Virkattu sydänketju

Tämä talvi tuntuu olevan pöpöjä pullollaan. Juuri kun vatsataudeista on selvitty, parivuotias tyttäreni sairastui influenssaan. Edessä siis jälleen kotoilua. Kuumeisen tytön torkkuessa sohvalla vieressäni tartuin virkkuukoukkuun. Ystävänpäivän alla mieleen tuli tuubissa näkemäni virkattu sydänketju. Laitoin sen aikoinaan itselleni Pinterestiin talteen ajatellen, että ehkä jonain päivänä tuotakin voisi kokeilla. Nyt oli se joku päivä.

Videolla homma näyttää sujuvan varsin sutjakasti. Pienen harjoittelun jälkeen sydämiä alkaakin muodostua aika nopeaa tahtia, mutta ensimmäiset olivat hieman kinkkisiä. Harjoitus tehnee mestarin tässäkin. Kokeilin muutamaa testisydäntä hieman erilaisin variaatioin. Ohjeessa pitäytyminen ei taida olla ihan minun juttu. Lopulta päädyin malliin, jossa tein ensimmäiselle sydänpuoliskolle 4 langan "koukkausta" ja jälkimmäiselle sydänpuoliskolle 5 "koukkausta". Ketjusilmukoita sydämen alkuun tein 4. Uuden sydämen kiinnitin aina ensimmäiseen ketjusilmukkaan, en edelliseen sydämeen, kuten tuossa videolla.

Virkkasin kaksi 21 sydämestä koostuvaa ketjua, jotka yhdistin avainnauhaksi. Sydämiin pujottelin kummallekin puolelle pieniä pinkkejä lasihelmiä. Lasihelmien pujottelussa kuumeesta toipuva pikkutyttö oli oiva apu. Tyttö poimi rasiasta yksitellen helmiä, jotka sitten ojensi minulle. Sopivan rauhallista ja mieluisaa puuhaa toipilaalle.

Lankana jokin vyötteetön puuvillalangan jämä. Virkkuukoukku nro 3,5.

Huopatossut

Mieheni ei ole mikään villasukkaihminen. Jokunen vuosi sitten tein hänelle kuitenkin konehuovutetut tossut, joita pidettiin ahkerasti. Koska täysvillaisen tossun kulutuskestävyys ei ole parhaimmasta päästä, ovat nuo muutaman vuoden vanhat tossut jo puhki kuluneet. Silloin tällöin on esitetty toive uusista tossuista. Nuo vanhat tossut neuloin aikoinaan paksusta hahtuvalangasta. Tuota kyseistä hahtuvalankaa myyvää liikettä ei kuitenkaan ole ollut olemassakaan enää muutamaan vuoteen. Varmasti netistä olisi saanut kehräämöiltä suoraan tilattua vastaavaa tuotetta, mutta en ole saanut aikaiseksi.

Varastoista löytyi kuitenkin sekalainen erä Novitan Huopasta. Ja Ullan sivuilta vastaan tuli Huopaselle suunniteltu huopatossuohje. Olisin halunnut tehdä kokonaan vihreät, mutta yksi kerä ei riittäisi ja kauppakierros osoitti, ettei Huopanen enää kuulu Novitan valikoimiin. Oli pärjättävä tuolla sekalaisella varastoista löytyvällä erällä. Vihreää löytyi yksi kerä ja valkoista hieman toista kerällistä. Tossuista tuli siis raidalliset.

Aiemmin hahtuvalangasta neuloessani tein tossut eri tekniikalla. Suljettuna neuleena sileää neuletta. Kuten varretonta sukkaa kutoisi, mutta vain isommassa koossa. Tämän ohjeen mukaan tossut neulottaisiin tasona aina oikein tekniikalla. Tossut kursittaisiin vasta lopuksi kasaan. Ohje oli koolle 38. Näistä piti tulla kokoa 45. Mutu-tuntumalla siis sovelsin ohjetta isommaksi. Välillä meinasi kyllä asian suhteen omakin usko loppua, kun tossuista tuntui tulevan HERVOTTOMAT. Tässä kuvassa nelivuotiaan jalkaan sovitettuna hieman mittakaavaa ennen huovutusta.

