Peach Explorer -pipo

Tyttäreni valitsi pipolangat ja tupsut jo reilu vuosi sitten. Pipon toteutus on vain ottanut aikansa, kun ylipäätään neulomisen suhteen on ollut aika hiljaista. Teemme siskoni kanssa perinteisesti joka syksy retken Tampereelle, jossa vanhemmillani on kylpylässä viikko-osake. Tuolle syysretkelle pakollisena kohteena sisällytämme yleensä reissun Kalevassa sijaitsevaan lankakauppa Nurjaan. Matka kylpylästä Nurjaan taivalletaan idyllisten Käpylän ja Petsamon puutaloalueiden poikki pysähtyen kaikkien mahdollisten leikkipuistojen kohdalla, mukana reissussa kun ovat myös lapset. Lankakauppaosuus ei varsinaisesti ole se lasten suurin suosikki, mutta kun matkanvarrelle mahduttaa riittävän monta puissakiipeilyetappia ja leikkipuistoa sekä osallistaa lapsia lankojen valintaprosessiin, mutinat lankakauppavierailusta vähenevät huomattavasti.

Langaksi pipoprojektiin valikoitui Onion Knitin Alpana-Merino Wool-Nettles, joka oli itselleni aivan uusi lankatuttavuus. Nokkosella olen kyllä lankoja värjäillyt, mutta nokkoskuitua sisältävää lankaa en ole aiemmin neulonut.

Tyttäreni halusi pipoon kaksi tupsua. Nämä pienemmät (olisikohan n. 6 cm halkaisijaltaan) tupsut vaikuttivat huomattavasti käytännöllisemmiltä kuin isot tupsut, jotka ainakin oman kokemukseni mukaan ovat sen verran painavia, että "valuttavat" pipoa painonsa vuoksi helposti takaraivolle.

Kaksitupsuiselle pipolle en löytänyt mitään suoraa ohjetta. Selailin Drops Designin ilmaisia neuleohjeita ja päätin kokeilla pipon pohjana Peach Explorer -mallia. Langantiheys ei mennyt aivan yks yhteen ohjeessa olevan Dropsin Baby Merinon kanssa, mutta pienin kikkailuin malli on ihan toimiva. Ohjeen 2,5 puikoilla testitilkku jäi jonkin verrankin knaftiksi, joten vaihdoin puikkokoon suosiolla puoli numeroa isommaksi (uutta testitilkkua en toki kolmosen puikoilla enää viitsinyt neuloa, vaan luotin vankkaan mutuun). Aiempiin pipoprojekteihin nähden ohjeen ikäkaudelle suositeltu aloitussilmukkamäärä vaikutti niin ikään melko pieneltä, joten neuloin 9-vuotiaan tyttäreni pipon 13-14-vuotiaille tarkoitetun silmukkamäärän mukaan. Hyvä tuli.

Lanka Onion Knit; Alpaca - Merino wool -Nettles (kului noin puolitoista kerää).
Puikot nro 3.

Samishupparit

Poikani valitsi kesällä itselleen Nappinjasta hupparikankaat. Hupparin toteutus on vain ottanut aikansa. Nyt kun vanhat hupparit alkavat kaikki olemaan aika kittanoita, sain vihdoin aikaiseksi ommella hupparin valmiiksi. Jämäkankaista sai sopivasti leikeltyä 4 vuotta täyttäneelle kummipojallemme samisteluhupparin.

Paidan huppu, hihat ja tasku on autokuvioista joustocollaria, miehusta vihertävää harjattua collaria. Resorit ja hupun vuori varastoista löytynyttä limenvihreää trikoota, jonka väri sattui osumaan ralliautojen tehosteväreihin aika sopivasti.

Kaavana isommassa hupparissa huppareiden luottokaavaksi muodostunut See you soon (OB 1/2019).

Pienemmän hupparin kaava samaisesta lehdestä takkimallinen Safari Wilds perushuppariksi modattuna. Käytännössä tein siis etukappaleen vain yhdestä osasta ja jätin tuon vetskarin pois. Huppuosia modasin hieman alaosastaan leveämmiksi, jotta sain ne edestä hieman ristiin kuten tuossa See you soon -hupparimallissakin.

Omaan silmääni tuo pienempi huppari olisi näyttänyt ehkä einen verran tyylikkäämmältä ilman tuota etutaskua, niin että edessä olisi ollut keinonahkainen ompelumerkki, mutta poikani halusi kummipoikamme kanssa samankaltaiset hupparit. Ja ehkäpä nelivuotias hupparin saaja arvostaa enemmän noita autoja kuin keinonahkaista ompelumerkkiä. 

Kun hetkeä ennen synttäreille lähtöä tajuaa, ettei ole muistanut askarrella korttia, täytyi käydä tyttären joululahja washiteippien kimppuun ja turailla pikamallilla nelivuotiskortin. Idea napattu Pinterestiin poimitusta Madam BC:n blogista.

Lisää sytykkeitä

Tein aiemmin poikani jalkapallojoukkueen joulumyyjäisiin munakennoista vesivärein tuunattuja sytykkeitä. Tuunattuja sytykkeitä lähti myös muutamien ystävien ja sukulaisten joulupaketteihin. Isojen munakennojen "leikkuujätteet" alkoivat muistuttaa kovasti Star Warsista tuttua hahmoa. Niinpä tuunasin ylijäämäpalaset Yodaksi.

