Sain joululahjaksi uuden ompelukoneen. Vanha Janomenikin toki edelleen porskuttaa, mutta joulupukki oli sitä mieltä, että yli 20 vuotta vanha koneeni on melko kovaääninen. Yksi Brotherin valintakriteereistä olikin ollut hiljainen ääni. Ja pakkohan se on myöntää, että uudessa koneessa on kyllä hiljaisen äänen lisäksi myös toimintoja kosolti enemmän kuin vanhassa valmistujaislahjassani. Koneen opettelu on vain ottanut aikansa, ei siksi, ettäkö olisi jotenkin vaikeakäyttöinen, vaan lähinnä siksi, että koko alkuvuosi (joka taitaa olla jo aika pitkällä...) on vain sattunut viikonloppujen osalta olemaan poikkeuksellisen kiireinen. Brother FS100WT:n erilaisten ommelten testaukseen oivallinen projekti oli puikkosäilytinjärjestelmä, jossa pääsin heti kokeilemaan kirjainompeluominaisuutta. Tuollaista puikkosäilytysjärjestelmää olen mielessäni kaavaillut jo pidemmän aikaa. Kolusin ullakolta kangaslaatikoita ja valitsin puikkosäilyttimen materiaaliksi jämäkankaiden joukosta pari napakantuntuista paksua puuvillakangasta.
Olevinaan olin säilytinjärjestelmää mielessäni ihan hyvinkin kaavaillut, selaillut netistä ideakuvia ja piirrellyt paperille, miten puikot asettelisin ja jopa kirjannut ylös missä järjestyksessä mitäkin kannattaisi ommella (palaan myöhemmin tuohon sanamuotoon olevinaan...). Lopulliset ulkomitat määritteli kuitenkin päällikankaaksi valikoituneen jämäkankaan palasen koko. Pitkällisen jahkailun ja suunnittelun jälkeen ryhdyin viimein asiaan. Heti ensituntumalta todettakoon, että ainakin joustamattomalle kankaalle uusi koneeni teki kieltämättä parempaa jälkeä kuin vanha Janomeni, jossa joustamattomien materiaalien kanssa alalanka pakkaa jäämään usein hiukan löysäksi. (Syy tähänkin taitaa tosin olla käyttäjässä, sillä Janomessa on pääosin aina joustavien kankaiden säädöt ja joustamattomia ommellessa pikasäädän ne vain nopeasti edes jotenkuten sinnepäin sopiviksi, enkä aina jaksa alkaa alalangan kireyttä säätelevän puolakotelon ruuvia säätämään). Uuden koneen kanssa säätöjen opettelu onkin sitten vielä vaiheessa, mutta ainakin näin ensipuraisulta osuivat vahingossa hyvin kohdilleen ja pääsin suht nopeasti sinuiksi digitaalinäytönkin kanssa. Pari aivopierua prosessiin toki aina mahtuu ja pieleen menneen numeron ratkominen olikin sitten kärsivällisyyttä kasvattavaa puuhaa.
Suunnittelujahkailun, lokerokirjailujen ja kujien ompelun jälkeen säilytin valmistuikin sitten nopeasti, kun tarvitsi enää yhdistää sisäosan kangas päällikankaaseen ja sujauttaa näiden väliin kääröä kasassa sitova nauha. Testausvaiheessa tajusin kuitenkin välittömästi tehneeni pari suunnittelukukkasta. Ei mitään katastrofaalista, mikä estäisi käyttöä. Ajaa varmasti asiansa tällaisenaankin, mutta ei silti aivan vastaa sitä visiota mikä pääni sisällä oli alunperin.
Aivopieru 1: Omistan muutamia sukkapuikkokoja tuplamäärän ja järkeilin, että tekisin näille kahdet lokerot, kätevästi päällekkäin. Not. Siinä, missä olin järkeillyt ompelevani kujat napakankokoisiksi, jotta puikot eivät valu lokeroista pois, en tullut ajatelleeksi, että kun lokeroita on kahdessa kerroksessa, ei näin napakoihin lokeroihin mahdu päällekkäin kuin yksi puikkosetti kerrallaan. Joo... tuota toista kerrosta voi toki edelleen käyttää esim. virkkuukoukun säilytykseen, sillä yksittäinen koukku mahtuu ja pysyykin napasti paikoillaan, jos ylä- tai alapuolella on viiden puikon setti.
