Pellavacaprit

Kangasta ostaessa ajatus oli alunperin ommella pellavaiset caprit pojalleni kesän rippijuhliin (ei siis poikani vaan ihan vieraina olimme). Mutta kävipä niin, että molemmat kesän rippijuhlista olivat ja menivät ennen kuin nämä housut päätyivät ompelun alle. No. Päätin nyt kuitenkin ommella, kun kangaskin oli ostettuna. Ja toisaalta vähän nakotti ylipäätään tuo pellavaisen vaatteen ompelu. Se kun on hyvin paljon mukavuusalueeni ulkopuolella. Tai eipä tämäkään ihan täyttä pellavaa ole, mutta jonkin sortin pellavasekoitetta kuitenkin. Jospa näitä nyt vaikka koulujen alkaessa vielä muutaman päivän koulussa pitäisi ennen kuin kelit muuttuvat totaalisen syksyisiksi. Sen verran knaftit tulivat, että tuskinpa enää ensi kesänä tarvitsee näitä housuja käyttää. Tai ehkä joku muu, jos löytyy jatkokäyttäjä, mutta poikani tuskin käyttää.

 Kaavana näissä Ottobren Everyday (OB 3/2021), sama jolla aiemmin kesällä ompelin trikoiset caprit. Ne olivat aika väljät ja sillä ajattelin, että kaava toimisi tässäkin. Mene ja tiedä, ehkä alitajuisesti ajelin aika reiluin saumuroinnein, kun muistelin nuo toiset housut olleen turhankin reilut joistain paikoin, mutta taisi olla iso virhe, tässä kun on kyseessä joustamaton materiaali, väljyyttää olisi saanut olla hyvinkin reilusti. Kuulemma eivät kinnaa, mutta omaan silmääni saisi väljyyttä olla enemmän.

Hellemekko

 Tänä kesänä on ollut hellemekoille käyttöä. Muutama vuosi sitten Gardajärveltä ostamani viskoosiplurumekko onkin ollut ahkerassa käytössä. Materiaali on juuri oivallisen kevyt helteille ja malli sopivan väljä, niin että sen on voinut lähes kirjaimellisesti heittää päälle. Tuo Italiasta ostettu mekko on ollut niin kovassa käytössä, että toinen sivusauma on jo alkanut hieman ratketa ja pääntien kanttaukset paikoin irvistävät. Ajatuksen tasolla koko kesän on ollut työn alla myös uuden hellemekon aloittaminen. Kuukauden päivät siihen on ollut jo kangaskin ostettuna, mutta taisi mennä kesän viimeiseen hellepäivään sen valmistuminen. No, onpahan valmiina ensi kesän helteitä (?) varten.

Materiaali tässäkin kevyttä ja laskeutuvaa viskoosia. Joustamattomista materiaaleista vaatteiden ompelu menee aina vähän mukavuusalueeni ulkopuoliseen sektoriin, mutta tässä malli oli onneksi perin simppeli. Tuon italialaismekon pohjalta piirtelin kaavat jotain sinne päin. Vähän jouduin soveltamaan, sillä ei ollut järki mukana (tälläkään kertaa) kangasta ostaessa ja helman leveydestä joutui aavistuksen sniiduilemaan. Laiskuuttani jätin myös niskahalkion kokonaan pois. Pääntien ja hihansuiden huolitteluun kokeilin tällä kertaa tuollaista reunuskuminauhaa (onkohan se sen oikea nimitys?), samanlaista taidetaan käyttää alusvaatteiden huolitteluun. Ihan hyvin toimi tähänkin virkaan. 

Pääntie taisi tässä mekossa lipsahtaa tosin vähän turhankin leveäksi, vastaavasti olkapäiltä/kädenteiltä voisi linjaa kaventaa, mutta eiköhän tämä käyttöön tule, jahka helteitä vielä riittää.

