Kukonaskeleet vol 2

Sairausloman aikana valmistuivat kukonaskelsukat vol 2. Eilen tosin oli olotila sen verran heikko, ettei edes puikkoja kyennyt kalisuttamaan! Kuumeen kera iskenyt vatsapöpö sai aikaan man fluhun verrattavan olon, joka kaatoi totaalisesti sohvan pohjalle. Tänään olo oli jo sen verran kohentunut, että sain valmiiksi viime viikolla aloittamani sukat, vaikka tehoton on ollut tämäkin päivä.

Kukonaskelsukkia suunnitellessani alkuperäisenä ajatuksenani oli tehdä ne tällaisella perinteisellä kirjoneuletekniikalla. Houndstooth-hakusanalla mallikertoja löytyi Pinterestistä muutamiakin variaatioita, tässä linkki tuohon minun käyttämääni kaikkein yksinkertaisimpaan malliin. Nuo ensimmäiset kukonaskelsukkani tuli kuitenkin tehtyä ihan eri tekniikalla. Pinta niissä on kieltämättä elävämpi, mutta täytyihän se alkuperäinenkin visio toteuttaa, varsinkin kun nuo ensimmäiset kukonaskeleet jäivät varreltaa mielestäni vähän turhan lyhyiksi.

Mallikerta on neljällä jaollinen. Kuvio asettui melko huomaattomasti myös noissa kantapään kiilakavennuksissa. Sukat neulottu kolmosen puikoilla 68 silmukalla, jalkaterässä kavensin silmukkamääräksi 64. Lankoina musta Novitan Nalle sekä valkoinen TeeTeen Pallas.

Vertailun vuoksi rinnakkain kahdet erilaiset kukonaskeleet.

Kukonaskelsukat

 

 Vaatekaappiini on viimeaikoina ilmestynyt pääasiassa mustia, harmaita ja valkoisia vaatteita. Koska tähän(kin) vuodenaikaan villasukat kuuluvat päivittäiseen pukeutumiseeni, kaipasi villasukkavarantoni täydennystä neuletakkieni ja tunikoideni värimaailmaan paremmin sopivaksi. Viime kuukausina neulomani villasukat ovat päätyneet lähinnä pukinkonttiin, nyt ehkä jotain itselle.

Kukonaskelkuviota olen Pinterestistä bongaillut muutamaakin variaatiota. Kauhavan kangasaitalla/Lankavalla oli hieman erilainen kukonaskelmalli. Maila Reinin suunnittelema malli löytyy netistä ilmaisohjeena. Malli on suht nopeaa neulottavaa, sillä värejä ei tarvitse vaihdella kesken rivin. Kuviossa toistuu 3 kerrosta mustaa ja 3 kerrosta valkoista. Kukonaskelkuvio saadaan aikaiseksi silmukoiden nostolla ja silmukkaparin neulomisella takaa ristiin.

Alkuperäisessä mallissa on neulottu kukonaskelin pelkkä varsi. Itse hakusin koko sukan. Takaa ristiin neuloessa pinta nousee hieman koholle, pohjan halusin kuitenkin tasaisena, joten jalkaterän alla olen neulonut sileää neuletta.

 

Sukat neulottu kolmosen puikoilla Novitan Nallesta 64 silmukalla. Puhtaanvalkoista Nallea en jostain syystä ole viime aikoina marketeista löytänyt (?). Oudolta tuntuisi, että sen valmistus olisi katkolla. Varastoistani löytyi yksi hieman vajaa kerä valkoista Nallea. En ollut kuitenkaan aivan varma valkoisen langan riittävyydestä, joetn en uskaltanut tehdä varresta kovin pitkää. Aivan hyvin pidemmät olisi voinut tehdä, sillä lankaa kului normaalia kirjoneuletta vähemmän, tässä mallissa kun toista lankaa ei tarvitse kuljettaa mukana toisen värin rinnalla. Koska tuo varren lyhyys jäi hieman harmittamaan, puikoilla odottaa jo toinen versio kukonaskelia TeeTeen Pallas-langasta. Tällä kertaa sillä perinteisellä kirjoneuletekniikalla.

