Vappupallonväriset housut

 Aloitellessani Opettelen ompelemaan -projektia käsiini tarttui pilkkahintaan kirpputorilta isohko palanen vaaleanpunaista collegekangasta. Jotenkin tuo collegekangas on sittemmin jäänyt kuitenkin unohduksiin ullakon perukoille. Joku aika sitten meille muutti 25-vuotias Husse-vanhus. Edellisen kerran olin saumuroinut ehkä 15 vuotta sitten. Opiskeluaikojen tekstiilityön demot eivät ole jääneet mieleeni niinä kultaisimpina muistoina ja etenkin saumuroinnin kanssa muistan tunaroineeni. Niinpä otin privaattioppitunteja saumuroinnin saloihin tyttäreni kummitädiltä. Harjoituskappaleeksi päätin toteuttaa tyttärelle housut tuosta vaaleanpunaisesta collegekankaasta.

Aika retroa joustamatonta on tuo collegekangas, housujen malli sai siis olla väljähkö. Lahkeiden pituuskin jäi hieman reiluksi. Kaavat on muokattu vanhasta Suuri Käsityö -lehdestä. Alkuperäisiä kaavoja joutui kaventamaan ja lyhentämään aika tavalla, jotta housut istuivat neidille.

Harjoitushousujen jälkeen uskaltaudun ehkä saumuroimaan lähiaikoina kalliimpaakin kangasta. Ennen sitä hankintalistalle nousee kuitenkin hyvät lastenvaatekaavat. Tuota vappupallonväristä collegekangasta toki jäi varastoihin sen verran, että siitä riittäisi materiaalia vielä muutamaan muuhunkin projektiin. Tai sitten niiden omien kaavojen säveltämiseen...

Hussevanhus toimi kyllä hienosti. Säätöjen kanssa toki on noviisilla varmasti vielä opettelemista, mutta tekemällä kai siihenkin oppii.

Huppariliivi

Syksyllä aloin tekemään pojalleni hihatonta hupparia Zoe Halsteadin Neulo ja juovuta lapselle -kirjasta. Käyttämäni lanka oli paksumpaa kuin ohjeessa, jouduin siis soveltamaan silmukkamääriä aika tavalla. Projekti onkin venynyt ja vanunut koko talven, kun silmukkamäärien muuntaminen alkoi tympiä. Lopulta päädyin soveltamaan mallia aika vapaasti "tämä näyttäisi ihan hyvältä mittasuhteelta -periaatteella". Onneksi tein jo alunperinkin reilunkokoista liiviä, koska aavistelin, että projekti saattaisi venyä. Ja niinhän siinä sitten kävikin. Taitaa olla lämmin liivi kesällä pidettäväksi, mutta mahtuu varmasti vielä syksyn viiletessäkin.

Edellistalvena tein samaisesta kirjasta tällaisen täysvillaisen dinosaurushupparin, joka on ollut kovalla käytöllä siitä lähtien. Nykyisen projektini aikana poikani on käynyt aina vähän väliä selailemassa myös tuota kirjaa. Mallihuppari on toteutettu raidallisena ja viime metreille asti poikani odotti myös niiden raitojen ilmestymistä tähän huppariin... Seuraavaksi projektikseni hän nimesikin kirjasta pääkallokuvioisen huovutetun merirosvohatun. Ehkä joskus... Kompromissinä päädyin virkkaamaan taskun etumukseen tuollaisen merirosvopääkallon.

Hupparin omistaja itse ei ollut vain kovin innokas poseeraamaan mallikuvissani. Pikkusiskonsa oli tätäkin innokkaampi. Omatoimisesti neiti puki hupparin päälleen ja viiletti sitten pitkin huushollia huutaen iloisesti "Robotti!!!". Kai tuo pääkallo robotistakin menee...

Hupun päädyin tekemään lopulta aivan omalla tyylilläni poimimalla silmukat pääntien reunasta. Ihan ok lopputulos. Joskin lanka on akryyliä, joten nähtäväksi jää miten nopeasti liivi nukkaantuu käytössä.

Lanka Novitan Siiri. Puikot nro 4. Lankaa kului projektiin vajaat kolme kerää.

