Majapuulta jäi kevään ale-kankaista ostoskoriin veikeää Vintage London -kangasta. Ajatuksena oli tehdä siitä esikoiselle paita. Kangas oli kuitenkin sen verran huokeaa, että tilasin varmuuden vuoksi vähän isomman palan. Hyvä niin, sillä pikkusiskonsa ihastui kankaaseen myös. Samaisesta kankaasta odottaa vielä ompeluvuoroaan pikkusiskon tunika.
Koska näköjään jokaiseen ompelustyöhöni sisältyy aina jokin hupsis-momentti, tuli sellainen tähän paitaankin. Leikkelin valmiiksi palaset sekä isoveljen t-paitaan, että pikkusiskon tunikaan. Innostuksissa aloin saumuroimaan ensin t-paitaa. Muistan kyllä hämärästi miettineeni, että tulipas kaavoitettua knaftit hihat tähän paitaan. Syy selvisi pian, kun löysin pöydältä toisen parin leikeltyjä hihoja. Epähuomiossa olinkin saumuroinut pikkusiskon tunikan hihat isoveljen t-paitaan. Hupsistarallaa. Pieni puntarointi purkutöiden tympeydestä ja käyttöön plan B: Hihoista ei käännettäisikään päärmettä, vaan ompelisin niihin kanttauksen, jolloin hihan pituus ei lyhenisi.
Vaan eipä niiltä purkutöiltä täysin vältytty siltikään... Käyttämäni valkoinen resori oli paljon jämäkämpää kuin aiemmin kanttauksiin käyttämäni resorit. Siihenpä ei sitten toiminutkaan tuo aiemmin oppimani kaava resorin pituus on 0,7 kertaa aukon pituus. Vähänhän tuo resorin kireys kyllä epäilytti jo neulausvaiheessa, mutta ompelinpa silti alitajuntaani kuuntelematta. Ruttuunhan tuo kaula-aukko sitten veti. Höh.
Kaula-aukko purkuun ja päätin kokeilla resorin pituudeksi 0,85 kertaa aukon pituus. Ehkä himpun kireä tuli vielä siitäkin, mutta parempi kai niin, kuin lörppäkaulus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti