Kauppojen kesämekkovalikoimat olivat tänä keväänä jotenkin tosi rupuiset. Toissa viikonloppuna shoppailimme tyttäreni kanssa Hämeenlinnassa, mutta mieleistä kevätjuhlamekkoa ei löytynyt. Viime viikonloppuna kävimme läpi Rauman valikoimat. Tuloksetta. Jossain vaiheessa tyttäreni jo itsekin turhautui ja kysyi, miksi ylipäätään edes kouluamme kauppoja, miksi en vain tee mekkoa? Niinpä. Maanantaina käytiinkin sitten kangaskaupassa. Toiveissa oli vaaleanpunainen mekko (vaikka taitaa tuo kangas kääntyä vähän laventeliksi).
Kaavoista ei ollut mitään ajatusta. Päätin järkeillä kaavoitusta sitten, kun sopiva kangas löytyy. Tyttäreni piirsi aluksi kuvan mekosta, jossa olisi röyhelökaulus. Sitten visio muuttui. Haluttiinkin perhoshihat. Aluksi toivottiin myöskin vyötärölinjalta katkeavaa mallia, jossa olisi leveämpi helma. Mutta koska mekkoon haluttiin ehdottomasti myös tuo kapea vyö, olisi vyötärölinjan katkaisu näyttänyt hölmöltä. Lisäksi A-linjainen malli sopi tiukkaan aikatauluuni paremmin. Mekkoa kun ommeltiin tietenkin juuri viimeisenä iltana ennen kevätjuhlaa, eikä töpeksintään ja varasuunnitelmiin ollut kauheasti varaa.
Koska kaavoja ei ollut, piirtelin joulujuhlamekosta suuntaa-antavia mittoja mekon yläosaan sekä helman pituuteen. Alaosan levensin A-linjaisena niin leveäksi, mitä kankaan leveys antoi myöden. Lopputulos kelpasi neidille.
Itse juhlassa äiti sai olla ylpeä tyttärestään, joka kävi pokkaamassa itselleen hymytyttöpatsaan. Toki arvostamme kaikenlaisia huomionosoituksia ja stipendejä, mutta koska hymypatsaat määräytyvät koulutovereiden äänestyksen perusteella, on patsaalla aivan erityinen arvo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti