Lököhousut

Joskus ei kaavat osu ihan nappiin tai edes liki sinne päinkään. Niin kävi näiden housujen kanssa. Ompelin housut itse asiassa jo helmikuussa, mutta päätyivät muutamaksi kuukaudeksi vaatelipaston perimmäiseen nurkkaan mököttämään. Kaivoin ne sieltä lopulta esiin ja tein niin paljon muutoksia, etten tiedä, paljonko näihin lopulta jäi enää alkuperäisestä kaavasta jäljelle. Täysin tyytyväinen en ole edelleenkään, mutta ainakin kotilököhousuina ovat modauksen jälkeen käytössä olleet.

 

Alunperin oli siis tarkoitus ommella tyttärelle juhlavammat leveälahkeiset mustat housut. Neiti alkaa olemaan jo sen kokoinen, että kiikutaan lasten ja aikuisten kokojen välimaastossa. Silmään osui tällä kertaa aikuisten puolelta Suuri Käsityö -lehden Säihke-housut (SK  11-12/24). En kuitenkaan ollut täysin vakuuttunut, miten tuo aikuisten 34 koon malli istuisi tyttärelle, joten päätin tehdä koeversion tummansinisestä trikoosta. Hyvä että tein. Malli ei istunut ensinkään. Lähtökohtaisesti malli oli aivan liian iso - joka puolelta, leveydessä ja pituudessa. Jo alunperinkin kaavat leikattuani kauhistelin leveyttä, kun vertasin neidin mittoihin. Lahkeissa ei ole sivusaumaa, joten ennen kankaan leikkaamista, taittelin kaavaan keskelle poimun, niin että housut kapenivat molemmilta puolilta n. 3 cm siitä kohtaa, missä sivusauma olisi, jos sellainen olisi. Vaikka laskujeni mukaan housut kapenivat nyt alkuperäisestä 34 koon mitoista leveyden puolesta jo 6 cm, olivat ne edelleen valtavan leveät ja vyötäröltä aivan liian isot. Lahkeista lyhensin niin ikään heti suosiolla muutaman sentin pois.

Koska näistä testiversioista oli lähtökohtaisestikin tarkoitus tulla lököhousut, järkeilin, että yritän korjata tuota vyötärön leveyttä lisäämällä vyötärölle samasta kankaasta tuollaisen leveän housujen päälle taitettavan resorikaitaleena toimivan suikaleen. Leikkasin yläosan poikki jonkin verran vyötärötaitteen alapuolelta ja saumuroin taitettavan kaitaleen paikoilleen. Edelleen liian isot ja huonosti istuvat. Tässä kohtaa nakkasin tekeleen laatikon perälle häpeämään ja korjausmotivaatiota odottamaan.

Alkuviikosta tyttäreni kyseli, missä lököhousut olivat? Kaivoin ne esiin ja aloin uudelleen modaamaan. Ensitöikseni leikkelin vyötäröltä resorikaitaleen irti. Vyötäröosio oli aivan liian korkea, joten madalsin vyötäröltä edestä pois n. 5 cm, takaa hieman vähemmän. Haaroistakaan kousut eivät istuneet kovin nätistä ja neiti valitti, että reisien kohdalta sisäsaumat tuntuvat ärsyttäviltä. Pujotin lahkeet päällekkäin ja saumuroin haarakaarroketta mutulla hieman jyrkemmäksi (omaan silmääni etenkin kaavojen takaosan kaarre näytti kummallisen loivalta). Kavensin vyötärökaitaleelta 3-4 cm leveyttä pois ja saumuroin kaitaleen takaisin paikoilleen toivoen parasta. Parempi, mutta vyötäröltä olisi saanut ottaa korkeutta pois vieläkin reilummin. Edelleen tuo etumus on liian korkea ja housut jäävät lököttämään jotenkin liian alas. Tikkasin lahkeiden sisäsaumojen saumavarat kiinni, jotta eivät hankaisi reisiä. Parani kuulemma hiukan, mutta eivät edelleenkään maailman mukavimmat päällä. Olkoon. Luovutan tämän kaavan muokkaamisen. Säihke-kaava ei jatkoon. 