Aivopieru 2: Jos puikkoja säilyttää alemmassa osastossa, ylemmän osaston numerokirjailut jäävät piiloon, mikä sinällään ei haittaisi, mikäli alaosan lokerossa olisi aina yläosan lokeroa vastaava numero samalla kohdalla kirjailtuna. Näin ei kuitenkaan kaikissa paikoissa ole, sillä alkuperäisessä suunnitelmassani olin laittanut yläriviin kapeimmille puikoille tuplapaikat vierekkäin ja suunnittelin jättäväni alempaan kerrokseen tälle kohdalle leveämmän yleislokeron esim. mitan, silmukkamerkkien yms säilytykseen. Vaihdoin tämän suunnitelman lennosta ja ompelinkin lokerokujat molempiin kerroksiin, sillä seurauksella, että jos alemmassa kerroksessa säilyttää puikkoja, ylempään kerrokseen kirjailtu kokonumero peittyy. Asian voi toki korjata siten, että säilyttää sitä virkkuukoukkua lähtökohtaisesti alarivissä, mutta koska alarivin lokerikko on yläriviä jonkin verran syvempi, on tuo alarivin lokero varsinkin pienemmälle virkkuukoukulle jopa hiukan liian syvä ja koukku vajoaa helposti lokeron sisään uppeluksiin.
Aivopieru 3: 1,5 cm puikkokuja on passelin napakka nro 2 ja 2,5 puikoille, 2 cm puikkokuja sopiva nro 3 ja 3,5 puikoille, nipin napin myös nelosen puikoille, mutta sitä suuremmat puikkokoot kaipaisivat mielellään hiukan leveämmät kujat, ehkä nuo nelosen puikotkin voisi laittaa jo 2,2 cm levyiseen lokeroon. Vitosen puikot tarvitsivat jo selvästi leveämmän. Olin kuitenkin kirjaillut kolmosesta ylöspäinkin olevat numerot sellaiselle etäisyydelle toisistaan, että kuvittelin 2 cm leveän puikkokujan riittävän. Virhe. Ratkaisin ongelman niin, että 4,5 koon puikkokujaan hivutin ompeluvaiheessa hiukan lisäleveyttä viereisestä vitosen lokerosta, joka olisi joka tapauksessa jäänyt auttamattomasti liian kapeaksi ja jätin tuon 5 ja 6 kokojen väliseinän kokonaan ompelematta.
Aivopieru nro 4: Pyöröpuikkojen ja virkkuukoukkujen puikkokujia on liian vähän. Syystä, jota en oikein itsekään tiedä, kävin perusteellisesti läpi KAIKKI puikkosäilytyslaatikkoni (siis myös ne, jotka olen saanut anopin perintönä) vasta ommeltuani tämän puikkosäilyttimen. Kävi ilmi, että itse asiassa omistin paljon enemmän puikkoja ja puikkokokoja kuin muistinkaan. Näin ollen etenkin isoille pyöröpuikoille ei säilyttimessä ole omaa lokeroansa. Jos siis haluaa tehdä tarpeisiin räätälöidyn säilyttimen, ei varmaankaan kannata inventoida puikkovarastoaan vasta jälkikäteen tai lähteä suunnittelemaan järjestelmän mittoja sattumalta löytyneen jämäkankaan palan mitat edellä.
Nyt sitten pohdin tässä kuinka paljon nuo aivopierut itseäni harmittavat. Aivan varmasti nykyiselläänkin puikkosäilytin asiansa ajaa ja puikot ovat ehdottomasti paremmassa oordningissa kuin ovat tähän asti olleet, mutta silti... Kun itse tekee, sitä ajattelee saavansa juuri omiin tarpeisiin räätälöidyn mallin. Tässä tulee kuitenkin niitä kompromisseja. Useampiakin. Hiukan jää mietityttämään, pitäisikö sitä vain ommella toinen. Sellainen, jossa pienet asiat eivät jäisi harmittamaan, nyt kun tämä harjoituskappale tuli ommeltua pois alta?
.jpg)
.jpg)