Lego-ukkelihousut

 

Keittiön ovenpieleen tehtyjen merkintöjen mukaan esikoinen on kasvanut pituutta sentin kuukausitahdilla. Tämä näkyy myös housunlahkeiden pituudessa. Kauan on kangaslaatikossa lojuneet palaset Ainolasta tilattua vihreää ja keltaista joustofroteeta. Vihreän kankaan olin ostanut poikaani varten, keltaisesta ajattelin ommella jotain tyttärelle. Ajatuksen tasolle olivat jääneet kummatkin. Oli tullut aika jalostaa kankaasta housut pojalle.

Lainasin syksyllä kirjastosta muutamia Ottobre-lehtiä ja niistä piirtelin joitakin kaavoja itselleni talteen. OB 6/2014 piti sisällään hauskannäköiset Happy Champ housut. Tuosta vihreästä joustofroteesta rupesin leikkelemään Happy Champ -housuja. Näytin palasia pojalleni ja kerroin, että tästä tulisi hänelle housut. Päättäväisesti ilmoitti hän, ettei halua tavallisia housuja.
-Haluan Lego-ukkelihousut!

...Jaa-has. Lego-ukkelihousut.?! Minkähänlaiset ne sellaiset sitten olisivat? Mieleen tuli, että siellä kangaslaatikossa on vihreän kankaan kaverina kyllä monta kuukautta lojunut keltainen joustofrotee... Sellainen Lego-ukkelin pään värinen. Suunnitelma muuttui jälleen matkan varrella. Alunperin olin ajatellut tehdä housut ilman takataskuja. Toisaalta... Takataskuihin saisi keltaisella tehtyä helposti aplikoinnin Lego-ukkelin päästä. Voisihan se toimia. Ja jos ajatus olisi täysin susi, ainahan takataskut voisi jättää pois.

Suunnitelma etutaskujen osaltakin sai kokea matkan varrella muutoksen. Mikään kovin kokenut ompelija kun en ole ja suurimman osan ompeluksistani olen kaiken lisäksi tehnyt ilman valmiita kaavoja itse ompelujärjestystä ja -tapoja pähkäillen, tuotti ohjeen lukeminen/luetun ymmärtäminen jonkinasteisia ongelmia etutaskujen kanttauksen osalta. Kuvaakaan valmiista housuista ei ollut, sillä olin monistanut ainoastaan ohjesivun. Päätin soveltaa itse oman ratkaisun. Kanttasin taskujen sisä- ja ulkoreunat mustalla resorilla. Toisivat samalla veikeää ilmettä.

Lopputulokseen olen melko tyytyväinen. Malli on kiva ja istuva. Saatanpa tehdä toisetkin housut näillä kaavoilla (paitsi että pikkuapulaiseni piilotti/hukkasi lahkeen takakappaleen kaavan ja rytisti etukappaleen kaavan pikkuruiseksi mytyksi). Taskujen kiinnityksessä jälki jäi hieman harmittamaan. Kaksoisneulani temppuili pahasti kankaan (tai langan?) kanssa. Pelkästään yhden takataskun kiinnityksen aikana lanka katkesi/jumitti ainakin kolme kertaa. Olisinpa edes tehnyt kiinnityksen huomaamattomammalla värillä, mutta kontrastivärinä päätin käyttää mustaa, sillä etutaskutkin oli kantattu mustalla. Aiemminkin ompelukoneeni on ollut kyllä tarkka kaksoisneulan kanssa. Mikä tahansa lanka ei käy. Yleensä olen luottanut Guttermaniin. Kangaskaupassa, jossa kävin, ei kuitenkaan myyty Guttermania. Myyjä vakuutti Coats Duetin vastaavan laadultaan samaa. Tiedä häntä. Ainakin tuo kaksoisneulaommel näissä housuissa takkusi. Paljon. Saumurointi sujui ongelmitta, vaikka paikoitellen joutui suhaamaan aika paksujenkin kohtien yli.

Up and down

Jossakin Pinterestin tai Ravelryn syövereissä näin tällaiset ylös-alas -nuolisukat. Idea oli hauska. Luulin laittaneeni kuvan itselleni talteen, vaan enpä ollut laittanut. Kahlasin läpi Pinterestini kuvat sekä Ravelryn jonon ja suosikit. Ei löytynyt.