Helmikorvikset osana synttärikorttia

Viime viikonloppuna tapasin vanhan opiskelukaverini, jolla sattui olemaan juuri parin päivän päästä syntymäpäivä. Halusin antaa hänelle lahjaksi jotain pientä, mikä sujahtaisi illan ajaksi kätevästi käsilaukkuun. Niinpä värkkäsin pika-askarteluna hänelle lahjaksi helmistä korvikset. Korvikset ripustin pienillä silikonitateilla osaksi itse askartelemaani syntymäpäiväkorttia. 

Olen ostanut tämän helmipussukan vuosia sitten Prahasta. Putiikki oli kuin karkkikauppa! Isot lasimaljat olivat täynnä väreittäin lajiteltuja lasi- ja kivihelmiä, joista pienellä kauhalla sai koota punnittavaan pussukkaan haluamansalaisen helmilajitelman.

Rippirusetti

Tänään vietettiin esikoisen rippijuhlia. Toissailtana ompelin pojalle vielä korkkikankaasta rusetin juhla-asuun. Rusetista tuli kyllä ihan kiva ja visuaalisesti rusetti olisi kai pojalle kelvannutkin, mutta lopulta se ei kuitenkaan käyttöön päätynyt, sillä kauluspaidan ylänapin kiinni pitäminen tuntui kuulemma ahdistavalta. 😄 Mutta tulipa ommeltua.

Olen aiemmin ommellut pari korkkikankaista rusettia joululahjaksi ja meinasin tuosta nuin vaan tarkistaa ohjeen Ruususuu ja Huvikumpu -blogista, mistä olen alunperin rusetin ohjeen napannut, mutta kappas, blogihan ei ollutkaan enää voimissaan. Löysin kuitenkin edellisten rusettien jäljiltä vanhat kaavat ja leikkelin niiden mukaan. Oikeastaan eniten päänvaivaa oli tuosta kiinnikkeen ompelusta. Laitoin tähän kuvan myös tuosta tällä kertaa järkeilemästäni ratkaisusta, josko menisi ensi kerralla pienemmällä pähkäilyllä, mikäli tässä nyt vielä joskus rusetteja tulee tehtailtua.

 

Pitsineulesäärystimet

 
Tyttäreni toivoi kevättalvella valkoisia säärystimiä. No, talvi meni, mutta säärystimet valmistuivat kevääksi, tai ehkäpä sitten ensi talveksi. Katselimme yhdessä hieman ideakuvia ja päädyimme siihen, että säärystimet toteutettaisiin palmikko- tai pitsineuleena. Mitään yhtä selkeää hittiohjetta ei tullut vastaan, joten kaivoin kirjahyllystä esiin Japanilaiset neulemallit - 260 erilaista kiehtovaa pintaneulemallia -kirjan, joka ei varsinaisesti sisällä ohjeita valmiisiin vaatekappaleisiin, mutta on täynnä erilaisia palmikko- ja pitsineulemalleja.

Selailimme yhdessä kirjaa ja tyttäreni valitsi sieltä säärystimien pintaneuleeksi nron 45 lehtimallisen pitsineuleen. Loin valkoisesta Nalle-langasta 72 silmukkaa nro 2,5 puikoilla. Neuloin 2 oikein, 2 nurin joustinneuletta 20 kierrosta säärystinten alkuun ja loppuun. Joustinneuleessa oikeiden silmukoiden parissa ensimmäinen on aina neulottu kiertäen oikein, jolloin joustinneuleesta tulee mielestäni kauniimpi. Joustinneuleosion jälkeen lisäsin työhön tasaisin välein 15 silmukkaa ja varsinainen pitsineuleosio on neulottu 87 silmukalla, joskaan tuo lehtipitsimalli ei sellaisenaan tuohon silmukkamäärään mene tasan. Modasin lehtipitsimallia niin, että tuon leveän lehtikuvion molemmin puolin on mallin 2 nurjasta silmukasta poiketen aina 4 nurjaa silmukkaa. Lehtikuvioinen pitsimallikerta (modattuna 29 silmukkaa) toistuu kierroksella kolme kertaa.

Tyttäreni ei halunnut säärystimistä kovin korkeita ja oikeastaan aika lailla sattumalta säärystinten korkeus valikoitui sellaiseksi, että niihin riitti juuri ja juuri yksi kerä Nallea.

Korvistehtailua

Äidin ja tyttären korupajassa lähti syntymään useampiakin korviksia, kun yhdistelimme molempien korutarvikkeet. Oppilaani yleensä aina kiinnittävät huomiota uusiin korviksiini, joten turailin tyttären helmistä opekorvikset.

