Usva

Tuntuu kuin tätä huivia olisi tehnyt ikuisuuden. Tai no, kaksi kuukautta. Ikuisuudelta se tuntui. Tarkistin, että edellinen neuleprojektini on päivitetty kaksi kuukautta sitten. Olen ottanut sellaisen periaatteen, etten aloita uutta neuleprojektia ennen kuin edellinen on valmis. Melko hyvin tässä lupauksessa olen pitäytynytkin. Kuvittelin tämän kyllä valmistuvan paljon nopeammin. Visioin kuvaavani valmiin huivin ulkona lumikinosten päällä. Jep. No ei ihan. Sinivuokkojen tai krookusten seassa olisi voinut kuvata. :D Harmaa villakangastakki, jonka kaveriksi tätä huivia aloin neulomaan, joutaa sekin jo talvisäilöön. Ensi syksyksi sitten.

Lanka on ostettu vuosia sitten Tallinnan keikalta Karnaluksista, Alize Bamboo Fine Batik Design, pyöröpuikot 3,5. Pintaneuleen mallin valitsin Haapsalun shaalit -kirjasta (Siiri Reiman, Aime Edasi). Pitsimallina käytin Käpälä I:stä. Huivini ei ole aivan yhtä ilmava kuin mallikuvassa, mutta toisaalta käyttämäni lanka on pitsilangaksi aika paksua. Tällaisessa pitsihuivissa toimisi varmasti paremmin aivan ohut lanka.

Aloittaessani en ollut aivan varma tulisiko tästä tuubimallinen vai "pötkömäinen". Päädyin pötköön. Mittaa huiville kertyi n. 180 ja leveyttä nelisenkymmentä senttiä. Lankaa kului vajaat kaksi kerää. Niistä jälkimmäinen oli värimaailmaltaan jotenkin tummasävytteisempi kuin ensimmäinen, joten huivi ei ole väritykseltään aivan symmetrinen. En ole vielä päättänyt kuinka paljon se häiritsee. Vai häiritseekö ollenkaan.

Nallepipo

Uusi kevättakki löytyi Frozenin väreissä. Tähän värimaailmaan sopivaa pipoa ei vielä ollutkaan. Hyvä syy ommella yksi pipo lisää. :) Kangas kauan sitten Majapuulta tilattu MuttuRallan Bears, liekö sitä tässä värissä enää saatavillakaan, pinkkinä näytti ainakin vielä Majapuulla olevan.

Pipokaava oma muokkaukseni, jonka alkuperää en enää edes muista, varmaan vanhojen pipojen pohjalta sovellettu. Tarkoitus oli tehdä tästä sellainen ruttumalli. Olin jo leikellyt kankaan, kun "asiakas" tuli paikalle ja kertoi haluavansa pipoon korvat. Lennosta suunnitelma muuttui ja leikkelin tilkuista korvapalat. Istutin korvat päälaen saumoihin ja surautin pipon kasaan. Fiksuna olisin ennen ompelua hieman lyhentänyt alkuperäistä ruttupipoksi suunnittelemaani mallia, mutta näin en tehnyt. Korvien kanssa pipo näytti pöljältä koko pituudessaan. Pienen taitteen kanssa toimii paremmin.

Tätä kangasta tuli aikoinaan tilattua aika reilu määrä. Yhteen projektiin siitä vielä riittäisi. Täytyy varmaan surauttaa pikaisesti loppuun, niin kauan kun kuosi vielä kelpaa lapsille. Viime vuonna ompelin tästä pojalleni paidan. Paita on ollut kovasti mieluinen niin äidille kuin pojallekin, mutta joskus lapset möläyttävät toisilleen kurjalta tuntuvia kommentteja. Syksyllä meillä oli eskarikaveri kylässä ja pojallani oli tuo karhupaita päällä. Kaveri katsoi paitaa ja kysyi "Miks sulla on tollanen vauvapaita?". En ollut koskaan osannut ajatella tätä "vauvakuosina", mutta lapset näkevät joskus toisin. Hetken jo mietin, että noinkohan paita on viimeistä kertaa poikani päällä, mutta poikani vain totesi rauhallisesti, ettei noin saa sanoa ja jatkoi leikkiä. Hyvillä mielin on pitänyt paitaansa tuon jälkeenkin.

Metsän poika

Aiemmin tein tästä Verson Puodin kankaasta siskon tytölleni mekon, nyt Mira Malliuksen Kolmen kopla päätyi myös poikani paitaan. Kevään koittaessa  majanrakennuspuuhat naapurin poikien kanssa ovat käyneet vilkkaana ja "kolmen kopla" on pyörinyt lähes päivittäin metsän siimeksessä. Metsäkuosi sopii siis mainiosti majanrakentajalle. Hihat muistaakseni Kangaskapinan valikoimista. Paitakaava oma muokkaukseni.

