Viime viikon kässämessuilta löysin tällaisia supersöpöjä pupunpäitä. Niistä piti ehdottomasti askarrella pääsiäispinnejä!
Kävin ostamassa setin henkkamaukkapinnejä ja kangasliimalla liimailimme tyttäreni kanssa puput kiinni pinneihin. Juuri sopivaa näpertelyä nelivuotiaan kanssa tehtäväksi. :)
Pari kappaletta kukkaron kehyksiä on laatikossa jouten pyörinyt, vaan enpä ole saanut aikaiseksi niistä kukkaroa kyhätä. Tampereen kädentaitomessuilla muistan törmänneeni tällaisiin puikkokukkaroihin (kojun nimeä en muista. Puikkokukkaron googletus johdatti Ullakkopuotiin, joten mahdollisesti sitten sieltä on idea napattu). Messuilta en tuollaista kuitenkaan malttanut ostaa. Sittemmin asia on jäänyt harmittamaan. On harmittanut joka kerta, kun olen joutunut puikkosekamelskan keskeltä etsimään ja mittailemaan samankokoisia puikkoja. Ilman minkäänlaista järjestystä ovat erikokoiset puikot ja virkkuukoukut tähän asti iloisesti pyörineet pienessä pussukassaan.
Asialle oli tehtävä jotain. Koskaan en ole tuollaista kukkaron kehystä kiinnittänyt, netistä kuitenkin löytyy useampiakin hyviä tutoriaaleja pussukan kaavoitukseen ja kehysten kiinnittämiseen. Itse katsoin mallia Pientä Kivaa -blogista.
Ensimmäisen pussukan ompelussa hieman töpeksin. Piirsin
kukkaronkehyskaavamerkit väärään kohtaa (kehyksen alareunaan asti, kun
olisi pitänyt piirtää vain liimausosan alareunaan asti. Kehyksen ja
kankaan väliin jäi tässä ensimmäisessä kukkarossa tuollainen pieni rako.
Periaatteessa tuolta juuri puikko mahtuisi putoamaan, mutta toisaalta
kukkaron syvyys on sellainen, etteivät puikkojen päät valu noin alas eli
sikäli rako ei juurikaan haittaa. Omaa silmää tuo silti häiritsee. Ehkä
kursin rakoa kasaan vielä parilla pienellä pistolla. Tämä ensimmäinen versio olkoon harjoituskappale. :)
Toisessa versiossa ompelin saumat ylemmäs, jolloin tuollaista rakoa ei
jää kankaan ja kehyksen väliin. Vuorikappaleisiin ompelin
poikittaissuunnassa kuminauhakaitaleet, jotka edelleen jaoin
tikkauksilla pienempiin osioihin. Tein osioista tarkoituksella hieman
eri levyisiä, pienemmille puikoille kapeampia ja paksummille puikoille
leveämpiä lokeroita. Kapeammassa kehysmallissa on kahdeksan lokeroa,
neljä kummallakin puolella. Leveämpi puikkokukkaro on kuminauhaosioin
jaettu 12 erikokoiseen lokeroon.
Joulun alla mieheni kertoi, että saisin joululahjani vasta joulun jälkeen, sillä tuotteen toimitus viivästyisi. Lahjani tehdään tilaustyönä, eikä tarkkaa toimitusaikaa ollut selvillä. Mitä ihmettä mieheni oli minulle oikein teettänyt..? Jotain käsitöihin liittyvää arvelin, mutta tätä en kyllä osannut odottaa. Tarkemmin ottaen en osannut odottaa, että mieheni ylipäätään tietäisi tällaisen laitteen olemassa olosta. :D Erehdyin. Taustatyö oli tehty hyvin. Oli vertailtu useiden käsityöblogien aiheeseen liittyviä postauksia ja näiden kautta löydetty lopulta Ülle!
