Lupiinin sävyjä

Vuoden ensimmäiset värjäyskattilat olivat porisemassa. Lupiini listattiin haitalliseksi vieraslajiksi, joka tulisi Suomesta hävittää. Vielä toistaiseksi noita kuitenkin kasvaa tienvarret pullollaan. Lähdin hakemaan lupiinista erilaisia sävyjä. Kaikki langat on esipuretettu oksaalihapolla keitellen vyyhtejä raparperin kukkavarsien (ei juurikaan värjää lankaa) kanssa. Tokikaan luonnonpurettein värit eivät ole kovin räiskyviä, mutta ei ole tarviskaan. Vihreä on lehtiliemessä lillunutta. Vaaleanpunainen on vaaleanpunaisista lupiineista keitetyn liemen tuotosta. Alarivin laitimmaiset ovat lilluneet sinisten kukintojen kanssa. Tuo harmaampi kävi kylvyssä ensin. Lilaan taittava harmaa meni sinisen liemen jälkiväriin. Huuhtelun yhteydessä annan vyyhdeille yleensä etikkakylvyn, jonka toivon auttavan värien kiinnittymistä. Etikkaa huuhteluveteen lisätessä lilan sävy tuli enemmän esiin. Tietyssä valossa tuo lila tulee enemmän esiin, näissä kuvissa ei nyt juurikaan näy tuo sävyero.

 
Alarivin keskimmäinen kellanruskea on kokeellinen hakuammuntani. Vyyhti on aluksi lupiinin lehtiliemessä lillunut, mutta koitin muuttaa sävyä ph-arvokikkailuilla lisäämällä liemeen soodaa. Väri ei juurikaan soodakäsittelyllä muuttunut, joten koitin samaiselle vyyhdille vielä nopean "rautakylvyn" pitämällä vyyhtiä hetkisen vedessä, johon lisäilin ruosteista metallihippua. Ei tuntunut vaikuttavan väriin sekään. Kuivuttuaan vyyhti oli lähes samansävyinen kuin tuo ylärivin vihreä. Koska koko vyyhti oli alunperinkin ollut erilaisten kokeilujen mallikappale, tein vielä yhden päällevärjäyskokeilun. Olin karsinut melko reilulla kädellä pihallamme kasvavaa puskaa (puuta?). En edes tiedä mikä laji on kyseessä. Kahdeksan vuotta sitten tänne muuttaessamme pihassa oli kanto, josta lähti pari vesaa. Koitimme tuolloin hävittää vesovaa kantoa sahaamalla siihen viiltoja ja kaataen niihin Rounduppia. Melko sitkeää lajia oli, sillä myrkytysyrityksestä huolimatta kanto jatkoi vesomistaan. Sittemmin siitä tuli pensas, jota olen vuosittain leikellyt muotoonsa. Ehkä se on jotain sukua vaahteralle, sillä syksyisin se tekee samanlaiset "nenät" kuin vaahtera. Paitsi ettei lehden muoto muistuta pätkääkään vaahteraa. Alkukesästä puu tekee pieniä melko mitäänsanomattomia kukintoja. Riivin noista karsituista oksista lehtiä ja kukintoja ja pistin ne pataan porisemaan. Jonkin ajan kuluttua nakkasin koevyyhdin perään. Tuollaista ruskehtavan kellertävää tuli. Ei kovin kaksinen väri. Ja mikä harmillisinta, vyyhti on todella karhen tuntuista. Saattoi tuo karheus johtua toki ph- ja rautakikkailuistanikin, mutta mielestäni karheus tuli vasta päällevärjäyksen jälkeen. Nuo lupiinipadassa lilluneet vyyhdit tuntuvat todella pehmeiltä. Mysteeripuu/pensas ei siis värjäysmielessä pääse jatkoon.

 

Jokohan näitä erilaisia sävyjä alkaisi olemaan riittävästi ikuisuusprojektiani Kalevala-peittoa varten? Syksyn jälkeen en ole virkkuukoukkuun tarttunut, ehkäpä pitäisi pakata koukku ja muutama värjätty kerä mökille juhannukseksi josko saisin siellä virkattua muutaman palasen lisää.