Lempihousut

Minä, joka päärynävartaloni kanssa rakastan mekkoja, löysin vihdoin täydellisen housukaavan! Tämä ompelemani ensimmäinen versio ei ehkä ole virheetön tai täydellinen, mutta itsessään kaava on loistava. Jotenkin housujen ompeleminen on haasteellisempaa kuin mekkojen ompelu. Tai ei välttämättä oikeasti ole, mutta ennakkoon ajatellen luulen sen aina olevan hankalampaa. Johtuu varmaankin siitä, että ylipäätään inhoan housujen sovittamista kaupassa. Kun on tottunut mekkoihin, tuntuu että väkisinkin housut jostain kohtaa aina ahdistavat, kinnaavat, pussittavat, lököttävät, tai saavat vartalon muuten vain näyttäytymään vähintäänkin ei niin edullisesta vinkkelistä. Ja koska oikeanlaisten ostohousujenkin löytäminen on tuskaisaa, en ole aiemmin tohtinut edes yrittää ommella itselleni housuja (tai ehkä juuri siksi olisi pitänyt ommella ne housut itse jo aikoja sitten!). Joka tapauksessa, kun sovituskopissa keskimäärin yhdeksän kymmenestä sovittamistani housuista päätyy Ei missään tapauksessa -kategoriaan, olen ajatellut, etten viitsi lähteä täysin sokkona arpomaan housukaavoja. Harmittaisi nähdä kova vaiva ja ostaa kangas housuihin, jotka eivät sitten ollenkaan istuisi jalkaan. 

Mutta kerrankin sain tilaisuuden sovittaa housuja ennen kuin itse ompelen niitä! Tuo jo aiemmin hehkuttamani Ommellisen reissu oli aivan mainio siitäkin syystä, että liikkeestä saa ostettua paitsi kankaita myös valmiita vaatteita ja niiden kaavoja! Itsehän en tietenkään valmista vaatetta ostanut (koska haluan ommella itse), mutta mahdollisuus etukäteen sovittaa tietyllä kaavalla ommeltua valmista vaatetta oli mahtavaa! Lähtökohtaisesti en ollut ollenkaan housuja sovittamassa saati ompelemassa, mutta satuinpa kuitenkin liikkeessä ollessani sovittamaan Lempihousuja (ja vieläpä kokoa pienempänä kuin normaalisti, sillä rekissä ei ollut etsimääni kokoa). Ja wooo... Housut istuivat täydellisesti. Ja jep, myöskin Lempihousujen KAAVOJA oli myynnissä. Tietenkin ostin siis kaavat. Niillähän voisi tehdä useammat ja ehkä eri väreissä, eri pituisin lahkein, vyön kanssa tai ilman...

Jotta housujen ompelu ei jäisi odottamaan sitä Sitten joskus -inspiraatiota, ostin saman tien myös kankaan Ommelliselta, tuollaista aika jämäkkää trikoota. Mielestäni mustaa, mutta jossakin valossa näyttää taittavan aika paljon tummansiniseen. Lempihousut eivät ole aivan täysimittaiset, mutta ehkäpä kaavaa voisi työstää ja ommella seuraavat housut vaikkapa täyspitkinä. Vyö/rusetti on kiva yksityiskohta ja tuo housuille ilmeikkyyttä, mutta yhtä lailla housut toimisivat varmasti ilman tuota vyötä.

Kankaan menekki oli kaavaan merkattu aika knaftisti. Mielestäni ostin kangasta 10 cm ylikin, mutta jouduin lopulta todella sovittelemaan palasia, että sain osat leikeltyä (tai sitten kangas kutistui esipesussa odottamaani enemmän). Lopulta jouduin leikkaamaan vyön kaitaleet n. 5 cm lyhempinä kuin kaavassa (ei kyllä haittaa yhtään) ja taskupussit aavistuksen matalampina (eikä sekään haitannut), jotta sain kankaan riittämään. Kaavat olivat sikälikin aika jännät, että niihin oli piirretty jokainen palanen erikseen, kun yleensä on tottunut jäljentämään useimmista osista vain yhden kappaleen ja sen avulla leikkaamaan kankaasta peilikuvana esim. toisen lahkeen. Näin tein toki tälläkin kertaa eli jäljentelin kaavoista kaavapaperille aina vain toisen puoliskon. Kaavoihin oli myös valmiiksi lisätty saumanvarat, mitä useimmissa kaavoissa ei valmiina ole. Kaiken kaikkiaan iso peukku Ommellisen Lempihousujen kaavalle, kerrankin osuva nimi. :)

Frisbeegolfaajan huppari

Ystäväporukkani järjesti jokin aika sitten "elämysmatkan" Jyväskylään. Kaksi ihanaa naista suunnitteli ja järjesti ohjelman ja meille muille vain ilmoitettiin varustelista sekä paikka ja aika, minne ja milloin tulisi ilmaantua. Elämysmatkamme sisälsi mm. koskiseikkailun Varjolan tilalla (kosken laskua kumiveneellä, kosken ylitys vaijerilla kävellen ja vaijerilla liukuen), ystävien kanssa rentoutumista kylpylässä, pakohuonepelin ja vaikka mitä. Koko reissu oli ihan huippu, niin ohjelma kuin seurakin. Kuinka ollakaan itselleni yksi reissun kohokohdista oli shoppailuretki Ommelliselle. 😆

Ihanien kuosien keskellä oli jopa vaikea valita, mitä kangasta matkaan lähtisi. Yksi kuosi erottui kuitenkin ylitse muiden. Poikani on tänä kesänä innostunut frisbeegolfauksesta. Vaatteissa hän on kovasti tykästynyt erilaisiin camokuoseihin. Varsinainen camokuosihan tämä Ommellisen Frisbeegolf ei ole, mutta jotenkin muotokielessä ja värimaailmassa on kovasti camohenkisyyttä. Niinpä näin kankaan heti hupparina pojalleni.

Ja oikeassahan äiti oli kuosia valitessaan, hupparin valmistumista ehdittiin jo pariin otteeseen perään kuuluttaa. Viimein tuli valmista ja kivahan tätä oli ommella, kun tiesi jo etukäteen, että paidasta tulisi käyttäjälleen mieluinen. Kaavana lempikaavani Ottobren See You Soon (1/2019). Collarihupparin kanssa kelpaa frisbeegolfailla syksyn viileämmilläkin keleillä.

Jämäkangashuppari

 

Jämäkangashuppari kummipojalle syntyi vähän puoli vahingossa. Oikeastaan aloin ompelemaan omalle pojalleni hupparia aivan eri kankaasta, kun kesken ompelun tuli mieleen, että olisimme seuraavana päivänä menossa tapaamaan kummipoikaani. Mökkiviemiset olivat vähän vähissä ja päätin kurkistaa tilkkulaatikon uumeniin. Sattumoisin tilkuista löytyi värimaailmoiltaan yhteen sopivat palaset petroolinväristä joustocollaria ja raidallista neulosta. Yksiväristä collaria oli sen verran, että siitä saisi nipin napin 98 koossa hupparin etu- ja takakappaleet. Raidallista neulosta sen verran, että se riittäisi hyvinkin hihoihin, huppuun ja vielä taskuunkin. Neulos oli kaksipuoleista, joten hupun vuori on niin ikään raidallinen, mutta vaaleammassa sävyssä.

Poikani hupparin ompelu jäi niille sijoilleen ja ryhdyin piirtelemään hupparikaavoja pienemmässä koossa. Ehdoton suosikkihupparikaavani on Ottobren See You Soon, harmillisesti siitä ei vain ole näin pientä kokoa. Selailin kaavalehdet läpi ja valitsin ensimmäisen äkkiseltään samantyyliseltä näyttävän kaavan, Drops (OB 4/2016). Tällä kaavalla ompelin keväällä myös hupparin siskontytölle, mutta isommassa koossa. Muistelin tuon hupparin olleen melko reilun  kokoinen, mutten ollut ihan varma olinko lähtenyt tuolloin tapani mukaan sooloilemaan ja tietoisesti pidentänyt kaavaa enemmän mekkomaiseksi. Päätin tällä kertaa pitäytyä kaavassa. Omaan silmääni hupparista tuli aika reilu 98-kokoiseksi. Vertasin sitä nimittäin tyttäreni 128-kokoiseen Addun huppariin, eikä kokoeroa ollut kovinkaan paljon. Sivusaumoja ommellessa niistin saumurilla aika reilulla kädellä leveyttä pois. Ompelu ilman sovituskappaletta on aina hiukan haastavaa. Toisaalta, jos huppari on liian iso, asia korjaantuu aika varmasti ajan kanssa.

Tuo pääntie näyttää tässä kaavassa kyllä aika reilulta, toivottavasti ei valahda kokonaan olkapäiltä. Huppukin vaikuttaa tässä Dropsissa jotenkin raskaammalta kuin tuossa lempparikaavassani See You Soonissa, jolla tuosta samaisesta raitaneuloksesta tein alunperin hupparin pojalleni. Resorin väri ei tässä aivan täydellisesti natsaa pohjaväriin, mutta riittävän lähellä kelvatakseen jämäkangashuppariin. Tuossa pojalleni ompelemassa raitahupparissa käytin aikoinaan valkoista resoria ja no... Huppari on ommeltu pari vuotta sitten, neulos itsessään on pysynyt tosi hyvänä ja on huppari edelleen käytössä, mutta alkujaan valkoiset hihansuut eivät todellakaan ole enää valkoiset.