Enkelikortit

 

Aina joskus sitä saa omasta mielestäänkin kivan idean. Idea tuollaisen akryylihelmienkelin teostahan ei omani ole, vaan näitä on nähty erilaisin variaatioin monessa paikassa. Viime joulunakin jo lasten kanssa askartelimme näitä samaisia enkeleitä kuusen koristuksiksi ja pieniksi jouluviemisiksi. Mutta jokavuotinen omanlainen päänvaivansa on keksiä jotakin pientä ja mielellään itse tehtyä muistamista tarhan tädeille, tänä vuonna myös koulun väelle. Tuli mieleen askarrella jouluiset kiitoskortit näistä enkeleistä. Lahjus ei sinänsä suuren suuri ole, mutta ajatuksena tällainen on kivampi antaa kuin ostokortti tai konvehtirasia.

Viime vuonna löysin näitä akryylihelmiä isompana, nyt vain pieninä. Toisaalta kortteihin liitettynä toimivat paremmin nämä pienet. Isojen kanssa kupsahtaisivat kumoon. Siipiä löytyi viimevuotisista varastoista kultaisina, hopeisina ja helmiäisen hohtoisina. Väriyhdistelmät on tarkoin mietitty kortin saajan näköisiksi. :)

Hakusessa on vielä kultatussi joka toimisi niin idioottivarmasti, että sen voi antaa jopa lasten käsittelyyn. Lieneekö sellaista olemassakaan. Laatikon pohjilta löytyi kolme kultatussia, kaksi ohutkärkistä ja yksi paksumpi. Tuo toinen ohutkärkinen toimi hienosti aina siihen asti, kunnes viisivuotias alkoi kirjoittaa sillä omia terveisiään kortteihin. Lapsen käsissä tukkoon meni koko kynän kärki niin ettei siitä enää toimivaa saanut. Toinen ohutkärkinen puolestaan antoi niin ruman ruskeaa, jotenkin rasvaisen näköistä jälkeä, ettei sitä huvittanut käyttää. Viimeiset kortit turailtiinkin liian paksulla kultatussilla jännittäen milloin tussi pulpauttaisi ison kultalätäkön kesken kirjoituksen.

Postissa lähetettynä tämä korttimalli ei ehkä ole se maailman käytännöllisin, mutta tarhan ja koulun väelle kun menevät, ei kortteja postiin tarvitse sulloakaan.