Aatsipoppaa seitikkisoppaa ...ja muita värjäyskokeiluja

Kotipihaltamme lähtee polku metsään, josta aukenevat hulppeat sienestysmaastot. Verrattain pieneltä alueelta löytyy hyvin monentyyppistä metsämaastoa, minkä vuoksi sienilajistokin on monipuolista. Tähän asti olen keskittynyt ruokasienten keräämiseen, mutta koska innostuin kasvivärjäämisestä, ajattelin kokeilla myös sienillä värjäämistä. Tämä antoi myös aivan uudenlaisen lähestymistavan sienestysharrastukselle.

Entuudestaan tiesin lähimetsästämme löytyvän männynsuomuorakasta, jota pidetään verrattain hyvänä värjäyssienenä. Tähän asti olen suomuorakkaat kuitenkin jättänyt metsään, vaikkakin nimen omaan männynsuomuorakas (toisin kuin näköislajinsa kuusensuomuorakas) olisi kai ihan syötäväkin sieni. Tällä kertaa pyysin sienireissulle lähtevää miestäni poimimaan koriin myös suomuorakkaita.

männynsuomuorakkaita

Pilkoin sienet ja liotin niitä pari päivää. Esipuretin langat nokkosliemessä ja keittelin sitten orakkaita liotusliemessään tunnin verran. Jännityksellä odotin liemen värin muuttuvan joksikin muuksi kuin ruskeaksi. Mutta ei, ruskeaa lientä siitä tuli ja ruskeaa lankaa sain. Vieläpä melko hailakan ruskeaa, tai sellaista maitokahvin väristä. Ehkä vika oli nokkospuretteessa, joka ei loppukesän nokkosilla ehkä ole parasta mahdollista (aiemman värjäyskokeiluni nokkospuretteen keittelin alkukesällä kerätyistä kuivatuista nokkosista) tai sitten "oikeaa" puretuskemikaalia käyttämällä väri olisi muuttunut joksikin muuksi. Toistaiseksi olen kuitenkin päättänyt pitäytyä luonnonpuretteissa. Joka tapauksessa odotukseni suomuorakasta kohtaan olivat ehkä korkeammalla, mitä lopputulos. Toisaalta vaaleatkin ruskean sävyt ovat piristäviä tummien sävyjen kaverina. Lueskelin myös, että sienistä liukenee väriaineita sitä paremmin, mitä vanhempia ovat. Minun orakkaani olivat vielä melko nuoria.

Toisen nokkosilla purettamani lankavyyhdin viskasin aronianmarjajälkiväriin. Ensimmäinen keittokerta toi (raparperilla puretettuna) todella syvän lilaan taittuvan tummanharmaan sävyn. Nokkospuretuksella jälkiväristä tuli tästäkin ruskeaa, aika kaunista sellaista kylläkin. Tummempaa kuin männynsuomuorakkaasta.

Seuraavana päivänä huitelin taas sienimetsälle. Kädessä sienikori, taskussa muovikassi siltä varalta, että törmäisin hyviin värjäyssieniin. Verihelttaseitikkejä lähdin oikeastaan vähän bongailemaan. Värjäyskokeiluissani olin saanut nyt vihreän, sinisen, keltaisen, harmaan ja ruskean sävyjä, mutta oranssit ja punaiset antoivat vielä odottaa itseään. Huomasin bongailevani maastosta sellaisia sieniä, joita normaalisti en noteeraa millään tavalla.

verihelttaseitikkejä

Seitikkejä löytyi useampaakin lajia -myös niitä verihelttaseitikkejä. Mutta poimin myös keltahelttaisia pikkuseitikkejä (mitä sitten lienevätkään). Toisella kädellä poimin koriini muutamia vaaleaorakkaita. Huomasin kuitenkin värjäyssienille tarkoitetun muovikassini täyttyvän paljon tiuhempaan kuin sienikorini. Pitäisi varmaan tehdä kaksi tyystin eri sienireissua, toinen värjäyssienille, toinen ruokasienille. Nyt yritin yhdistää ne samalle keikalle, mutta ruokasienet tuli huitaistua koriin sellainenaan putsaamatta, sillä koitin varoa, etten koskisi niihin seitikkikädelläni. :)

Sitten törmäsin tosi isolakkiseen vähän toispuoleisesti kasvavaan sieneen. Aika vanhaltakin näytti, sellaiselta, jota en ikipäivänä poimisi ruokasienikoriini. Alkoi jännittää, voisiko se olla samettijalka? Jep, varren nähtyäni varmistuin asiasta. Olin tosiaankin löytänyt jättikokoisen samettijalan, lähistöltä bongasin myös muutaman pienemmän lajitoverinsa.

