Mieli muuttuu

 

Ommel festareiden viimeisenä ostoksena juuri sulkemisaikoihin poikkesin Kikapin kojulle, jossa yksivärisiä trikoita oli varsin huokeaan hintaan. Poimin pakkapinon alimmaiseksi jemmatun tummanharmaan kankaan. Valitsemassani kankaassa oli mukana hitusen polyesteria ja siksi kuulemma kankaan ominaisuuteen kuuluu pesuissa pintaan kertyvä "huitu". Tästä syystä kauppias möi tuota harmaata pois 5€/metri. Päätin ostaa sitä kaavantestauskankaaksi. Ei sitten korkealta putoa, jos kiville karahtaakin. Mielessä oli melko väljä malli, jotain hyvin simppeliä, ehkä kimonomekontyylistä. En vaan ollut yhtään varma, miten tuollainen mekko sopisi päälleni, joten testikankaalla päätin lähteä ottamaan asiasta selvää.

Äidiltä saamissani Suuri Käsityö lehdissä olin katsellut tuollaisia kimonohihaisia mekkoja. En tiedä, miksen ryhtynyt piirtämään kaavoja lehden mukaan vaan lähdin itse soveltamaan. Otin pohjaksi Marimekon villatunikan, jonka yläosaa mukaillen piirtelin oman kaavaluonnoksen mekosta. Timanttimekon myötä olen ihastunut sivutaskuihin ja lisäilinkin mekkoon summan mutikalla taskut sivusaumoihin. Alkuperäinen versioni oli melko laatikkomallinen. Vielä ommellessa fiilis oli hyvä, mutta ensisovituksella motivaatio lässähti. Värivalinta ja malli alkoivat epäilyttää toden teolla. Muotonsa puolesta mekko muistutti lähinnä telttaa. Värin puolesta mielleyhtymä tuli sota-ajan lottamekkoon. Järkeilin, että mekkoon olisi pakko saada jostain lisää väriä. Ehkä sinapinkeltaiset kanttaukset ja keltainen trikoovyö, miehustaan värikkäät napit..? Kokeilin kietaista vyötärölle kapean trikoovyön. Teltta muuntautui nyt keskiaikaiseksi koltuksi. Meni moti. Meinasin viskata nurkkaan koko mekon tekeleen. Mitä ihmettä olin oikein järkeillyt tätä väriä ja mallia valitessa?

Päätin kuitenkin nukkua yön yli ja miettiä mitä mekolle tekisin. Ensi töikseni lähdin hakemaan mekkoon vyötäröä. Laatikkomalli ei sittenkään tainnut olla minua varten. Uuman kavennuksen myötä mekko alkoi jo näyttää paremmalta. Keskiaikaisuus ainakin hiukan hälveni. Sitten ryhdyin kokeilemaan erilaisia asusteita mekon kaveriksi. Josko niillä saisi häädettyä mekon herättämät lottafiilikset. Asusteita kokeillessa päätin, etten sittenkään laittaisi värikkäitä kanttauksia, nappeja ja härpäkkeitä, vaan pitäisin mekon mahdollisimman simppelinä niin, että sitä voisi muunnella erilaisin huivein, koruin ja vöin. Aluksi karsastamani tummanharmaa väri osoittautuikin aika kiitolliseksi siinä mielessä, että useimmat asusteet sopivat hyvin sen kaveriksi. Mekko alkoikin yhtäkkiä vaikuttaa aika kivalta! Lempiasusteeksi mekon kanssa muodostui tuollainen vaalea leveä vyö, joka on vuosikaudet pyörinyt turhan panttina vaatehuoneen perillä. Ei ole ollut oikein sopivaa vaatetta sen kanssa pidettäväksi ja monasti olen ollut viemässä sitä kirpputorille. Ehkä se on kirppiskuormassa jo käynytkin, muttei ole mennyt kaupaksi.

Oikeastaan pienin asustemuunnoksin tylsääkin tylsemmästä mekosta tulikin aika monikäyttöinen. Mekko on sitä paitsi hurjan mukava päällä, eli sikäli tee-se-itse kaavoitukseni onnistui ihan kivasti. Taskut voisivat olla ehkä inan ylempänä, mutta muuten malli tuntuu varsin pätevältä. Paitsi, että nähtäväksi jää, miltä tämä kaavantestausmekon kangas näyttää sitten muutaman pesun jälkeen, jos pinta on täynnä pientä huitua. Ehkä se päätyy lopulta vain nukkavieruksi kotoilumekoksi, mutta 5 euron satsauksella sain aikaan ihan toimivalta tuntuvan kaavan kuitenkin.