mutta kävi niin hassusti, että Oslossa sattui alkamaan samoihin aikoihin kansainvälinen lasten ja nuorten jalkapalloturnaus Norway Cup ja niinpä kaikki leirintäalueet Oslon liepeillä olivat täynnä. Saimme leiripaikan vain yhdeksi yöksi. Osloon tutustuminen pitikin sitten tehdä pikakelauksella, enkä ehtinyt perehtyä Oslon lankakauppatarjontaan lainkaan.
Matkan jatkuessa Oslosta kohti vuonoja ja vuoristoja tilanne oli se, että toiset kissanhoitajille kaavailemistani sukista olivat valmiit ja niihin toisiin ei ollut edes lankoja ostettuna. Pysähdyimme matkan varrella paikalliseen "Tokmanniin". Enpä nyt kyllä enää muista mikä kaupan nimi mahtoi olla, mutta valikoimaltaan muistutti lähinnä Tokmannia. Hätäpäissäni ostin sieltä sitten jotain sukkalangaksi kelpaavaa, joka silmämääräisesti näytti olevan suht liki Seiskaveikan vahvuutta. Mustikkamaito-sukista oli nimittäin jäänyt yli tummansinistä Seiskaveikkaa ja ajattelin hyödyntää sitä osana isännän sukkia. Matkaan tarttui muutama kerä Raggegarnin Forsterket ullgarnia. Näytti olevan 80% villaa, 20% nylonia. Sillä mentäisiin.
Improvisoin mallin matkan varrella. Vuoriston keskellä kirjoneulemalliksi alkoi muodostua tuollaisia "lumihuippuisia vuoria", jotka sittemmin muuntautuivat kylläkin salmiakinmuotoisiksi kuvioiksi. Kirjoneulemalli näissäkään ei mikään monimutkainen ollut, varsinkin kun itse improvisoin sitä työn edetessä. Sukat etenivät silti aika verkkaisesti. Ei siksi, että olisivat olleet hankalaa neulottavaa, vaan siksi, että maisemat olivat sen verran hulppeat, että apparin paikalla istuessani laitoin kutimen sivuun ja keskityin maisemiin.
Kuvissa mittasuhteita on hiukan hankala hahmottaa, mutta jos löydät yllä olevan kuvan vasemmasta yläreunasta ihan pikkiriikkisen kirkkaansinisen pisteen, hahmotat minkä kokoinen on ihminen Norjan suurimman vesiputouksen, 182 metriä korkean Vøringsfossenin rinnalla. Tiesin kyllä, että Norja on vuoristoinen maa, mutta että näin vuoristoinen! Hulppeita vesiputouksia reissun aikana tuli vastaan yksi toisensa jälkeen.
Matkatessamme Eidfjordenin vuonolta sille Norjan ehkä tunnetuimmalle vuonolle Geirangerille, ajelimme paikoin aika korkeallakin vuoristossa. Pilvien ja usvan keskeltä puski esiin lammaslaidun jos toinenkin. Välillä lampaat taiteilivat hyvinkin jyrkillä rinteillä. Ainakin materiaalia lankojen tuotantoon tästä maasta löytyi. Mutta missä olivat lankakaupat? Vai onko niin, että langat tilataan lähinnä nettikaupasta? Mutta eihän se korvaa lankojen hypistelyä ...ja heräteostoksia.
Ilma Norjan puolella oli sateista ja viileää. Jos jonkin neuvon annan tuleville Norjan reissaajille, niin pakatkaa se kuuluisa norjalainen villapaita mukaan! Itse en villapaitaa tälle reissulle pakannut, koska ajattelin, että kesä. Virhe. Aika monta kertaa ehti tulla villapaitaa ikävä. Onneksi sentään villasukat olivat matkassa ja lisääkin puikoilla tulossa!
Geirangerin turistikaupoista piti sitten ostaa reissutuliainen itsellekin: Rauma Collection -pipo! Hiukan hieno, ja juuri minun värinenkin. Hintaa karvan alle 50 euroa. Varmasti turistilisällä, mutta eihän tätä nyt raumalaisena voinut jättää ostamattakaan. Ja toisaalta tämä oli sentään 100% villaa. Välillä noissa turistikauppojen hinnoitteluissa ei ollut mitään järkeä. Vierekkäin saattoi olla kaksi "villapaitaa" samoin hinnoin. Toinen kunnollisen villapaidan oloinen ja toinen jo ulospäinkin aivan muovisennäköinen. Kun kurkkasi paidan sisään materiaaliselostetta huomasi, että toinen paita oli 100% villaa, toinen sisälsi 20% villaa. Ja sama hinta molemmissa.
Vähän jäi harmittamaan, että tuo Norjan villan tuotannosta tunnettu Rauma jäi nyt tällä reissulla kuitenkin käymättä, vaikka suht lähellä kävimmekin. Koukkaus Rauman kautta olisi kuitenkin poikennut reitiltä jonkin verran ja muut perheenjäsenet eivät ehkä olleet aivan niin innoissaan Rauma-langoista. Se, mikä kartalla näyttää suhteellisen pieneltä pätkältä, saattaa Norjan vuoristoisilla serpentiiniteillä muodostuakin monen tunnin siirtymäksi.
Lopulta nämä Norjassa aloitetut vuonosukiksi nimeämäni sukat valmistuivat vasta Ruotsin puolella. Norjassa keskityin enemmän maisemiin. Ruotsin tasaisemmissa maisemissa neuleprojektikin eteni joutuisammin ja toisaalta lämpöisemmissä (ja kuivemmissa) keleissä oli kivampi istahtaa illalla ulos retkituoliin neulomaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti