Maatuskasukat

 

Inspiraatio maatuskakuvion tekemiseen lähti Kirjo punaista, valkoista, sinistä -kirjasta (Delage-Calvet, Sohier-Fournel, Brunet & Ritz), jossa näin söpöjä maatuskoja ristipistomalleina. Kirjan maatuskakaaviot olivat kuitenkin sellaisenaan liian isoja sukan varteen, joten niiden pohjalta olen soveltanut oman pienemmän maatuskakuvion. Jalkaterän kiertävä kukkakuvio on niin ikään mukailtu samaisen kirjan ristipistomallista. Sitäkin joutui toki työstämään, jotta sai kuvion täsmäämään silmukkamäärään. Nilkan ruusukuvion alla oleva pieni kukkaraita on sellaisenaan kirjan ristipistomalleista.

Varren ruusukuvio on Lumoavat Ruusukirjailut -kirjasta (Eggimann-Jonsson & Toresdotter). Vihreäpohjaiset leveämmät raidat on toteutettu Random Squares Pattern Generatorilla.

Alkuperäinen ajatus oli neuloa tyttärelle tunika, jonka helmassa kiertäisi tuo maatuskakuvio. Halusin kuitenkin testata ensin pienemmällä (?) projektilla miltä tuollainen maatuskaraita näyttäisi. Kuviosta tuli kyllä korkeampi kuin alkuperäinen visioni oli, joten katsotaan nyt pääseekö tuollainen maatuskatunikaidea koskaan toteutukseen asti. Mahdollisesti ainakin muokkaan tuota kaaviota pienemmäksi.

Pitkään mietin, tekisinkö maatuskakuvion jälkeen kokonaan mustalla loppuosan sukasta. Maatuskassa tuo kirjoneulominen tuntui kuitenkin taas pitkästä aikaa varsin mukavalta, joten päätin tehdä koko sukasta kuviollisen. Toisaalta jännitysmomenttina oli myös mustan langan riittävyys, se kun oli ostettu taannoin Tallinnan reissulta Karnaluksin tuliaisina ja lisää ei aivan heti saisi, jos lanka kesken loppuisi.

Kukkasukissa kesää odottelemaan!

Puikot nro 2,5. Varren maatuskakuviossa 80 silmukkaa (5*16). Alempana varressa ja jalkaterässä silmukkamääräksi kavennettu 70.

Langat: Teetee Pallas sekä Schoeller + Stahl Fortissima.

Kutistemuovikokeiluja

 

Ensi sunnuntain äitienpäivä lähenee ja paketti oli saatava postiin pikaisella aikataululla. Vesirokkopotilaan kanssa ei pahemmin lähdettäisi kaupungille äitienpäivälahjoja ostelemaan. Sellainen oli siis tehtävä itse. Laiska nainen innostuu -blogin innoittamana ostin viime kesänä kutistemuovia. Levyt ovat nyt monta kuukautta odottaneet askartelukaapissa inspiraatiota. Nyt sellainen tuli siinä toivossa, että kokeiluprojektista syntyisi jotain pientä äidille menevään postipakettiin.

Printtasin muutamia kuvia netistä ja piirsin niiden avulla kutistemuovin mattapuolelle ääriviivat. Tosi helppoa oli kutistemuovin työstäminen, kuin piirtoheitinkalvoa leikkaisi.

Sitten palaset uuniin 150C n.3-4 min. Jännitys oli suuri, kun uuniluukun läpi seurasi kutistumisprosessia. Aluksi taittuivat vain reunat sisään päin. Sitten koko kuva meni pienelle mykkyrälle. Hetken jo epäilytti, että niistä koskaan mitään selkeitä muotoja enää palautuisikaan, kunnes vähitellen mytyt alkoivat jälleen hiljalleen avautua paljastaen täysin alkuperäisenkaltaisen kuvan. Joskin pajon, paljon alkuperäistä pienempänä ja paksumpana. Kerrassaan hauskaa puuhaa!

Pikku Myyhyn tein ennen paistoa rei'ittimellä reiän yläreunaan. Sen voisi sitten ripustaa vaikkapa pikkuneidin repun koristeeksi.