Ülle on eestiläinen käsityöbloggaaja, miehensä kanssa he
valmistavat tilauksesta näitä puisia langankerijöitä ja
vyyhdinpuita. Jouluna sain Üllen blogista tulostettuja kuvia. Itse lahja saapui viiveellä. Meni kuukausi... toinenkin. Sitten tuli postista saapumisilmoitus -Paketti Virosta! Tuhannen ruttuisan eestiläissanomalehtipaperimytyn seasta paljastuivat osa kerrallaan puinen langankerijä ja vyyhdinpuut.
Tutkimme Üllen blogista löytyviä kuvia ja eestinkielistä käyttöohjetta (oli siellä muutama lause englanniksikin). Kiertelimme puiset kierteet paikoilleen, napsuttelimme puutapit kohdilleen, venyttelimme kumiset hihnat uriinsa ja saimme kuin saimmekin laitteet kasattua. Huikean hienoa käsityötä! Jokainen osa piiruaan myöten viimeistelty.
Langankerimessä langanohjaimen paikan pystyi säätämään. Mekaniikka ihanan yksinkertainen: Väännä vipua ja napsauta puutappi paikoilleen. En tiedä mikä merkitys tuolla langanojaimen paikalla on..? Aloittelijoille suositeltiin tuo "vipu" käännettäväksi suoraan eteen. Näin tein.
Vyyhdinpuissa on useita eri säätömahdollisuuksia vyyhdin leveydelle.
Mekaniikka siinäkin ihanan yksinkertainen: napsauta puutappi sopivalle
etäisyydelle ja säädä kehän kulma haluamaasi asentoon. Vyyhdinpuissa on myös pikku nuppi, josta
puita pystyy kierittämään silloin kun haluaa itse purkaa lankakerän
vyyhdiksi. Ensi kesän värjäyshommia odotellessa. :) Kokoon taitettuna
puut menevät pieneen tilaan.
Hain lankalaatikosta merinovillaisen vyyhdin. Vyyhtejä sinne on jäänyt
jemmaan, kun tuo keriminen on ollut kerrassaan tympeää hommaa. Vaan eipä
ole enää! :).Virittelin vyyhdin paikoilleen ja naureskelin aiemmille tuoliviritelmilleni.
Kuulemma tämä toistuva näky oli innoittanut mieheni tilaamaan minulle asianmukaiset laitteet. :D
Kun vyyhdinpuilta tuleva lanka oli viritelty langanohjaimen kautta kerintälaitteeseen, näky oli melkein hypnoottinen. Kampea kiertämällä lanka keriytyi muhkeaksi kiekoksi kuin itsellään. Hip hei! Ei jumittavia hartioita. Ei voimasanoja ...Toimiikohan tuo laite yhtä vaivattomasti myös niillä värjäystä varten itse purkamillani vyyhdeillä..? Toivottavasti. :)
Alla blogihistoriani ensimmäinen video aiheeseen liittyen. Bonuksena videon taustalla näkyvät myös lasteni vesirakettiaskartelupaja sekä tyttäreni puoliksi syöty aamupalaleipä. :D
...ja tällainen tuossa kieputuksessa syntyi. Ei vielä täydellinen, mutta ehkä tässäkin harjoitus tekee mestarin. :)
- Ole hyvä… kesytä minut! se sanoi. - Kyllähän minä mielelläni, Pikku Prinssi vastasi, mutta minulla ei
ole paljon aikaa. Minun täytyy löytää ystäviä ja oppia tuntemaan paljon
asioita. - Ei voi tuntea muuta kuin sen, minkä itse on kesyttänyt, kettu
sanoi. Ihmisillä ei ole enää aikaa tuntea mitään. He ostavat kaupoista
valmiiksi tehtyjä tavaroita. Mutta kun kaupoissa ei myydä ystäviä, niin
ei ihmisillä enää niitä ole. Kesytä minut, jos kerran haluat ystävän! - Mitä minun tulee tehdä? Pikku Prinssi kysyi.
