Käsveska

Osallistuin ammattiyhdistyksen järjestämään Taito-iltaan paikallisessa Taitokeskuksessa. Kurssilla oli mahdollisuus valita monista erilaisista käsitöistä/askarteluista mieluisansa. Oli valohimmelin tekoa, kaaostaulua ja jos jonkinlaista joulukoristetta. Itseäni kuitenkin kiinnosti käsilaukun teko.

Tarvikepaketeissa oli valittavana kahta erilaista kehystä. Näppäränä tyttönä järkeilin ensin, että tekisin kaksi käsilaukkua. Olisi sitten molemmanlaisilla kehyksillä. Tuo optimistinen haave kuitenkin kariutui illan aikana, kun valkeni, ettei näpertely ollutkaan aivan yhtä joutuisaa puuhaa, kuin olin alunperin ajatellut.

Liitin tähän pari kännykällä napsittua suheroa prosessikuvaa. Kankaiden leikkuun ja kovikekankaiden silityksen jälkeen päällikangas liimattiin kuorten ulkopintaan. Liima oli koostumukseltaan todella "venyvää". Jotenkin purkkamaista. Kuulemma tähän tarkoitukseen piti olla juuri tietynlaista liimaa, jonka merkkiä en tietenkään enää muista. Taito-keskukselta tuota sai ostaa, eikä ollut kallistakaan. Päällikankaan liimauksen jälkeen kuoret sullottiin parin voimasanan kera noihin kehyksiin. Kehykset pitivät kankaan jämäkästi paikoillaan siihen asti, että liima ehti kuivaa. Tässä kohtaa oli sopiva hetki pitää glögitauko.

Glögitauolta palattua vuorikankaaseen ommeltiin harsinlanka, jolla vuorikangas saatiin paremmin "rypytettyä" muotoonsa. Ennen vuorin kiinnitystä kehykset irrotettiin. Vuoria kiinnittäessä liima siveltiin ainoastaan pohjalle, ei reunoille. Näin vuorin reunat saadaan käännettyä sisäpuolelle piiloon. Sitten alkoi prosessin hitain vaihe: kursiminen. Vuorin reunukset käännetään nurjalle piiloon ja kankaiden taitekohta ommellaan käsin yhteen. Siinä toisessa kehysmallissa olisi tuo reunus tullut kauttaaltaan sisäpuolellekin asti, mutta pitipä sitten tietenkin mennä valitsemaan juuri se toinen kehysmalli, jossa nuo kulmat ovat avonaiset ja kursimisen kanssa sai olla aika tarkkana, sillä jokainen pisto jäi laukun sisäpuolelle näkyviin.

Kursimisen jälkeen kehyksen pohjaan laitettiin liima ja kehykset sullottiin uudelleen paikoilleen. Sullominen onnistui tällä jälkimmäisellä kerralla jo helpommin kuin ensimmäisellä kerralla. Lopputuloksesta tuli lopulta yllättävänkin siisti, vaikka välillä meinasi kieltämättä epätoivo iskeä huomatessaan kuinka nopeasti aika riensi.

Käsveskaan olisi ollut myynnissä sellainen metalliketjuhihna. En ollut ihan vakuuttunut tuosta metallisesta hihnasta, joten jäi ostamatta. Saas nähdä jääkö koko hihnan teko nyt sitten aikomukseksi, kun ei sitä heti tehnyt. Toisaalta sen verran pikkuinen on tuo laukku, että menee se ehkä ihan vaan kädessäkin ilman hihnaa.