Mukavasti onnistuivat kaikki kokeiluni. Äidille menevään kissaan liimasin taustalle kuumaliimalla hakaneulan, niitä oikeita rintaneulan taustoja kun ei tietenkään tähän hätään varastoistani löytynyt. Täytynee käydä täydentämässä askarteluvarastoja ainakin rintaneulantaustoilla ja avaimenperien osilla. Pieniä magneetteja varastosta löysin, voisihan näistä tehdä vaikka jääkaappimagneettejakin!

Suosikkini kaikista kuvista taitaa olla tuo pikkuruinen bambi! :)

Lasten kanssa taidetta

Varsin virkeän vesirokkopotilaan kanssa kotipäiviä viettäessä täytyi kehitellä askartelupuuhaa niin lapsille kuin äidillekin. 3-vuotias poikani halusi maalata. Vähintään yhtä innostunut maalauspuuhista oli 1-vuotias pikkusiskonsa. Tuottoisa taidemaalarikaksikko saikin käden käänteessä maalattua äitienpäiväkortit niin mummulle kuin isomummeillekin.

Äidin tehtäväksi jäi kehystää taideteokset. Kauan sitten Lidlistä ostamani värikkään kuosilliset kartongit olivat juuri omiaan lasten taideteosten kehyksiksi.

Isoveljen kettumaalauksesta tuli niin hieno, että taidan pitää sen itselläni äitienpäivälahjana. :)

Aurinkoisen päivän iloksi

Eilen sattui ihanan aurinkoinen kevätpäivä. Luokassa puuhastelimme lasten kanssa tulevan viikonlopun äitienpäivälahjoja. Suurella antaumuksella pieniä saviruukkuja koristeltiin oljilla ja mosaiikkipaloilla. Liiman kuivuttua niihin kylvettäisiin vihanneskrassia kasvamaan. Ehtivät ehkä juuri sunnuntaiksi itää pintaan.

Oppilaiden puuhastellessa saviruukkujen parissa etsin Pinterestissä ideoita äitienpäiväkorttiin. Törmäsin tällaiseen ihanaan kuvaideaan. Auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta idea lähti heti toteutukseen. Teimme tällaisen muunnoksen kuvaideasta. Kuva pahvikehyksiin ja taustapahviin terveiset tai runo äidille. Tässä kuvassa kylläkin ope itse, lasten varjokuvista saparoineen tuli kieltämättä paljon hellyyttävämpiä. :)

Vappupallonväriset housut

 Aloitellessani Opettelen ompelemaan -projektia käsiini tarttui pilkkahintaan kirpputorilta isohko palanen vaaleanpunaista collegekangasta. Jotenkin tuo collegekangas on sittemmin jäänyt kuitenkin unohduksiin ullakon perukoille. Joku aika sitten meille muutti 25-vuotias Husse-vanhus. Edellisen kerran olin saumuroinut ehkä 15 vuotta sitten. Opiskeluaikojen tekstiilityön demot eivät ole jääneet mieleeni niinä kultaisimpina muistoina ja etenkin saumuroinnin kanssa muistan tunaroineeni. Niinpä otin privaattioppitunteja saumuroinnin saloihin tyttäreni kummitädiltä. Harjoituskappaleeksi päätin toteuttaa tyttärelle housut tuosta vaaleanpunaisesta collegekankaasta.

Aika retroa joustamatonta on tuo collegekangas, housujen malli sai siis olla väljähkö. Lahkeiden pituuskin jäi hieman reiluksi. Kaavat on muokattu vanhasta Suuri Käsityö -lehdestä. Alkuperäisiä kaavoja joutui kaventamaan ja lyhentämään aika tavalla, jotta housut istuivat neidille.

Harjoitushousujen jälkeen uskaltaudun ehkä saumuroimaan lähiaikoina kalliimpaakin kangasta. Ennen sitä hankintalistalle nousee kuitenkin hyvät lastenvaatekaavat. Tuota vappupallonväristä collegekangasta toki jäi varastoihin sen verran, että siitä riittäisi materiaalia vielä muutamaan muuhunkin projektiin. Tai sitten niiden omien kaavojen säveltämiseen...