Nämä avocado-osat tarttuivat puolestaan matkaan taannoin kässämessuilta. Jalostus korviksiksi asti on vain ottanut aikansa.

Valkoiset silikonihelmet ovat pyörineet korutarvikelaatikossani vielä paljon avocadojakin kauemman, vuosikausia. Jotain tällaisia varmaan visioin alunperinkin, mutta jostain syystä toteutus on jäänyt roikkumaan vuosiksi.

Nämä helmikoristeiset nappikorvakorut ovat puolestaan kokonaan tyttäreni käsialaa. Tai autoin korupiikin lenkin muotoilussa, mutta muilta osin visio ja toteutus tyttäreni.

Kun näitä korviksia tässä nyt lähti syntymään useampiakin, piti miettiä korujen säilytystäkin uusiksi. Ikeassa silmään osuivat tuollaiset pinottavat matalat keramiikkakupit -Alunperin kai kissan ruokakupeiksi tarkoitettuja, mutta minusta näyttivät pinottuna tornina aika kivalta. Ostin kolme ja tein niistä keraamisen korusäilytystornin.

Timanttihuppari

Siskontyttö sai kymppisynttärilahjaksi Kimmin mintunvihreästä joustocollarista timanttihupparin. Idea huppariin lähti tuosta kirpparilta ostetusta timanttitrikoosta. Kirpparilöytö ei ollut mikään kovin iso palanen, mutta hupun vuoriksi juuri passeli. Ehkäpä jämistä saisi vielä juuri ja juuri pienen teepparinkin ommeltua. 

Timanttikuvioisesta vuorista lähti puolestaan idea timanttiseen silityskuvaan. Timanttikuvio on ladattu svgrepo.com-sivustolta, josta löytyy ilmaisia valmiiksi svg-muotoisia printtejä. Taisin hieman työstää tuota alkuperäisen timantin muotoa ja tuikkivien tähtien kokoa/sijoittelua Canvas Workspacessa ennen kuvion leikkurille ajamista. 

Hupparin kaveriksi askartelimme tyttäreni kanssa vielä huppariin väreihin sointuvia korviksia. Koruaskartelu on kyllä aika rentouttavaa yhteistä äiti-tytärlaatuaikaa.

Korupajan antia

 
OAJ:n paikallisyhdistys järjesti Muotoiluhuone Tuokion pitämän korupajan. Täydellisen meditatiivinen hetki pysähtyä kiireisen arjen keskellä nypeltämään koruja. Ja mikäs koruja nypeltäessä, kun kaikki materiaalit ja työkalut olivat käden ulottuvilla. Ajatella, että jopa korupiikeille oli olemassa oma työkalunsa, minkä olemassaolosta en aiemmin edes tiennyt. Nips vain ja piikkiin sai muotoiltua valmiin juuri oikeankokoisen lenkin. Korviksen kiinnikkeitä oli joka lähtöön ja kolmessa värissä: hopea, kulta ja ruusukulta. Ja jopa nuo pienet osia yhdistelevät rinkulat oli koruaskartelijoille valmiiksi väännetty avonaiseen asentoon. 

Pajassa oli mahdollista tehdä kaksi korua. Valittavana oli korvakorut, kaulakoru, avainnauha tai vaikka rannekoru. Päätin tehdä kahdet korvikset. Ihania korun osia oli niin monenlaisia, että hankalinta oli päättää, millaiset korvikset tekisi.

Pajassa oli valmiina joitakin inspiraatiokoruja. Nuo mustat helmikorut ovat saaneet inspiraationsa mallina olleista korviksista. Pitsikaupungissa kun asuu, puuosista tuo pitsikuvio puhutteli heti. Pyörittelin ensin pitkään käsissäni roosanvärisiä ja ruusukullanhohtoisia pitsipalasia. Myös mustat palaset olivat harkinnassa. Lopulta päädyin kuitenkin sinapinkeltaisiin pitsikorviksiin, sillä muutama vuosi sitten neulomassani Rauma-neuleessa pitsikuvio on juurikin sinapinkeltaisella. Nämä uudet korvikset olkoon parina Rauma-neuleelleni.

Hassua, miten korupajaan mennessä olin päättänyt tekeväni jotkin väreillä leikittelevät moniväriset korvakorut. No... eipä näissä nyt mitään ihan hirmuista väreillä leikittelyä ole, mutta kivat näistä silti tuli.