Värillä on väliä

Välillä sitä miettii, että mikä ihme siinä oikein on, että se ohjeessa pysyminen on niin hankalaa. Näiden sukkien kohdalla olin päättänyt pitäytyä kerrankin ohjeessa. Paitsi että olin jo lähtökohtaisesti vaihtanut langan Seiskaveikasta Venlaan eli aika paljon ohuempaan ja sitä myötä toki puikkokoko ja silmukkamäärä muuttuivat. Mutta noin niin kuin muuten oli vakaa aikomus pitäytyä ohjeessa. Ihan olin sukkalehdenkin ostanut sitä varten. Mutta ei. Näköjään päädyin silti taas soveltamaan omalla tavallani.

Näistä piti tulla myös paljon pidemmät. Mutta sitten meni moti. Olin mielestäni ostanut tummanharmaata Venlaa. Sukista piti tulla harmaakeltaiset. Ja yhtäkkiä lanka ei enää ollutkaan harmaata. Äitini katsoi neulomustani ja alkoi puhua vihreästä langasta. Miten niin vihreästä? Eihän näissä sukissa ollut kuin harmaata ja keltaista. Ja kas, yhtäkkiä harmaa väri oli kadonnut. Nyt myös minä aloin nähdä tuon värin vihreänä. Aivan selvästi. Harmahtavan tummanvihreä. Ihan niin kuin sillä olisi sinällään ollut mitään merkitystä oliko lanka harmaata vai vihreää, mutta jotenkin ajatus koko sukista muuttui tyystin nyt kun väri ei ollutkaan se, minkä olin alunperin mielessäni kuvitellut. En enää halunnutkaan näistä pitkävartisia sukkia. Ja siitä se soveltaminen sitten alkoi. Taas.

Etäisesti Parhaat Sukat & lapaset -lehden Vartta pitkin mallia mukaillen. Paitsi että lanka on eri. Ja silmukkamäärä on eri. Ja osa kuvoinnista on omasta päästä improvisoitua. Ja näissä on tiimalasikantapää eikä ohjeenmukaista vahvennettua kantapäätä. Eikä nuo kärkikavennuksetkaan ole tehty siten kuin ohjeessa.

Lankana Venla, puikot nro 2. Varren yläosassa 88 silmukkaa, jalkaosaa kohti kaventelin silmukkaluvuksi 80.

Jälleen yksi jämäkangasprojekti

Päästyäni eroon ompelujumista aloin ammentamaan tilkkulaatikkoa. Ruskeaa joustofroteeta löytyi reilumpi pala kapeana soirona. Totesin sen riittävän hyvin Raggae jumpsuitiin (OB 1/2016). Aikanaan tein samaisella kaavalla siskontytölle jumpsuitin jämätilkuista.

Hupun ja taskujen vuorikangas löytyivät niin ikään tilkuista. Vielä noista joustofroteen jämistä saisi ehkä pehmokarhun jumpsuitin kaveriksi, joten jemmasin tuonkin kangasriekaleen vielä takaisin tilkkulaatikkoon siltä varalta, että se pehmoleluinspiraatiokin vielä jonain päivänä iskee. Ehkä. Tai sitten ei.

Kaavan mukaan peppuun olisi tullut sellainen kaarrokepala. Laiskuuttani en alkanut kaarroketta askartelemaan. Se olisi pitänyt tehdä tuosta keltaisesta trikoosta, joka oli kuitenkin aika lailla ohuempaa kuin joustofrotee. Jätin pois. Olisihan siitä ehkä voinut tehdä laiskemman version aplikoimalla kaarrokkeen vain tuohon päälle. Mutta nyt on tällainen pelkistetympi versio.

Näin jälkeen päin miettien tuosta olisi ehkä tullut söpömpi lisäämällä huppuun pienet nallen korvat ja peppuun pienen töpöhännän... Mutta eipä tullut ommellessa mieleen.

Bambiyökkärit

Selätin ompelujumin minikoisella jumpsuitilla. Bambi-kangas on ostettu kässämessuilta Verson Puodin kojulta, kaavana tässä on Ottobren Pumpulipilvi (OB 1/2018). Tapani mukaan eksyin paikoin ohjeen viereen. Ohjeessa lahkeen- ja hihansuut on kantattu, minä surautin resorit. Jotenkin mittasuhteiltaan kädet näyttivät hieman töpöiltä ja resoreilla tuli hihoihin pientä lisäpituutta. Silmämääräinen arvioni voi toki mennä metsäänkin, kun ei ole sovituskappaletta, mutta pikkuisen pitkät tai pussittavat hihat on silti parempi vaihtoehto kuin pikkuisen knaftit hihat. Haarakappaleen ompelukaan ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä ja mitä ilmeisemmin tästä syystä myöskään lahkeensuut eivät sivusaumoja kohdistaessa osuneet aivan tasan. Jouduin hieman tasaamaan lahkeiden pituutta, jolloin resorilla sai paikkailtua tuotakin tilannetta.

