Samistelupaita

Yritän nykyään hyödyntää kankaiden ylijäämäpalaset mahdollisimman pian. Muuten ne päätyvät marinoitumaan tilkkulaatikkoon usein jopa vuosiksi. Tyttäreni ihastui itselleni ompelemaani rentoiluhuppariin ja koska kangasta jäi yli juuri parahuksi, pienellä tetristelyllä siitä sai surautettua vielä nipin napin 134-kokoisen paidan.

Huppuun kangasta ei enää riittänyt, mutta helmasta sain venytettyä resorilla hiukan normaalia pidemmän. Tällainen oli toive, koska äidinkin huppari oli pitkää mallia. Paidan pohjakaavana käytin LillaLumin Ilonaa. Ihan vain siitä syystä, että nuo kaavat nyt sattuivat olemaan sopivasti edellisten ompelusten jälkeen hollilla. Lyhensin hihan kaavaa, sillä kangasta oli knaftisti jäljellä. Tilkuista sain leikeltyä hihansuihin resorikaitaleet, joilla sain sitten hihaa venytettyä sopivaan mittaansa. 

Paita oli käyttäjälleen mieluinen. Pastakastikeethan siihen toki heitettiin heti ensimmäisenä päivänä rinnuksille. Mutta jospa tuossa jo valmiiksi kirjavassa kuosissa eivät mahdolliset tomattikastikkeen jäämätkään aivan heti hyppäisi silmään.

Rentoiluhuppari

Jonkin aikaa sitten ostin heräteostona Lidlistä sovittamatta pitkän collegehupparin -Halvalla kun sai. Hupparista muotoutui yksi tämänhetkisistä lempivaatteistani. Äkkiseltään tutkailtuna kaava näytti jokseenkin simppeliltä. Levittelin Lidlin hupparin lattialle kaavapaperin päälle ja aloin luonnostella sen pohjalta kaavaa. Hupun modasin Puuhakaspajan Pinja-kaavasta. Hetkeksi tuo itse piirrelty kaava aiheutti päänvaivaa, sillä mallailuista huolimatta en saanut saksimaani etukappaleen kaavaa asettumaan enää symmetrisesti alkuperäismallina toimineen hupparin päälle. Järkeilin, että ehkäpä olin asettanut keskietulinjan jotenkin vinoon. Mallailin ja mallailin ja aina keskilinjasta kiepauttaessa näytti vasemman ja oikean olkapään korkeudessa olevan parin sentin heitto. Lopulta tuli mieleen ottaa ristimittoja itse mallihupparista. Vika selvisi. Ei ollut tuo alkuperäinen mallina toiminut huppari linjojen suhteen niin justiinsa. Heittoa löytyi vähän sieltä ja täältä. Toivon mukaan tämä jäljitelmä on linjoiltaan alkuperäismallia symmetrisempi.

Tällaisia jotain sinne päin kokeiluja varten on hyvä olla olemassa kaavantestauskankaita. Syksyn kässämessuilta sellaista jäi käteen parin metrin palanen muistaakseni Kankaisen kojulta. Taisi olla jonkin sortin II-laatua, huokean hintaista joka tapauksessa. Palasia leikellessä spottasin parista kohtaa pienen värivirheen, toisen mallailin huppuosaan, joka tulisi joka tapauksessa olemaan runtullaan, joten eikös sinne pieni virhekin poimujen sekaan mahdu. Toisen pikkuruisen värivirheen löysin vasta ompeluvaiheessa melko läheltä helmaa, mutta sen verran kirjavaa oli tuokin paikka, että tuskin kenenkään silmään osuu, ellei varta vasten ala kangasta syynäämään. 

 Kaavasta tykkään kovasti. Voi pitää joko pitkänä tai kääntää lyhemmäksi. Malli on väljä ja rento. Tämä testikappale tuli nyt surautettua trikoosta, mutta ehdottomasti aion joskus kokeilla myös collariversiota. Ja voisihan tuohon kaavaan taskutkin vielä modata.

Ilona-paita niskarusetilla

Yritän kunnostautua yksiväristen vaatteiden ompelussa. Tykkään kyllä kovastikin yksivärisistä vaatteista, mutta jostain syystä kangaskaupoilta tuppaa lähtemään ostoskoriin enimmäkseen kuosikankaita. Niin ikään ostoskoriin sujahtaa yleisimmin perus trikoota tai joustocollaria. Tietoisesti olen yrittänyt laajentaa myös tätä vinkkeliä. Joulukuussa ompelin Lempikankaan ribbineuloksesta LillaLumin Ilona-paidan olkarusetilla. Paidasta tuli kiva, joten päätin kokeilla myös kyseisen kaavan niskarusettimallia.

Kun inspiraatio iskee, ei ole kärsivällisyyttä odotella nettikauppojen postipaketteja, joten marssin paikalliseen kangaskauppaan. Jättirätin valikoimista löytyi kyllä aika kivan väristä ribbineulosta, mutta aika paljon plurumpaa versiota kuin tuo Lempikankaan ribbineulos. Vähän jännitti, miten tuo lötköntuntuinen kangas sopisi tähän malliin, jossa pääntie on aika reilun kokoinen. Suhteellisen hyvin piti kuitenkin muotonsa. Koitin ommella tuon pääntien kanttauksen kieli keskellä suuta varoen yhtään venyttämästä. Tuohon niskarusettiin ohut ribbineulos sopi oikeastaan tosi hyvinkin. Rusetin kiinnityskohta asettui mielestäni nätisti ilman paksuja kohoumia. Paidasta tuli aika kiva. Joskin siihen jäi jonkin verran vielä kasvun varaa, mutta tämä asia korjaantunee ajan kanssa.