Idea jäi kuitenkin vaivaamaan. Free knitting chart editor -haulla löysin Stitch Fiddlen kaavioeditorin. Päätin kokeilla hataran muistikuvani varassa jotain samantapaista. Tällainen tuli.

Ohjelma vaikutti ihan näppärältä. Tulee varmasti leikittyä toistekin. Aiemmin olen tehnyt nämä ruutupirrokseni kynällä ruutupaperille. Palmikkomallejani en ole juuri jaksanut ylös kirjata, vaan edennyt mutu-tuntumalla ja pähkäillyt sitten jälkimmäisen sukan kanssa, että mitenkähän oikein tein ensimmäisen. Ehkä viimein saan kirjattua myös palmikkoneulekokeilujen mallit ylös tämän editorin avulla.

Sukat neulottu 54 silmukalla Seiskaveikasta 3,5 puikoilla.

Kuvat otettu omia jalkoja mallina käyttäen, vaikka sukat ovat miesten koossa. Hieman jäävät makkaralle. :)

Twinkle, twinkle little star...

Inspiroiduin Punatukka ja kaksi karhua -blogin joulukalenterin luukusta 11. Taittelimme tällaisia tähtiä jouluaskarteluina oppilaiden kanssa. Intouduin taittelemaan niitä itsellekin.

Asettelin tähdet pöydälle kranssiksi, mutta en oikein keksinyt järkevää kiinnitystapaa seinälle, kun huushollista ei löytynyt sen paremmin kaksipuolista teippiä kuin sinitarraakaan.

Oikeastaan alunperinkin ajatuksena oli koristaa tähdillä tyhjenemään käyvä joulukalenteri. Enää kalenterissa riippui kolme pussukkaa!

Tähtien mallin printtasin täältä. Monistuskoneella töissä pienensin sitä, jotta sain kahdenkokoisia tähtiä. Taittelu itsessään on yksinkertaista: Viivainta apuna käyttäen käännetään taitokset sakaran kärjestä vastakkaiselle puolelle kahden sakaran väliseen "koloon". Tämän jälkeen vierekkäiset pitkät sivut taitellaan toisiaan vasten.

Amsterdam-piparkakkutalo

Minulle yksi joulun perinteistä on jo usean vuoden ajan ollut piparitalon tekeminen. Piparitalon inspiraationlähteet ovat olleet milloin mistäkin päin maailmaa. Välillä supisuomalainen heinälato, välillä. Eifeltorni tai Riemukaari. Tänä vuonna sain päähäni tehdä amsterdamilaisen kanaalinvarsimaiseman.

Koskaan en ole Amsterdamissa käynyt (paitsi lentokentällä konetta vaihtaessa), joten maisemaa joutui tarkastelemaan googlen kuvahaun avulla. Ehkäpä sitä joskus vielä itsekin talsii noissa maisemissa.

Googletuksen lomassa piirtelin ruutupaperille luonnoksia, joiden pohjalta aloin kaavoittamaan piparitaloa. Kiitos ajastimella varustetun uunin, tällä kertaa yhtään pellillistä ei edes palanut ja leipomukset onnistuivat ensimmäisellä yrittämällä. Julkisivujen päädyt ovat prameammat, takaseinä ylhäältä pelkistetympi. Pohjalevyn paistamisen jälkeen mieheni teki liimalevystä mittoihin sopivan alustan, jossa on muutaman sentin korotus "kanaalista" kadulle.

Tunnustan potevani jonkinasteista pursotuskammoa. Tämän projektin tiesin jo aloittaessani olevan siedätystä kammolleni. Pursotusta tulisi olemaan. Ja paljon. Harjoittelemalla työn jälki olisi ehkä täydellisempää, mutta aiempiin pursotuksiini nähden tässäkin työn jäljessä havaittavissa jo suurta kehitystä.

Pikeerin ohje:

Hieman vajaa 3 dl tomusokeria
1 valkuainen

Vatkataan sähkövatkaimella muutamia minuutteja.

Valmiin pikeerin pursotin Minigrip-pussilla. Sellaisia hifistelypursotustyllasarjoja kun en omista. Olisiko hifistelyvälineillä sitten saanut tasaisemman pursotusjäljen. Ehkä. Paha sanoa, kun en ole koskaan sellaista kokeillut.

