Loppusyksystä kävimme läpi mummini jäämistöä. Inspiroiduin kovasti niistä kymmenistä kirjotuista pöytäliinoista, joita mummini laatikoiden kätköistä löytyi. Syntyi ajatus kirjoa jotain itsekin. Lapsena muistan usein mummin kanssa kirjoneeni tai oikeastaan merkanneeni. Pohjanmaalla kirjomista sanottiin ainakin meillä päin merkkaamiseksi. Mahtaisikohan tuo nimitys juontaa juurensa jotenkin kapioiden merkitsemisestä nimikirjaimilla..?
"Merkkaaminen" ei ollutkaan ihan niin helppoa kuin muistelin. Tai sitten johtui siitä, että taito on parissa (tai no... melkein kolmessa) vuosikymmenessä päässyt pahasti ruostumaan. Lapsena merkatessa kuvio oli piirretty liinoihin jo valmiiksi ja sitten vain täytti piirrettyjä alueita langalla. Nämä kuviot kirjoin hatusta tempaistuin mallein siten, että luonnostelin ensin paperille jotain sinnepäin kuviota, jotka eivät sitten kuitenkaan sellaisenaan kankaalle toteutuneet, vaan malli eli koko ajan työn edetessä.
Halusin tehdä äidilleni joululahjan kirjomalla. Mutta en liinaa, koska niitä äitini kutoo paljon itse. Joulupukki toi minullekin jälleen yhden ihanan itsekudotun kaitaliinan. 💝 Äitini myös neuloo paljon ja puikkoja löytyy milloin mistäkin. Ompelin siis äidilleni pellavaisen puikkokukkaron. Pellavan olen saanut toiselta mummiltani. Puikkokukkarossa yhdistyvät siis toiselta mummilta saamani perinnetaito ja toiselta mummilta saamani materiaali. :)
Viime talvena ompelin puikkokukkarot itselleni ja siskolleni. Nuo kuminauhasta ommellut puikkokujat ovat olleet aika käteviä kun pysyvät samankokoiset puikot hyvin nipussa. Käytössä olen huomannut, että pussukassa olisi saanut olla jokin paikka myös neuloja varten, niitä kun tarvitaan aina töiden viimeistelyssä. Ompelin tuonne vuoriin pienen lärpäkkeen ihan vaan sitä varten, että siihen voi sitten pujottaa pari neulaa lankojen päättelyä varten.
Vauhtiin päästyäni kirjoin ja ompelin pellavasta vielä parit muutkin joululahjat, noita kukkaron kehyksiä kun on laatikoihin siunaantunut. Kuvisopettajana työskentelevä kälyni sai pellavaisen penaalin/pussukan. Käsitöitä harrastavalle ystävälleni ompelin myös puikkokukkaron.
Vähän tuo kirjominen nopeutui kun näitä tehtaili useamman, ehkä tuokin taito kehittyisi joutuisammaksi, jos enemmän tekisi.
Kauniita ovat! Pellava ja kirjonta ovatkin ihana yhdistelmä. :) Leppoisia joulunpyhiä!
VastaaPoistaSöpöjä pussukoita! :)
VastaaPoistaKauniita pussukoita. Kirjominen on niin mukavaa, mutta niin minullekin aina käy että kirjottu kuvio ei ole ihan sama mitä mallissa.. ;D
VastaaPoistaKiitos :)
VastaaPoista