- Sinun täytyy olla hyvin kärsivällinen, kettu vastasi. Ensin istuudut
ruohikkoon, noin, vähän etäälle minusta. Minä tarkastelen sinua, etkä
sinä puhu mitään. Väärinkäsitykset johtuvat aina sanoista. Mutta päivä
päivältä voit istuutua vähän lähemmäksi…
-Antoine de Saint-Exupéry-
***
Lempikirjani on Pikku Prinssi, olen lukenut sen monen monta kertaa. :) Lempihahmoni kirjassa on kettu. Tulostelin joskus tuollaisia "origamityyliin" piirrettyjä eläimiä, niistäkin kettu oli yksi suosikeistani. Muistan ommelleeni näitä kettuhahmoja jo viime kesänä aurinkoisella terassilla, mutta viimeistely korteiksi asti jäi silloin tekemättä. Pari päivää sitten olin askartelemassa korttia, kun nämä ommellut ketut putkahtivat esiin askartelulaatikon kätköistä. Päätin vihdoin valmistaa ne korteiksi asti, vaikken tiedäkään kenelle ne päätyvät. Joskus jollekin tärkeälle ystävälle ehkä. :) Ovat sitten valmiina odottamassa, kun tarvitaan äkkiä kortti.
Pikaohje korttien valmistukseen:
Teippasin tulostetun origamiketun kartongille ja pistelin neulalla reiät viivojen
risteyskohtiin. Irrotin tulostetun kuvan ja tulostuskuvaa apuna käyttäen aloin ommella kettua esiin
pisteviidakosta. Varsin terapeuttista hommaa, tulee mieleen lapsuuden ompelukuvat hieman haasteellisemmassa muodossa tosin, kun ompelun apuviivat puuttuvat.
Yhden sinisen versionkin olin tehnyt. Tuo taitaa olla susi...
Vietimme talvilomaa tällä kertaa ihan kotoillen. Toisaalta kelit täällä kotikonnuillakin olivat mainiot ja aurinkoisia talvipäiviä vietettiin lähiladuilla ja pulkkamäessä. Aamupäivät katseltiin kudin kädessä olympialaisia, illalla ehti vielä ompelemaankin. Monta keskeneräistä projektia tuli saatettua valmiiksi. Nämäkin paidat ovat olleet leikeltyinä ainakin kuukauden päivät.
Kankaat ovat Tampereen kässämessujen tuliaisia, supermieskangas muistaakseni Kangaskapinalta, haikankaan alkuperää en enää edes muista. Ihana se on silti, oli mistä oli. Paidat olivat myös omistajalleen mieluisia ja pääsivätkin heti käyttöön.
Supermiespaidan kaavana käytetty Ottobren Blaa Blaata (OB 1/2016) lyhythihaiseksi muunneltuna. Punainen trikoo on jämätilkkulaatikon kätköistä kaiveltua, eikä siitä olisi pitkähihaiseen riittänyt. Haipaidan kaava vanhojen paitojen pohjalta piirretty oma mukaelmani.
Pääntien resorin väriksi mallailin mm. keltaista ja vaaleansinistä,
mutta lopulta päädyin kuitenkin turvalliseen mustaan.
Haipaita päällä iltasaduksi on nyt luettu poikani lempparia: haikirjaa. Sen avulla on opeteltu mm. maanosia ja valtameriä. Opittu ihmeellisiä asioita eri hailajeista. Hailla on hampaita useammissa riveissä, kun yksi hammas vaurioituu, takarivistä tulee uusi hammas tilalle. Hai saattaa menettää ja kasvattaa elämänsä aikana jopa 20 000 hammasta! Tätä tietoa ihmetellessä kelpaa eskarilaisen heilutella omaa heiluvaa hammastaan, kasvaa siihenkin uusi tilalle, vaikkei ihan hain hammasmääriin päästäkään.
Nyt on sitten sisaruksilla samispipot. Itselläni ei vieläkään, vaikka alunperin itselle tuollaista pipoa aloin neulomaan. Itselleni neuloman pipon poikani omi ja sitten piti tottakai pikkusiskolle tehdä myös. :)
Pipo neulottu 2,5 numeron puikoilla, aloittaen sukkapuikoilla. Lisäyskierrosten loputtua vaihdoin pyöröpuikkoon. Ohjeena mukaillen sama Genmaicha, jolla neuloin tuon isoveljenkin pipon. Resoriosan neuloin pitkänä, jotta sain korville käänteen.