Muutamiin ikkunoihin tein vaaleanpunaisessa jouluvaloja. Laiskuus iski ja värillisissä käytin ihan kaupasta ostettua kuorrutetta.

Osien liimaus sujui suht ongelmitta, enkä edes polttanut näppejäni sulassa sokerissa, kuten yleensä. Kun runko oli kasassa, alkoi haukin vaihe: KARKIT. Tässä kaksi pientä assistenttia olivat myös riemulla mukana. Yleensä teen tuon irtokarkkihyllykierroksen itse. Tällä kertaa pyysin miestäni tuomaan kauppareissulta koristeluun sopivia karkkeja. Tuliaisina oli mm. kettukarkkeja, ranskanpastilleja, sukulakuja, noitapillejä, sateekaarinauhaa ja tuollaisia kaksivärisiä pötköjä. Kettukarkit päätyivät tiiliksi talojen sivuseiniin ja kanaalin seinämään. Noista kaksivärisistä saisi kadulle rotvallireunuksen. Mutta mitä tehdä sukulakuilla ja noitapilleillä? Pähkähullu ajatus: mukulakivikatu! Mieheni katseli hetken sivusta, kun aloin veitsellä siivutta lakuja pieniksi palasiksi. Pian eteeni ojennettiin apuväline: munaleikkuri. Tottakai!

"Kattotiiliksi" valikoitui Brunbergin laktoositonta suklaata. Kun pätkäisi päädystä yhden rivin pois, suklaalevy oli juuri täydellisenkokoinen. Räystäät ja katon harjat on tuunattu kekseillä.

Kertaalleen koristelun aikana joutui täydentämään kettukarkki- ja noitapillivarantoja. Visio lopullisesta koristelusta kun muotoutui vasta työtä  tehdessä. Loppusilaukseksi kolmannella karkkihyllykierroksella pussiin valikoitui suklaakarkkeja kanaalin varren pylväiksi sekä lakunauhaapylväiden väliin. Vaikeinta oli löytää "fenderit" Kanaalin seinämään. Autonrengaskarkkeja löytyi vasta kolmannesta kaupasta. Kanaalin vesi on muotoiltu sateenkaarinauhasta. Sitä täytyisi vielä jollain kauppareissulla hakea yksi rulla lisää.

DIY suklaakonvehdit

Tarhan tätejä alkaa olemaan jo aika monta, kun lapset ovat eri hoitoryhmissä. Yhteiseksi kiitokseksi hyvästä hoidosta päätin värkkäillä suklaakonvehteja päiväkodin kahvihuoneeseen.

Viimevuotiset konvehtini eivät menneet aivan kuin Stömsössä. Kardemummasuklaideni maku oli tuolloinkin hyvä, mutta konvehtini jämähtivät Ikeasta ostettuihin suklaamuotteihin. Eikä niistä ollut paljon tuliaisiksi viemisiä. Tänä vuonna ostin Prismasta tällaisen silikonisen konvehtimuotin. Tällä kertaa muotti toimi loistavasti. Puolisen tuntia pakastimessa riitti jähmettämään suklaasydämet.

Sillä aikaa kun yksi muotillinen jähmettyi pakastimessa, värkkäilin valkosuklaa-mustikka -konvehteja tällaisiin pieniin tryffelivuokiin.

Valkosuklaa-mustikka -konvehdit

200 g valkosuklaata
kuivattuja mustikoita

Sulata suklaa vesihauteessa. Valuta sula suklaa tryffelivuokiin. Ripottele pintaan kuivatut mustikat. Tai sekoita mustikat suklaamassaan ennen vuokiin annostelua. Laita konvehdit hetkeksi pakastimeen jähmettymään.

Joku aika sitten mieheni osti minulle tällaisen silikonisen suklaansulatuspullon. Kakun kuorruttamiseen vähän pienehkö, mutta konvehtiaskartelussa vallan mainio apuväline, jolla sulan suklaan annostelu muotteihin käy näppärästi.

Kardemummasuklaakonvehdit

200 g tummaa suklaata
1 tl kardemummaa

Käytin Brunbergin 53 % suklaata. (Brunbergilla on ainoat löytämäni laktoosittomat suklaat.) Sulata suklaa vesihauteessa. Sekoita kardemumma suklaamassaan. Valuta massa muotteihin ja laita hetkeksi pakastimeen jähmettymään.