Uusi kangaskauppatuttavuus oli Nimipyyhe (jotenkin hassu nimi). Pääsiäisen alla Nimipyyhkeen nettikaupassa oli tarjous, jossa kangasta tulisi tuplamäärä. Postittivat oman tilauksen verran yllärikangasta extrana. Varsinaisesti uusia kankaita en olisi tarvinnut, ennen kuin vanhatkin on ommeltu, tai edes raivattu kangaslaatikkoon enemmän tilaa, mutta... jonkinlainen Vilénin Sulo varmaan nosti taas päätään ja retkahdin, sillä Nimipyyhkeellä näytti olevan vielä yksiväristä joustofroteeta, mitä läheskään kaikista kaupoista ei nykyään enää saa. Kai se on jotenkin epätrendikäs materiaali. Minusta se on kuitenkin ihan parasta housumatskua. Yllätyksenä tämä oli jotenkin paksumpaa kuin aiemmat käyttämäni joustofroteet. Nurja puoli oli vähän nukkamainen, melkeinpä fleecemäinen. Näin kesää vasten saattaa olla hiukan lämpimät housut, mutta varmuuden vuoksi tein aika pitkillä lahkeilla. Kaavaksi valitsin Ottobren luottokaavan Happy Champin (OB 6/2014), jonka olen joskus vuosia sitten piirtänyt lainalehdestä monta numeroa pienempänä. Itse olen sitä aina pojan kasvaessa näppituntumalla asteittain suurentanut. Hyvin toimii kaava vieläkin. :)

Erityisesti tykkään takaosan leikkauksesta ja takataskuista. Kaava on hieman "farkkumainen", mutta resorivyötärön ja resorilahkeensuiden myötä kaava toimii mainiosti joustaville materiaaleille. Etutaskuja olen vuosien saatossa hieman modannut toisenlaiseksi. Alkuperäismallissa etutaskut ommellaan päälle, itse olen nyt muutamissa housuissa modannut tuon taskun lahjeosan sisälle, tikkaukset toki näkyvät päällipuolelle tässäkin versiossa.

Kolmen kopla

Pikkusiskoni tykkää kovasti Mira Malliuksen kuvituksista. Turun kässämessuilta löysin Verson Puodilta tätä Malliuksen suunnittelemaa Kolmen kopla -joustokollegea. Pakkohan sitä(-kin) oli ostaa! :) Ja onhan tuo kuosi kyllä iiihana.

 Kankaan kanssa kuljin sitten kojulta kojulle yrittäen metsästää väreihin sointuvaa yksiväristä trikoota. Lopulta löysin aivan täydellisen turkoosin kaverin, vaan enpä enää muista oliko tuo turkoosi PaaPiin vai Käpysin valikoimista bongattu... Voi olla joltain muultakin kojulta, sen verran iso kangaskassi jäi noilta messuilta kotiin tuomisiksi, ettei kaikkea enää muista.

Kaavana käytin hyväksi havaitsemaani Roses On Grey -mallia (OB 4/2016). Alkuperäiskaavaan kuuluisi tasku tuohon eteen. Taskukappaleen leikkelin, mutta sitten en malttanutkaan laittaa sitä. Kankaan kuosi on niin ihana, etten raaskinut rikkoa kolmen koplaa ja peittää kettua turkoosilla taskulla.

Puluja..?

Kankaan nimi on Puluparvi, tiedä sitten onko kuosin suunnitelleella Terhi Söderlundilla erilaiset ornitologiaopinnot kuin itselläni, mutta omaan silmään nuo näyttävät kyllä enemmän pelikaanin ja albatrossin risteymältä. :D Tipuja kuin tipuja, hauska kuosi joka tapauksessa jälleen Verson Puodilta.

Pyykkikone tuntuu lyhentävän yhtenään eskarilaisemme hihoja ja housunlahkeita. Omia vaatteitani tuo masiina kutistaa lähinnä vain leveyssuunnassa. Kummallista..? Vielä tarvittiin siis kevätpaitojen päivitystä. Kohta (?) saakin jo siirtyä teepparikauteen, mutta ainakin tämä vielä pitkin hihoin. Taitaa olla toiveajattelua tuo ilmojen lämpeneminen, ehkä näitä pitkähihaisia tulee vielä lisää...  Kaava oma peruspertsapaidan luottokaava.