Hussevanhus toimi kyllä hienosti. Säätöjen kanssa toki on noviisilla varmasti vielä opettelemista, mutta tekemällä kai siihenkin oppii.

Huppariliivi

Syksyllä aloin tekemään pojalleni hihatonta hupparia Zoe Halsteadin Neulo ja juovuta lapselle -kirjasta. Käyttämäni lanka oli paksumpaa kuin ohjeessa, jouduin siis soveltamaan silmukkamääriä aika tavalla. Projekti onkin venynyt ja vanunut koko talven, kun silmukkamäärien muuntaminen alkoi tympiä. Lopulta päädyin soveltamaan mallia aika vapaasti "tämä näyttäisi ihan hyvältä mittasuhteelta -periaatteella". Onneksi tein jo alunperinkin reilunkokoista liiviä, koska aavistelin, että projekti saattaisi venyä. Ja niinhän siinä sitten kävikin. Taitaa olla lämmin liivi kesällä pidettäväksi, mutta mahtuu varmasti vielä syksyn viiletessäkin.

Edellistalvena tein samaisesta kirjasta tällaisen täysvillaisen dinosaurushupparin, joka on ollut kovalla käytöllä siitä lähtien. Nykyisen projektini aikana poikani on käynyt aina vähän väliä selailemassa myös tuota kirjaa. Mallihuppari on toteutettu raidallisena ja viime metreille asti poikani odotti myös niiden raitojen ilmestymistä tähän huppariin... Seuraavaksi projektikseni hän nimesikin kirjasta pääkallokuvioisen huovutetun merirosvohatun. Ehkä joskus... Kompromissinä päädyin virkkaamaan taskun etumukseen tuollaisen merirosvopääkallon.

Hupparin omistaja itse ei ollut vain kovin innokas poseeraamaan mallikuvissani. Pikkusiskonsa oli tätäkin innokkaampi. Omatoimisesti neiti puki hupparin päälleen ja viiletti sitten pitkin huushollia huutaen iloisesti "Robotti!!!". Kai tuo pääkallo robotistakin menee...

Hupun päädyin tekemään lopulta aivan omalla tyylilläni poimimalla silmukat pääntien reunasta. Ihan ok lopputulos. Joskin lanka on akryyliä, joten nähtäväksi jää miten nopeasti liivi nukkaantuu käytössä.

Lanka Novitan Siiri. Puikot nro 4. Lankaa kului projektiin vajaat kolme kerää.

Takkikortti

Se tunne, kun on jättänyt taas asiat viime tinkaan. Kiireellä pitäisi saada aikaiseksi rippikortti nuorelle miehelle. Pikainen hakutulos netin syövereihin ja rippikortti-ideoihin tuotti tulokseksi vain tylsiä, ankeita tai ylihörhelöisiä malleja. Jossain muistin kuitenkin nähneeni sellaisen puvuntakkikortin. Askartelukaapista löytyi hieman metallinhohtoista sinistä kartonkia, siitä siis ideaa soveltamaan.

Kartonginpalanen ei ollut järin iso, joten kortistakaan ei kovin isoa saisi tehtyä. Muistilehtiöstä repäistystä palasesta taittelin ensin testiversion kortin mittasuhteista. Lopulta päädyin mittoihin 10 cm x 9 cm. Tuonkokoiseen korttiin tarvittiin suorakaiteenmuotoinen palanen mitoiltaan 10 cm x 20 cm.

Viivaimen avulla käänsin kummastakin reunasta taitokset sisään takin etumukseksi. Sen jälkeen taitoin viisteisesti kortin yläreunat ulospäin takin kauluksiksi. Lopuksi leikkasin kauluksien yläreunoihin vielä pienet neliöt antamaan ilmettä kauluksiin.

Kortin sisäpintaan liimasin valkoisen paperin, johon voisi onnittelut kirjoittaa. Yläreunaan vielä rusetti ja takin etumukseen nappi. Helppo ja nopea kortti. Tällaisia voisi toteuttaa vaikka ensi syksynä oppilaiden kanssa isänpäiväkorteiksi.