Takkikortti

Se tunne, kun on jättänyt taas asiat viime tinkaan. Kiireellä pitäisi saada aikaiseksi rippikortti nuorelle miehelle. Pikainen hakutulos netin syövereihin ja rippikortti-ideoihin tuotti tulokseksi vain tylsiä, ankeita tai ylihörhelöisiä malleja. Jossain muistin kuitenkin nähneeni sellaisen puvuntakkikortin. Askartelukaapista löytyi hieman metallinhohtoista sinistä kartonkia, siitä siis ideaa soveltamaan.

Kartonginpalanen ei ollut järin iso, joten kortistakaan ei kovin isoa saisi tehtyä. Muistilehtiöstä repäistystä palasesta taittelin ensin testiversion kortin mittasuhteista. Lopulta päädyin mittoihin 10 cm x 9 cm. Tuonkokoiseen korttiin tarvittiin suorakaiteenmuotoinen palanen mitoiltaan 10 cm x 20 cm.

Viivaimen avulla käänsin kummastakin reunasta taitokset sisään takin etumukseksi. Sen jälkeen taitoin viisteisesti kortin yläreunat ulospäin takin kauluksiksi. Lopuksi leikkasin kauluksien yläreunoihin vielä pienet neliöt antamaan ilmettä kauluksiin.

Kortin sisäpintaan liimasin valkoisen paperin, johon voisi onnittelut kirjoittaa. Yläreunaan vielä rusetti ja takin etumukseen nappi. Helppo ja nopea kortti. Tällaisia voisi toteuttaa vaikka ensi syksynä oppilaiden kanssa isänpäiväkorteiksi.

Harmaat haitarit

Yksi jos toinenkin tuntuu nyt neuloneen haitarisukkia, joten täytyihän minunkin sellaisia kokeilla. Ensimmäisen kerran törmäsin haitarisukkiin viime keväänä, kun äitini ystävä neuloi sellaisia lapsenlapselleen. Häneltä sainkin silloin ohjeen haitarisukkien tekoon, mutta jonnekin katosi tuo ruutupaperille rustattu ohje. Vähän aikaa sitten törmäsin tuohon samaiseen haitarisukkaohjeeseen Arkimamman arkiralli -blogissa.

Ruttuvarsiohjeitahan on monenlaisia, tässä nuo "haitarit" muodostuvat oikeiden ja nurjien silmukoiden muodostamista "salmiakkikuvioista". Nopeaa ja helppoa neuloa. Ajattelin olevan sopivaa puuhaa veso-päivän ajankuluksi ja loin silmukat bambupuikoille. Eivät sitten kilise niin paljoa, siltä varalta, että kanssavesoilijoita sattuisi ärsyttämään minun sukkakutimeni. Lopulta kävi kuitenkin niin, että tämänkertainen veso-koulutus olikin sen verran mielenkiintoinen ja päivä intensiivinen, että sukkakutimeni jäi kokonaan työkassin pohjalle unholaan. No tulipa nuo lopulta valmiiksi ja bambupuikotkin testattua, tämä kun oli ensimmäinen bambupuikoilla neulomani sukkapari. Taidan silti tykätä enemmän metallipuikoista. Minun puolestani kilisköön.

Lankana Novitan Seiskaveikka, puikot nro 3,5. Varressa silmukkamäärä 48, jalkaosaan kavensin silmukkamääräksi 44.

Jiji-lapaset

Pikkusiskolle tehdyt Hello Kitty -lapaset aiheuttivat isoveljessä lapaskateuden. Velipojankin oli saatava kissalapaset. Ja nimen omaan punaiset sellaiset. Mutta Hello Kitty ei oikein tuntunut poikamaiselta aihepiiriltä. Ostin vähän aikaa sitten Prismasta läjän Studio Ghiblin leffoja. Halvalla kun sai. Nyt on sitten pyörinyt telkkarissa Ghibli-maraton. Siitä lähti ajatus Jiji-lapasiin.

Kikin lähettopalvelussa seikkailleen Jiji-kissan huumori ja veikeä ulkonäkö upposivat ainakin äitiin. Pinterestiin laitettu hakusana Jijistä tuotti ihan mukavasti osumia. Tällaisesta hamahelmikaaviosta muunsin lopulta Jijin paremmin pikkupojan lapasiin sopivaan mittakaavaan.

Itse kissa on jälleen tehty lapasiin jälkikäteen kirjailemalla. Hännästä tein lopulta pidemmän kuin tuossa piirtämässäni kaaviossa. Olisi ehkä saanut olla sittenkin lyhempi, mutta olkoon nyt näin. Jälkikäteen kun katsoo lapasia rinnakkain, olisi tuon hännän voinut toisessa lapasessa tehdä vastakkaiselle puolelle... Mutta tällaiset näistä nyt tuli ja pääasia että omistaja oli tyytyväinen.

Lapaset neulottu Novitan Nallesta kolmosen puikoilla. Silmukkamääränä 36. Kissa on kirjailtu Seiskaveikasta.

Välineurheilua

Syksyllä ostin käsityömessuilta tätä söpöä kangasta. Ajatuksena oli alunperin tehdä siitä tyttärelle tunika tai mekko. Isoveli kuitenkin tykästyi tähän kankaaseen ja niinpä suunnitelma muuttui t-paidaksi. Aikansa tuo kangas sai odottaa inspiraatioita. Talvilomalla sellainen iski. Ja silloinhan paitaa piti alkaa tekemään. Selasin käsityölehteni läpi siinä toivossa, että sopivankokoinen t-paitakaava löytyisi. Ei löytynyt. Piti taas soveltaa itse käyttämällä toista t-paitaa apuna. Ensimmäiseksi ompelemakseni t-paidaksi lopputulos on yllättävänkin hyvä, ottaen huomioon matkan varrella sattuneet tekniset vastoinkäymiset. Välillä meinasi jo usko loppua.

Alku vaikutti lupaavalta, siihen asti, kunnes piti aloittaa päärmäykset. Huolimattomuuttani surautin testitilkkuun koeajon kaksoisneullani siksak-asetukset päällä. Kävi näin.

Sunnuntaipäivä ja mistäs nyt kaksoisneulaksi muututaan. Ei mistään. Homma seis. Harmitti. Maanantaina intoa puhkuen kangaskauppaan ostamaan uutta kaksoisneulaa. Varmuuden vuoksi ostin heti kaksi, josko innostuksissani tekisin taas jotain pöljää ja katkaisisin neulan. Uusi yritys. Kävi näin.

Kaksoisneulan jälki näytti nurjalta tältä! Ylälangan kiristystä ja löysäystä. Alalangan kiristystä ja löysäystä (nyt kun viimein tiesin mitä virkaa sillä puolakotelossa olevalla pienellä ruuvilla oli). Ei auttanut ei. Välillä jälki meni jopa entistä hullummaksi. Ompeluelämää-ryhmästä vinkattiin neuvoja koneen putsauksesta lanka- ja neulamerkin vaihtoon.

Ensitöiksi koneen imurointi. Ja öljyäminen. Hyvähän nekin on aina välillä tehdä. Sitten testasin paremmilla langoilla. Hyppytikeistä pääsin näillä toimenpiteillä, mutta tuo alalanka oli edelleen yhtä syheröä. Uutta neulaa ostamaan, ja kappas, ei löytynyt ensimmäisestä, eikä toisesta, eikä kolmannestakaan kaupasta kuin noita Prymin neuloja. Vihdoin eräästä pikkuliikkeestä löytyi Organin kaksoisneuloja! Tuolla neulalla alkoi sitten tulla edes jokseenkin normaalinnäköistä tikkiä. Näyttää olevan päärmäyksissä aika tarkka lankalaadusta ja neulamerkistä vanha Janomeni. Nyt on sitten varastoissa kaksi kappaletta Prymin kaksoisneuloja, joilla ei näköjään minun koneellani tee yhtään mitään.

Nyt kun tuon kaksoisneulankin sai vihdoin tekemään sellaista jälkeä kuin toivon, saatan surauttaa paitoja lisääkin. Loppukuussa häämöttää tyttöjen reissu Tallinnaan. Tarkoituksena "piipahtaa" Karnaluksilla, jossa lienee kangastarjontakin hieman toisenlainen kuin kotikaupungissani.

Hello Kitty -lapaset

Isoveli sai kurahanskojen alle pesukarhutumput, pikkusiskolle oli tehtävä Hello Kitty -lapaset.

Piiloon!

Lankana punainen Novitan Nalle sekä valkea Seiskaveikka. Puikot nro 3,5. Tumput neulottu 28 silmukalla. Hello Kitty tehty jälkipistoin ja kukkaset virkattu Dropsin baby alpacasta.