Mutta niin vain pesukone teki ihmeitä. Sulloin pari muovipussia kummankin tosuun sisään ja laitoin vajaaksi pariksi tunniksi pyörimään muun pyykin joukkoon 40 asteessa. Konehuovutus on aina yhtä jännittävää, kun koskaan ei voi olla ihan varma lopputuloksesta. Tällä kertaa kävi ihan hyvin. Aluksi näyttivät kutistuneen jopa niin paljon, että jo hetkisen mietin, saiko äitini sittenkin ennenaikaisen joululahjan. Mutta niin vain kosteana muotoutuivat aika passeliksi siroon 45 kokoiseen jalkaan.

Lankana Novitan Huopanen (arviolta vähän yli kaksi kerää). Puikot nro 8.

Pitkävartiset palikkasukat

Monessa paikassa on näkynyt nyt kuplalapasia ja kuplasukkia. Tutkittuani Kuplien kaaviota, totesin että ehkä ei sittenkään. Koska kaksivuotias tyttäreni on innokas irrottelemaan puikkoja neuletöistäni, saan poimia pudonneita silmukoita sukkatekeleistäni tämän tuostakin. Ajatus siitä, että pudottelisin itse silmukoita joka viidennellä kierroksella, ei tuntunut houkuttelevalta. Toisaalta halusin kuviostani jotain isompaa kuin tuo Kupla-lapasten 3 silmukan levyinen pallo. Päätin lähteä soveltamaan. Palikat ovat siis Kuplien innoittamat, mutta lopulta omanlaisensa. Niin yksinkertaiset neuloa, että nimensä mukaan, jopa neuletöissä melko "palikkakin" osaa tällaiset tehdä.

Sukat on neulottu 48 silmukalla Seiskaveikasta. Pohkeessa käytin aluksi nelosen puikkoja. Neljännen täyskorkean palikkarivin jälkeen vaihdoin 3,5:n puikot. Kirjoneulevaikutelma on luotu pelkästään silmukoita nostamalla, joten neulominen on nopeaa, kun kerroksen saa neuloa aina samalla värillä eivätkä langat kierry toisiinsa. Viiden silmukan levyinen palikka tuntui sukan varressa sopivalta. Se vaati 6 kerrosta korkean palikkarivistön. Aluksi hieman jännitti, miten monta kerrosta yhtä silmukkaa voi nostaa, ettei työ ala näyttää muodottomalta ruttukasalta. Näköjään ainakin 6 kerrosta.

Jalkaterässä neuloin palikkakuviota ainoastaan jalkaterän päälle kahdella puikolla. Pohjan neuloin kokonaan sileää neuletta silmukoita nostelematta, joten kiilakavennuksissakaan ei tarvinnut laskea ja miettiä kuvion asettumista. Helppoa ja nopeaa.

Lopputulos on aika kiva. Ja tykkään väriyhdistelmästä. Tunikoideni harmaa-musta-valkokauteen passeli. Värimaailmaltaan sointuu myös uuteen vaaleanharmaaseen villakangastakkiini.

Aurinkoiset Happy Champit

Kaamoksen keskelle kaipailee aurinkoa. Vaikka kyllähän tuo päivä alkaa pidentyä koko ajan. Hitaasti mutta varmasti. Aurinkoisenvärisillä pienen pojan pöksyillä saa talven pimeyteen tuotua vielä hieman lisää piristystä. Kaavana jälleen Ottobren Happy Champ (OB 6/2014). Sama, jolla nuo Lego-ukkelihousut on tehty. Materiaalina Ainolan joustofrotee.

Housujen saaja toivoi näihinkin jotain kuvaa. Toivelistalla ykkösenä oli Spiderman. Ehkä joskus jonkun toisenvärisiin housuihin. Batman sopisi kai paremmin tähän värimaailmaan. Toivetta esitettäessä olin jo ehtinyt nuo taskutkin ompelemaan paikoilleen, joten tällä kertaa ei tulisi taskuaplikaatiota. Hetken jo mietin ompelevani toisen lahkeen ympärille sellaiset Minions-lasit ja vanhoista t-paidoista kokeellisesti tuollaiset lasit leikkelinkin. Mutta ei. Päätin jättää aplikoinnin tekemättä. Olkoon pirteänväriset perushousut. Ehkä sitten joskus ompelen näille housuille sellaisen keltamustan Batman-paidan kaveriksi.