Sienireissulta palatessani pilkoin sienet pariksi päiväksi likoomaan. Varihelttaseitikeistä erotin lakit omaan astiaansa (kuulemma jalassa on erilaista väriainesta), samettijalat pilkoin omaan astiaansa ja seitikkilajitelman mitälie seitikkejä + verihelttaseitikkien jalat kolmanteen astiaan. Tuohon sekameteliseitikkisoppaan huitaisin vielä yhden vähän nahkealta tuntuvan kangastatin.

Esipuretin langat tällä kertaa raparperiliemessä. Väriliemet keittelin liotusvesistä. Seitikkien liotusvedet olivat värjääntyneet punertavaksi ja kellertäväksi, samettijalan liotusvesi oli lähes kirkasta. Väripadan poristessa samettijalan keitinvesi muuttui kuitenkin huikean hienon väriseksi, syvän violetiksi. Jännityksellä odotin, mitä langoista mahtaisi tulla. Ei tullut lilaa. Tuli ruskeaa. Taas. Kylläkin todella tummaa ruskeaa. Melkein harmaata.

Edessä oikealla nokkosilla puretettu männynsuomuorakaskokeilu, toinen oikealta raparperilla puretettu aronian jälkiväri, kolmas oikealta raparperilla puretettu samettijalkavärjäys, taaimmainen raparperilla puretettu samettijalan jälkiväri harmaalle langalle.

Verihelttaseitikin heltoista keitellyn liemen punainen väri syveni keitellessä, helttoja ei ollut kuitenkaan kovin paljoa, eli jouduin vähän siivilöinnin jälkeen laimentamaan värilientä vedellä ennen lankojen laittoa. Lopputulos oli oranssi.

Sekameteliseitikkisopan väri muuttui keitellessä aika ruskeaksi.  Liemi oli täynnä pienen pientä höttöä, joka meni siivilästä läpi. Höttö tarttui testilankaan hippusina ja päätin koittaa siivilöidä lientä tarkemmin. Harsokangasta en löytänyt, joten käytin suodatinpaperia. Tuskaisen hidasta puuhaa, kun suodatinpaperi tukkeutui tämän tuosta. Meinasin jo heittää seitikkiliemen mäkeen, kun totesin homman perin työlääksi ja epäilin lopputuloksen olevan jälleen kovin tutuksi käynyttä vaaleanruskeaa. Testilankani näytti kuitenkin taittavan ruskeasta myös vihreään ja annoin liemelle vielä mahdollisuuden. Suodatuksen jälkeen jouduin sitäkin laimentamaan vedellä, jotta sain langoille riittävästi keitinvettä. Lopputulos oli rusehtavan vihreä. (Sekameteliseitikkisopassa keitetyn langan väri aloituskuvan korissa vasemmassa yläkulmassa).

Luonnonpuretteisiin perehtyessäni luin, että myös puiden kuorista ja kaarnasta irtoavat tanniinit toimisivat puretteena. Niiden liottaminen vain on aikaa vievää puuhaa. Laitoin koivun kaarnan palasia likoomaan kolmeksi päiväksi. Tämän jälkeen keittelin kaarnamujua liotusvedessään vielä kolmisen tuntia. Tein vielä pienen värjäyskokeiluerän koivun kaarnapuretteella. Yhden vyyhdin värjäsin pelkällä koivun kaarnalla. lopputulos oli hieman persikkaan taittuva beige. Toisen vyyhdin värjäsin koivupuretuksen jälkeen verihelttaseitikkien lakeista keitellyssä liemessä. Tulos oli aika persikan värinen.

Edessä oikealla koivunkaarnalla värjätty valkoinen lanka. Toinen oikealta koivunkaarnapuretuksella verihelttaseitikkien lakeilla värjätty valkoinen lanka, kolmas oikealta raparperipuretteella verihelttaseitikkien lakeilla värjätty luonnonvalkoinen lanka. Taaimmainen nokkospuretuksella männynsuomuorakkaalla värjätty lanka.