Harmaa lanka HjerteGarnin Exclusive Alpaca, valkoinen väliraita Schachenmayrin Merino Extrafine 170 ja pinkki lanka Järbo Garnin Mio 100% merinolankaa. Merinolangat olivat jonkin verran tuota harmaata alpacalankaa ohuempia, mutta tiheäkierteisempiä eli ihan hyvin sopivat yhteen.
Alunperin pipoprojektillani piti harventaa lankalaatikkoon tilaa neulomalla pois yksittäisiä hajakeriä. Alpacat sieltä lankalaatikon uumenista ovatkin, mutta koska harmaan kaveriksi piti saada pinkkiä, täytyi oikeanpaksuista ja -sävyistä pinkkiä lankaa käydä ostamassa. Lankalaatikosta ei myöskään löytynyt sopivaa puhtaan valkeaa alpacaa tai merinoa, joten valkoinenkin kerä meni ostolistalle. Eli aika plus miinus nolliin meni nyt tämä lankalaatikon harvennus, jos yhden käytti ja kaksi osti...
Neuloin pikkusiskon pipon hieman pienemmässä koossa kuin tuon isoveljen pipon, olisi saanut pikkuisen pienemmäksi jättää vieläkin, sillä kovassa vauhdissa pakkaa pipo tipahtaa silmille. Toisaalta, aika korjannee tämän asian...
Viime viikolla neuloin merinokerien lopuista pojalleni pipon luistelukypärän alle. Pipoa oli sen verran kiva neuloa, että päätin neulaista pipon itsellenikin. Lankalaatikossa on jo vuosia lojunut aikanaan anopilta saatuja HjerteGarnin Exclusive Alpaca -keriä. Värilajitelmasta valikoin keltaisen ja harmaan, valkoinen väliraita ei ollut alpacaa, vaan samanvahvuista Novitan Bambinoa. Anopin varastoista sekin, lankavyötteestä päätellen ei ihan tuoreinta vuosikertaa sekään.
Ohjeena käytin samaa Genmaichaa, jolla neuloin edellisenkin pipon. Tai no... tietenkään en ohjeessa pitäytynyt vaan tein fiiliksen mukaan. Lisäyksiä tein sen verran, että pipon lopullinen ympärys oli 168 silmukkaa. Enkä noita lisäyksiäkään tehnyt kuten ohje neuvoi neulomalla silmukka etu- ja takareunastaan, vaan poimin lisättävän silmukan alapuolisen silmukan puikolle ja neuloin sen toiseen kertaan. Tuota resoriosaa jatkoin aika pitkäksi, sillä halusin resorista kaksinkertaisen, jotta pipo suojaa paremmin korvia tuiskulta ja tuulelta. Lopuksi kiinnitin pipoon Paapolta tilaamani tekoturkistupsun, jonka sävy mätsäsi täydellisesti harmaaseen alpacaan.
Tupsun kiinnityksen jälkeen poikani sitten omikin tämän pipon. Uusi tupsupipo päässä lähdettiin aamulla ylpeänä eskariin. Ope oli vieläpä kehunut pipoa. :) Eli ei taida äiti tätä siis itselleen saadakaan. Tekoturkistupsut nähtyään myös pikkusisko tilasi itselleen samanlaisen tupsupipon... tai siis pinkin version. Tässähän joutuu kohta tehtailemaan pipoja oikein urakalla. Ihan mukavaa vaihteluahan tuo on pitkän villasukkakauden jälkeen. :) Ja ihanaa, että vielä äidin tekeleet kelpaavat.
Lankana HjerteGarnin Exclusive Alpaca (+ väliraita Novitan Bambino), puikot nro 2,5. Lisäyskerrosten jälkeen vaihdoin sukkapuikot pyöröpuikoksi.