Lopulta saaja oli kuitenkin varsin tyytyväinen housuihinsa ilman aplikointiakin. Palkaksi äiti sai iloiselta housujen omistajalta tasajalkapomppujen kera saapuvan halauksen. Mukavaa, kun vielä tässä iässä äidin ompelemat vaatteet ilahduttavat. Koittaa varmasti vielä sekin päivä, jolloin äidin tekeleet eivät enää kelpaakaan.

Kukonaskeleet vol 2

Sairausloman aikana valmistuivat kukonaskelsukat vol 2. Eilen tosin oli olotila sen verran heikko, ettei edes puikkoja kyennyt kalisuttamaan! Kuumeen kera iskenyt vatsapöpö sai aikaan man fluhun verrattavan olon, joka kaatoi totaalisesti sohvan pohjalle. Tänään olo oli jo sen verran kohentunut, että sain valmiiksi viime viikolla aloittamani sukat, vaikka tehoton on ollut tämäkin päivä.

Kukonaskelsukkia suunnitellessani alkuperäisenä ajatuksenani oli tehdä ne tällaisella perinteisellä kirjoneuletekniikalla. Houndstooth-hakusanalla mallikertoja löytyi Pinterestistä muutamiakin variaatioita, tässä linkki tuohon minun käyttämääni kaikkein yksinkertaisimpaan malliin. Nuo ensimmäiset kukonaskelsukkani tuli kuitenkin tehtyä ihan eri tekniikalla. Pinta niissä on kieltämättä elävämpi, mutta täytyihän se alkuperäinenkin visio toteuttaa, varsinkin kun nuo ensimmäiset kukonaskeleet jäivät varreltaa mielestäni vähän turhan lyhyiksi.

Mallikerta on neljällä jaollinen. Kuvio asettui melko huomaattomasti myös noissa kantapään kiilakavennuksissa. Sukat neulottu kolmosen puikoilla 68 silmukalla, jalkaterässä kavensin silmukkamääräksi 64. Lankoina musta Novitan Nalle sekä valkoinen TeeTeen Pallas.

Vertailun vuoksi rinnakkain kahdet erilaiset kukonaskeleet.

Kukonaskelsukat

 

 Vaatekaappiini on viimeaikoina ilmestynyt pääasiassa mustia, harmaita ja valkoisia vaatteita. Koska tähän(kin) vuodenaikaan villasukat kuuluvat päivittäiseen pukeutumiseeni, kaipasi villasukkavarantoni täydennystä neuletakkieni ja tunikoideni värimaailmaan paremmin sopivaksi. Viime kuukausina neulomani villasukat ovat päätyneet lähinnä pukinkonttiin, nyt ehkä jotain itselle.

Kukonaskelkuviota olen Pinterestistä bongaillut muutamaakin variaatiota. Kauhavan kangasaitalla/Lankavalla oli hieman erilainen kukonaskelmalli. Maila Reinin suunnittelema malli löytyy netistä ilmaisohjeena. Malli on suht nopeaa neulottavaa, sillä värejä ei tarvitse vaihdella kesken rivin. Kuviossa toistuu 3 kerrosta mustaa ja 3 kerrosta valkoista. Kukonaskelkuvio saadaan aikaiseksi silmukoiden nostolla ja silmukkaparin neulomisella takaa ristiin.

Alkuperäisessä mallissa on neulottu kukonaskelin pelkkä varsi. Itse hakusin koko sukan. Takaa ristiin neuloessa pinta nousee hieman koholle, pohjan halusin kuitenkin tasaisena, joten jalkaterän alla olen neulonut sileää neuletta.

 

Sukat neulottu kolmosen puikoilla Novitan Nallesta 64 silmukalla. Puhtaanvalkoista Nallea en jostain syystä ole viime aikoina marketeista löytänyt (?). Oudolta tuntuisi, että sen valmistus olisi katkolla. Varastoistani löytyi yksi hieman vajaa kerä valkoista Nallea. En ollut kuitenkaan aivan varma valkoisen langan riittävyydestä, joetn en uskaltanut tehdä varresta kovin pitkää. Aivan hyvin pidemmät olisi voinut tehdä, sillä lankaa kului normaalia kirjoneuletta vähemmän, tässä mallissa kun toista lankaa ei tarvitse kuljettaa mukana toisen värin rinnalla. Koska tuo varren lyhyys jäi hieman harmittamaan, puikoilla odottaa jo toinen versio kukonaskelia TeeTeen Pallas-langasta. Tällä kertaa sillä perinteisellä kirjoneuletekniikalla.