Vetoketjun suojakappaleen muoto ja ompeluohje eivät oikein käyneet järkeeni. Päädyin hieman googlettelemaan ja löysin suojapalaongelmaan selkeän tutorialin Nurkassa hurisee -blogista. Tein sitten sen ohjeen mukaisen suojapalan. Olisihan tuon voinut resoristakin tehdä, että uppoaisi paremmin tuohon valkoisen vetoketjun ja valkoisen kanttauksen väliin, mutta jostain syytä tein näköjään bambikankaasta. No, ehkäpä tuohonkaan epäkohtaan ei kiinnitä huomiota kukaan muu kuin minä.

Vetoketjun laittamisessa onkin sitten aina oma jännityksensä. Usein tulen suosiolla valikoineeksi ohjeita, joissa ei vetoketjua edes ole. Tähän lähdin sellaista nyt laittamaan. Ei tuo kohdistus nyt ihan kiville karahtanut, mutta jäi siihen silti hieman toivomisen varaa. Oppiikohan tämän homman joskus, jos oikein paljon harjoittelee?

Draamalaamaa sateenkaaren väreissä

Ompelukone on saanut olla viime viikot hiljaiselossa. Ennen joulua alkoi kiukutella, niin, ettei ompelujälki ollut kaksista. Puntaroin, olisiko teini-ikään ehtinyt 15-vuotias Janomeni ensi kertaa huollon tarpeessa. Vaan kun en saanut aikaiseksi kuskata huoltoon. Tai oikeastaan työpävät joulun jälkeen ovat venyneet kurjan pitkiksi. Tässä kaupungissa ei viiden jälkeen paljon tarvitse ompelukoneita huollattaa. Nurkkaan on kapistus jäänyt käyttämättömänä pölyttymään.

Viikonlopuksi tuli tarve ommella jotain pieniä vauvaviemisiä. Järkeilin, ettei tuo huolto enää tällä aikataululla ehtisikään, vaikka olisin saanut sen ajoissa liikkeeseen kuskattua. Ei auttanut kuin istua alas ja turailla koneen äärellä itse hieman tavallista pidempään. Tuloksena oli jumalaton määrä erilaista säätämistä ja vielä jumalattomampi määrä pölyä koneen syövereistä. Ja lopulta se kelvollinen tikkikin löytyi!

Rupesin oikein järkeilemään, mitä olin koneella viimeksi taistellut. Muistelin, että tuolle samaiselle, silloin vielä syntymättömälle vauvalle (jolle siis nyt oli tarve ommella vauvaviemisiä) ompelin baby showereihin draamalaamasetin sateenkaaren väreissä. Viime tingan kiireessä silloinkin. Pari suheroa kuvaa ehdin setistä ottaa, mutten koskaan tehnyt niistä postausta. Sittemmin surautin saumurilla joulupakettiin tuosta samaisesta laamakankaasta myös leggarit siskontytölleni, jolla uhmaiän myötä on melkoisia draama queen -elkeitä. :) Kuvaamatta ovat nekin.

Lähipäivinä varmasti kuvaa tuosta ompelujumin jälkeisestä tuotoksesta. :)

Kalenterisukat

Sain siskoltani sukkalankajoulukalenterin. Hän oli käärinyt suunnilleen 3g:n painoisia minikeriä pieniin kuviopapereista taiteltuihin nyssäköihin. Nyssäkän sai avata aina parillisina päivinä. Viimeiseen pussukkaan asti pysyinkin hyvin aikataulussa. Joulukiireiden lomassa pieni sukkaraidan mittainen paussi iltaisin oli aika rentouttavaa. Ja sitten kun jouluaaton jälkeen kiireet olivat ohi, tuo viimeinen raita jäikin neulomatta. Koukutuin joululahjakirjaan ja kalenterisukkien viimeistely viivästyi.

Sukista tuli aika ihanat. Kun on kauniit ja ihanan tuntuiset langat, ei tarvita sen ihmeellisempiä kuvioita ja koukeroita. Kaikessa yksinkertaisuudessaan näiden sukkien myötä tuli kuitenkin opeteltua paljon uuttakin. Kun langan tarkkaa määrää ei ollut tiedossa, aloitin sukat varpaista. Asia joka on pitänyt tehdä monta kertaa aikaisemminkin, mutta en ole saanut aikaiseksi. Varresta aloittaessa kun logiikan tietää melko lailla perin juurin, sitä on laiskuuttaan tarttunut aina tuttuun ja turvalliseen metodiin. Uutta tuli opeteltua myös kantapään suhteen, näihin sukkiin tein ensimmäistä kertaa tiimalasikantapään. Melko simppeli oli tuokin, mutta tottumattomuuttaan jouduin tarkistamaan tekniikan vielä ohjevideolta, kun ehdin näiden sukkien jälkeen aloittamaan jo seuraavan sukkaparin, johon niin ikään teen tiimalasikantapäätä. Hyvä ohjevideo löytyy mm. Suuren Käsityön tuubista. Kai tämäkin malli alkaa jossain vaiheessa tulemaan selkäytimestä kun riittävän monet sukat kutoo.

 
Lankalaaduista ei ole sen parempaa tietoa, fingering-vahvuista tuntuivat kaikki olevan, näppituntumalta arvioiden mahdollisesti jotain merinoista laatua. Silmukkaluku sukissa 72, kakkosen puikot. Neuloin kumpaakin sukkaa samaan aikaan, jotta sain raidat tasalevyisiksi. Kaiken kaikkiaan hauska projekti. :)