Valöörisukkien jälkeen teki mieli neuloa jotain yksiväristä. Jotain, missä eivät langat ole solmussa ja kierteellä. Näissä sukissa vain silmukat ovat kierteellä. Vastikään löysin kirjahyllystäni täysin unholaan jääneen kirjan, Sukkia rakkaudella (Coocie A.). Ihana kirja, miten ihmeessä olin voinutkaan unohtaa ostaneeni edes koko kirjaa? Kannessa näkyivät vielä ale-laput, olin maksanut kolmasosan alkuperäisestä hinnasta. Halpa oli siis ollut. Varsinainen löytö, kun kirjan ohjeetkin olivat veikeitä.
Lissajous-niminen malli sävähdytti, näytti löytyvän Ravelrystäkin maksullisena ohjeena. Automatkaneulomukseksi alkuperäinen malli tuntui kuitenkin kovin monimutkaiselta. Käytössäni oleva lankakin oli ohjetta paksumpaa, joten päätin pelkistää kyseistä mallia roimasti. Alkuperäisestä Lissajousista sukkiin päätyi lopulta ainoastaan tuo kierrekuvio, ja sekin vain toiselle puolelle sukkaa. Ehkä joskus vielä toteutan tuon alkuperäisen mallin pitkävartisina sukkina. Kierrekuvio ei sinällään ollut mikään kovin monimutkainen, mutta ensimmäiseen sukkaan lipsahti silti pari huolimattomuusvirhettä ja joutui muutaman rivin purkuhommiin. Jälkimmäinen alkoi mennä jo rutiinilla.
Lapsuudessani muistan kaikkien villasukkien olleen juuri tämänvärisiä, hailakan harmaita. Varressa sitten joitakin raitoja eri väreillä. Pitkään olin jotenkin tylsistynyt koko hiirulaisväriin villasukissa. Nyt tuo hiirulaisenharmaa tuntui kuitenkin taas hyvältä. Langan tuoksukin oli jotenkin erilainen kuin kirkkaaksi värjätyissä, aidon villamainen. Ehkä alan vähitellen taas lämmetä hiirulaisenharmaallekin.
Lankana Noviatn Seiskaveikka, puikot nro 4. Neulottu 43 silmukalla.
Kaunis malli! Voi myy, en ole löytänyt tuota kirjaa enää oikein mistään (ja joskus kun siihen on törmännyt, on alkanut se pihistely kun ei raaskis maksaa ihan niin paljoa), kovasti hotsittais kuitenkin nähdä ne mallit sieltä. Ja toi kuvio ois ihan omiaan äitin sukkiin!
VastaaPoista