Lego-ukkelihousut

 

Keittiön ovenpieleen tehtyjen merkintöjen mukaan esikoinen on kasvanut pituutta sentin kuukausitahdilla. Tämä näkyy myös housunlahkeiden pituudessa. Kauan on kangaslaatikossa lojuneet palaset Ainolasta tilattua vihreää ja keltaista joustofroteeta. Vihreän kankaan olin ostanut poikaani varten, keltaisesta ajattelin ommella jotain tyttärelle. Ajatuksen tasolle olivat jääneet kummatkin. Oli tullut aika jalostaa kankaasta housut pojalle.

Lainasin syksyllä kirjastosta muutamia Ottobre-lehtiä ja niistä piirtelin joitakin kaavoja itselleni talteen. OB 6/2014 piti sisällään hauskannäköiset Happy Champ housut. Tuosta vihreästä joustofroteesta rupesin leikkelemään Happy Champ -housuja. Näytin palasia pojalleni ja kerroin, että tästä tulisi hänelle housut. Päättäväisesti ilmoitti hän, ettei halua tavallisia housuja.
-Haluan Lego-ukkelihousut!

...Jaa-has. Lego-ukkelihousut.?! Minkähänlaiset ne sellaiset sitten olisivat? Mieleen tuli, että siellä kangaslaatikossa on vihreän kankaan kaverina kyllä monta kuukautta lojunut keltainen joustofrotee... Sellainen Lego-ukkelin pään värinen. Suunnitelma muuttui jälleen matkan varrella. Alunperin olin ajatellut tehdä housut ilman takataskuja. Toisaalta... Takataskuihin saisi keltaisella tehtyä helposti aplikoinnin Lego-ukkelin päästä. Voisihan se toimia. Ja jos ajatus olisi täysin susi, ainahan takataskut voisi jättää pois.

Suunnitelma etutaskujen osaltakin sai kokea matkan varrella muutoksen. Mikään kovin kokenut ompelija kun en ole ja suurimman osan ompeluksistani olen kaiken lisäksi tehnyt ilman valmiita kaavoja itse ompelujärjestystä ja -tapoja pähkäillen, tuotti ohjeen lukeminen/luetun ymmärtäminen jonkinasteisia ongelmia etutaskujen kanttauksen osalta. Kuvaakaan valmiista housuista ei ollut, sillä olin monistanut ainoastaan ohjesivun. Päätin soveltaa itse oman ratkaisun. Kanttasin taskujen sisä- ja ulkoreunat mustalla resorilla. Toisivat samalla veikeää ilmettä.

Lopputulokseen olen melko tyytyväinen. Malli on kiva ja istuva. Saatanpa tehdä toisetkin housut näillä kaavoilla (paitsi että pikkuapulaiseni piilotti/hukkasi lahkeen takakappaleen kaavan ja rytisti etukappaleen kaavan pikkuruiseksi mytyksi). Taskujen kiinnityksessä jälki jäi hieman harmittamaan. Kaksoisneulani temppuili pahasti kankaan (tai langan?) kanssa. Pelkästään yhden takataskun kiinnityksen aikana lanka katkesi/jumitti ainakin kolme kertaa. Olisinpa edes tehnyt kiinnityksen huomaamattomammalla värillä, mutta kontrastivärinä päätin käyttää mustaa, sillä etutaskutkin oli kantattu mustalla. Aiemminkin ompelukoneeni on ollut kyllä tarkka kaksoisneulan kanssa. Mikä tahansa lanka ei käy. Yleensä olen luottanut Guttermaniin. Kangaskaupassa, jossa kävin, ei kuitenkaan myyty Guttermania. Myyjä vakuutti Coats Duetin vastaavan laadultaan samaa. Tiedä häntä. Ainakin tuo kaksoisneulaommel näissä housuissa takkusi. Paljon. Saumurointi sujui ongelmitta, vaikka paikoitellen joutui suhaamaan aika paksujenkin kohtien yli.