Kotihuppari

- Äiti miks sä ompelet sulle tollasest vauvakankaast? Hmmm... Niinpä. Hyvä kysymys. Pääsiäisenä ompeluinto iski. Eikä ollut siihen hätään ihan just sellaista kangasta, kun olisin halunnut, joten päätin käyttää tämän pitkään marinoituneen kirahvikankaan. Sitä tuli taannoin ostettua metri. Sitten en oikein tiennytkään mitä siitä tekisin. Jotenkin se ei sitten lopulta tuntunutkaan niin kivalta kuin ostohetkellä. En oikein ole keksinyt mitään, mitä siitä tekisin, eikä se ole laatikosta huhuillut haluavansa oikein mihinkään projektiin. Sinänsä laadukkaalta ja napakalta kangas kyllä vaikuttaa.

Pitkään on ollut mielessä ommella itselle Hide Away (OB 2/2017), mutta aina sitä jännittää uuden kaavan kanssa. Että onko se sitten itselle niin kiva, kuin toisten ompelemina näyttää. Ja miltä tuo pitkä resorihelmainen huppari lopulta näyttää päärynän päällä? Jospa se näyttääkin ihan pöljältä... ei sellaiseen kaavantestaukseen malta kaikkein ihaninta kangasta käyttää. Mutta tämä. Sopivan napakkaa huppariin. Eikä harmita jos ei nyt sitten kaava ihan istukaan. 

Sinänsä kaava on kyllä kiva. Pelasin vielä varman päälle ja modasin alaosan leveydestä numeroa isomman kuin yläosasta. Jotenkin tuollainen A-linjainen mekko/tunika taitaa silti olla enemmän mun juttu. Huppari on kyllä ihana päällä. Ja kotihupparia tästä alunperin kaavailinkin. Kotona saa piiloutua hyvillä mielin vauvakankaaseen. Olla ihan rauhassa päärynä. :D Noista taskuista kyllä tykkään. Ja yläosa istuu hyvin. Ehkäpä modaan sitten siihen ihanaan kankaaseen (jota en ole kyllä vielä edes ostanutkaan) alaosan A-linjaiseksi ja teen siitä mekon. Tai tunikan. Taidan olla vähän kaavoihin kangistunut.

Söpöilyä

Siskontyttöni täytti juuri 2 vuotta, eli juuri sopivassa iässä siirtyä rinsessa-aikakauteen. Tämä keijurinsessamekko on kyhätty kaikenlaisista jämäpaloista. Tilkkulaatikon uumenista löytyi pikku palanen tyttäreni viime kesänä valitsemaa glitterinhohtoista perhoskangasta. Palanen oli niin kaponen, ettei siitä omalle tyttärelle enää vaatteeksi asti olisi riittänyt. Tylliosioon käytin jämäpalasen hyvin pehmeää ja pienisilmäistä tylliä. Ompelin tuosta tyllistä viime kesänä pienen haavin, jolla saa noukittua pikkuroskat paljun pinnasta. Tähän mekkoon hupenivat siis viimeisiä rippuja myöten kimmeltävä perhoskangas sekä ylijäämätylli.

 
Kaava on aika pitkälti omasta päästä sovellettu. Inspiraationa toimi Lucy In The Sky (OB 4/2017), jonka pohjalta mukailin viime kesänä hyvin samantapaisen keijumekon. Muuntelin hieman tuota viimekesäistä mallia pienemmäksi (perhoskankaan leveydestä käytin kaikki ja käytettävissä oleva materiaali määrittelikin topin leveyden). Tylli oli tässä mekossa pehmeämpää ja paremmin laskeutuvaa kuin tuossa viimekesäisessä mekossa, joten tein alaosasta tällä kertaa hieman pidemmän. Tyllikerroksen alle ompelin alaosan vaaleanpunaisesta hieman kiiltäväpintaisesta trikoosta. Tyllisoiron taitoin korkeussuunnassa kahtia niin, että ylempi kerros jäi hieman matalammaksi kuin alempi kerros. Ompelin lähelle taitosreunaa pitkällä pistolla ompeleen, jonka avulla rypytin tyllisoiron topin helman kanssa saman levyiseksi, joten koko pala meni hyötykäyttöön. Alunperin visiona oli saumuroida alaosa kiinni yläosaan niin, että tylliosan yläreuna menisi piiloon nurjalle puolelle. Rypytyksen jälkeen tuo tyllin taitosreuna alkoi kuitenkin näyttää aika kivalta ja päätinkin ommella tylliosan mekon päälle niin, että tuohon vyötärölle muodostuu pieni "röyhelöreunus".