Jämäpaloista syyspipoja

Puolen metrin kangaspalasta saa näköjään juuri ommeltua 110-kokoisen t-paidan ja pipon. Hukkapaloja ei muutamaa riekaletta lukuun ottamatta juurikaan jää. Jämäpaloista sisarukset saivatkin Siiri ja Myyry -aiheiset syyspipot.

Kuvissa käytetty vanha kehys jäi käteen eilisellä kirpputorikierroksella. Vähän jo liitokset kulmissa irvistävät ja ajan patina näkyy pokissa. Juuri niin kuin pitääkin. Kolmen euron sijoitukseksi hauska löytö.

Haasteellisinta oli saada molemmat sisarukset kuvauksen ajaksi saman kehyksen sisään kurkistamaan. :) Lopulta lupaus kekseillä lahjomisesta tepsi ja sain toteutettua visioni sisaruskuvasta kehysten sisällä.

Pipot saumuroitu suorakaiteenmuotoisista palasista. Takana keskellä yksi sauma. Putkilon päät saumuroitu yhteen ja toinen pää putkilosta käännetty pipon sisään.

Siiriä ja Myyryä

Äiti on ihastunut Siiri ja Myyry -kuosiin, en tiedä onko poika niinkään. Roska-auto olisi pitänyt olla. :) Ja mistäs sellaista kangasta sitten saa? Taitaa äiti joutua aplikointihommiin seuraavaa paitaa tehdessä.

Onneksi roska-autoharmitus meni kuitenkin ohi aika nopeasti ja äidin ompelema paita kelpasikin.

Kangas tilattu Majapuulta, kaava oma mukaelma vanhasta paidasta.

Muumikassi

Molla Millsin Virkkuri-kirjan myötä päätin kokeilla kuviovirkkausta. Innostuinkin siitä. Tavoilleni uskollisena en kuitenkaan kokeillut valmista ohjetta kirjasta, vaan päätin lähteä soveltamaan omaa projektia. Halusin tehdä kassin. Sellaiselle tarve löytyi tarhavaatteiden roudauksesta. Syksyn arvaamattomissa keleissä tulee usein roudattua takkeja ja muuta kamaa edestakaisin kodin ja tarhan välissä. Varmuuden vuoksi huppari, varmuuden vuoksi takki. Kaikki kertaa kaksi. Yritä niitä sitten pieniin reppuihin sulloa. Helpompaa, kun on yksi isompi kassi, johon saan aamulla sullottua kummankin tarhalaisen varmuuden vuoksi vaatekerrat.

Langoiksi kuviovirkkauskokeilulleni olin jo hankkinut mustaa ja valkoista. Sirdarin Cotton DK. Noista väreistä syntyi ajatus mustavalkoisesta muumikassista. Kokeilin muuntaa muumipeikon kuvan kaavioksi KnitPron kaaviogeneraattorilla. Runko syntyikin näppärästi generaattorilla, sitä hieman fiksailin ruutupaperille saadakseni mieleiseni. Lankaa kului 3 mustaa kerää, valkoista vajaa puolikas.

Kassin päällinen virkattu pylväillä 3,5 nron koukulla. Aluksi häiritsi tuo valkoisen langan läpi paistaminen, sitten se alkoikin näyttää aika kivalta. Pinta on elävämpi kuin kokonaan mustana. Virkkasin päällisen suljettuna rinkulana 130 silmukalla. Pohjaksi virkkasin kiintosilmukoilla sopivankokoisen ovaalin. Ensin koitin tehdä pohjasta neliönmallista, mutta se näytti kovin tönköltä ja meni purkuun. Ovaalin pohjan kanssa kassi laskeutui nätimmin. Kantohihnoiksi virkkasin kaksi putkiloa pylväillä, 15 pylvästä kierroksella.

Vuorin ompelin mustasta pellavakankaasta. Viime aikoina on tullut ommeltua pääasiassa joustavia materiaaleja, joten joustamaton materiaali tuntui pitkästä aikaa oudolta. Tavallaan helpompaa, kun ei tarvitse temppuilla koneen säätöjen kanssa ja se Lidlistä ostettu halvempi lankakin, jolla ei joustavia materiaaleja ommella, kävi tähän työhön. Toisaalta, kun tekee ilman kaavoja suunnilleen mitoilla, tuo joustamaton materiaali ei myöskään anna anteeksi heittoja mitoissa. Kertaalleen jouduin pienentämään pohjaksi leikkaamaani ovaalia, kun leikkaamani reunuskankaan mitta ei aivan riittänytkään.

Päärynämekko

Odottavan aika on pitkä. Kangaspaketti Majapuulta saapui juuri, kun olin vienyt saumurini huoltoon. Sitä sitten huollettiinkin pitkään. Lieneekö kesälomat koneen huoltajalla vai ompelijoilla, jotka kaikki olivat päättäneet tuoda koneensa huoltoon samaan aikaan. Mutta vielä pidempään odotettiin kesää. Nyt se sitten tuli -juuri kun oma kesälomani lähenee loppuaan. Loppukesän helteisiin pieni mansikanpoimija sai kuitenkin vielä pirteän päärynämekon. Ja olihan sitä kiva ommella huolletun koneen kanssa teroitetuin terin.

Kangas tilattu Majapuun alekankaista. Kaava mukailtu vanhasta mekosta. Ehkä hitusen leveä malli pikku tirriäisellemme, mutta meneepähän vielä syksymmälläkin vaikkapa pitkähihaisen bodyn päällä tunikana.

Ennen kuvien ottoa isoveli ehti jo mekon ompeluvaiheessa syödä suklaavanukasta mekkotekeleen päällä. Rinnuksilla taitavat olla myös paellan ja mehujään jämät. Kohta siinä on varmasti mansikkaakin. Mutta eipä kai tuo niin vakavaa ole, ja sellainenhan tämän mekon arki tulee varmasti jatkossakin olemaankin. Tekemisen jäljet näkyvät ja saavatkin näkyä. Pikkutytön rennoksi ja pirteäksi arkimekoksihan tämä on alunperinkin tehtykin. Sellaiseksi, missä on hyvä touhuta ja temmeltää.

Jokisukat

Pitkästä aikaa valmistuivat villasukat. Yksi villasukkien lempiohjeistani on Tiina Seppälän suunnittelemat Kalajoki-sukat. Kaunis, mutta helppo ja nopea sukka. Tämä oli jo kolmas pari kyseisellä mallilla. Yksi täysvillainen pari on jo puhki kulutettukin, nämä taitavat päätyä silti pukin konttiin.

Lankana Novitan Seiskaveikka. Nelosen puikot, 44 silmukkaa.