Tavallisten munakennojen palasista piti tulla kettuja. Nämä ketut taitavat kylläkin muistuttaa enemmän Muumilaakson Nipsua. 😄

Isojen munakennolevyjen "kupit" ovat tavallisia kennoja matalampiprofiilisia. Näistä pyöreämmistä muodoista tuunasin pandakarhuja. Valkoista pohjaväriä joutui tosin sutimaan useamman kerroksen, jotta alkuperäinen kellanvihreä kenno peittyi.

Steariiniin dippaaminen onkin näissä se nopein vaihe, eniten aikaa kuluu leikkaamiseen ja yksityiskohtien maalaamiseen. Ajallisestihan näiden tuunaamisessa ei varmastikaan ole järjen häivääkään, mutta tulihan näistäkin nyt aika söpöjä.

Rauma-neule

Rauma-neuleeni aloittaminen ja sitä myötä myöskin sen valmistuminen on viivästynyt, kun en lähes vuoteen pystynyt neulomaan lainkaan. Täysin kunnossa ei tuo kyynärpää edelleenkään ole, mutta vähän kestää jo neulomista. Niinpä tätä paitaa on neulottu pitkään ja hartaasti pienissä erissä kesästä asti. Työn jäljestä (tai käsialan hienoisesta epätasaisuudesta) kyllä huomaa, ettei neuletuntuma pitkän tauon jälkeen ole aivan vielä entisellään, mutta sainpahan valmiiksi! Ja tästä tuli kyllä ihana!

Halusin paidan ennen muuta sisäkäyttöön, niinpä vaihdoin langan ohjeesta suositellusta Myrskyluodon Villan hahtuvalangasta merinoksi. Puikkokokoa joutui hieman justeeraamaan, kun lanka ei mennyt aivan yks yhteen ohjeen langan kanssa. Neuloin paidan lopulta 4,5 nron puikoilla, jotta sain mallitilkun osumaan mittoihin. Tämä oli ensimmäinen alhaalta ylöspäin aloittamani villapaita ja jotenkin jännitti paljon enemmän kuin ylhäältä alaspäin neuloessa. Neuloin paidan M-koossa. En halunnut paidasta lantion kohdalta "makkarankuorta", ja laskelmani silmukkamääristä ja neuleen leveydestä lantion kohdalla arvelutti. Mutulla lisäsin siis aloitukseen 16 silmukkaa, jotka kaventelin sitten vyötärön kohdilla kyljistä tasaisin välein pois, jotta sain paidan uuman kohdalta kapeammaksi ja silmukkaluvun täsmäämään kaarrokkeen kuvioon. 4,5 puikoilla tuosta neuloksesta tuli kuitenkin sen verran joustavaa, että periaatteesta tuota lantiolisäystä ei olisi välttämättä tarvinnut tehdä.

Kaarrokkeen jälkeen pääntie tuntui nousevan kohtalaisen ylös, koska pienirintaisena leveyttä ei tuohon kaarrokkeen etuosaan liikaa vanu. Poolokaulusta en halunnut ja arvelutti, että normaali joustinkauluskin saattaisi nousta liikaa kaulalle. Niinpä päädyin tekemään paitaan rullautuvan pääntien, mikä tuntuu kyllä varsin mukavalta päällä.

Kun koko neuleprojektin aloittaminen kyynärpäävamman vuoksi viivästyi, oli aikaa vertailla ja puntaroida erilaisia värivaihtoehtoja.  Tykästyin valkoisen ja okran yhdistelmään. Lopulta päädyin sitten mahdollisesti juurikin siihen kaikkein epäkäytännöllisempään väriyhdistelmään: valkoiseen pohjaväriin. Ja nytpä tyttärenikin ilmoitti haluavansa valkoisen neulepaidan! Että taidetaan sitten pestä villapyykkiä oikein urakalla, jahka saan tyttären villapaidan joskus puikoille.

Lankana Rico Designin Essentials Soft Merino. Ostin valkoista pohjaväriä ohjeen mukaiset 500g, mutta tuosta jäi yli puolitoista kerää. Keltaista kului reilu kerällinen.

Foxboxeja

 

Hieman haikein mielin pengoin Foxbox-kuosin jämiäni. Tämä kettukuosi, kuten monet muutkin Majapuu on päättänyt poistaa valikoimastaan Majapuu Original -kuosit. Tähän projektiin menivät lähes viimeistä piirua myöden tilkut keltaista Foxboxia. Myös musta joustocollari oli jokin jämäpala edellisistä ompeluksista. 

 Eskarilainen siskontyttöni sai siis joululahjaksi mustan collarihupparin, johon aplikoin eteen kettuboxin, sama kuosi toistuu hupun vuorissa. Kaavana tässä Suuren käsityön (1/2022) huppari. Hupparin kaava oli mielestäni aika leveä. En ollut siitä aluksi järin vakuuttunut, mutta 9-vuotias tyttäreni ihastui nimen omaan kaavan malliin ja kertoi haluavansa samalla kaavalla myös itselleen hupparin.

Samaisesta kuosista ompelin Paapiin luottokaavalla Liljalla (Paapiin kaavakirja lapsille) leggarit.