Söpöilyä

Siskontyttöni täytti juuri 2 vuotta, eli juuri sopivassa iässä siirtyä rinsessa-aikakauteen. Tämä keijurinsessamekko on kyhätty kaikenlaisista jämäpaloista. Tilkkulaatikon uumenista löytyi pikku palanen tyttäreni viime kesänä valitsemaa glitterinhohtoista perhoskangasta. Palanen oli niin kaponen, ettei siitä omalle tyttärelle enää vaatteeksi asti olisi riittänyt. Tylliosioon käytin jämäpalasen hyvin pehmeää ja pienisilmäistä tylliä. Ompelin tuosta tyllistä viime kesänä pienen haavin, jolla saa noukittua pikkuroskat paljun pinnasta. Tähän mekkoon hupenivat siis viimeisiä rippuja myöten kimmeltävä perhoskangas sekä ylijäämätylli.

 
Kaava on aika pitkälti omasta päästä sovellettu. Inspiraationa toimi Lucy In The Sky (OB 4/2017), jonka pohjalta mukailin viime kesänä hyvin samantapaisen keijumekon. Muuntelin hieman tuota viimekesäistä mallia pienemmäksi (perhoskankaan leveydestä käytin kaikki ja käytettävissä oleva materiaali määrittelikin topin leveyden). Tylli oli tässä mekossa pehmeämpää ja paremmin laskeutuvaa kuin tuossa viimekesäisessä mekossa, joten tein alaosasta tällä kertaa hieman pidemmän. Tyllikerroksen alle ompelin alaosan vaaleanpunaisesta hieman kiiltäväpintaisesta trikoosta. Tyllisoiron taitoin korkeussuunnassa kahtia niin, että ylempi kerros jäi hieman matalammaksi kuin alempi kerros. Ompelin lähelle taitosreunaa pitkällä pistolla ompeleen, jonka avulla rypytin tyllisoiron topin helman kanssa saman levyiseksi, joten koko pala meni hyötykäyttöön. Alunperin visiona oli saumuroida alaosa kiinni yläosaan niin, että tylliosan yläreuna menisi piiloon nurjalle puolelle. Rypytyksen jälkeen tuo tyllin taitosreuna alkoi kuitenkin näyttää aika kivalta ja päätinkin ommella tylliosan mekon päälle niin, että tuohon vyötärölle muodostuu pieni "röyhelöreunus".