Aplikointi lapsen piirustuksesta

Tarhassa vietetään tänä vuonna aineettomien lahjojen teemavuotta. Isänpäivälahjaksi isit on kutsuttu lastensa kanssa touhuamaan temppuradalle, mukavaa yhdessäoloa ja hauska idea. Tänä vuonna isänpäiväksi ei siis olisi tulossa sitä tarhassa askarreltua hellyyttävää pikku pakettia. Jotenkin lapsen kädenjälki olisi kuitenkin kiva saada näkymään isänpäivälahjaan. Päätin aplikoida poikani piirustuksen t-paitaan.

Isin t-paitaan päätyi perhekuva meistä.

Vaarin paitaan aplikoitiin asuntoauto...

...ja papalle traktori.

Aluksi jäljensin poikani piirustukset kaavapaperille. Silitin t-paidan nurjalle puolelle tukikankaan ja neulasin piirustuksen peilikuvana nurjalle. Aplikoin kuvan suoralla ompeleella, kunkin viivan kolmeen kertaan, jolloin kuva tulee paidasta paremmin näkyviin ja hieman epätasainen jälki toisaalta korostaa piirroksen lapsenomaisuutta.

Siistii olla nolo!

Oppilaiden kanssa mietittiin tulevan viikonlopun isänpäivälahja-askarteluja. Sosiaalisessa mediassa tuntuu tällä hetkellä olevan buumina erilaiset heijastinkampanjat. Sen innoittamana kannoimme mekin kortemme kekoon Taikaviitta -Siistii olla nolo! -kampanjaan. Isit saavat tänä vuonna lapsensa suunnittelemat ja askartelemat heijastimet. Ideoita virittelemään askartelin ensin itse muutaman heijastimen malliksi. Ilokseni huomasin kuitenkin, että suurin osa oppilaista ei halunnut mallejani käyttää, vaan suunnitteli mieluummin itse omanlaisensa heijastimen.

Pohjaksi ommeltiin yhteen kaksi samanlaista huopatilkkua, väliin pieni ripustuslenkki. Heijastinkankainen hahmo ja yksityiskohdat liimattiin Erikeeperillä huopaan (huopa imaisee yllättävän paljon liimaa!). Vaikka Erikeeper itsessään kuivuu värittömäksi, kannattaa silti olla tarkkana liiman kanssa. Vaikka liima on läpinäkyvää, peittää se silti ylitursutessaan heijastinkankaan heijasteominaisuuden ja väärissä paikoissa ollessaan jää siten näkyviin.

Nämä kuvat nähtyään 4-vuotias poikani ilmoitti heti innosta puhkuen haluavansa tuollaisen batmanin! Mielelläni annan pojalleni batmanheijastimen. Toivottavasti heijastimen käyttö on hänen mielestään siistii vielä muutaman vuoden päästäkin.

Heijastimet pakattiin pieniin itsekääräistyihin pussukoihin. Isänpäiväkorttitehtailua varten olin monistanut oppilaille sivun Muumipapan muistelmista. Isänpäiväkortti-idea kuitenkin muuttui matkan varrella ja nuo muumipappasivut jäivät käyttämättä. Kääräisimme niistä pienet pussukat. Painoimme mustalla pullovärillä isän nimikirjaimen pussukkaan ja suljimme pussin pätkällä hamppunarua.

Kurpitsakeitto

Reilu vuosi sitten tein edellisen kerran kurpitsakeittoa. Tuolloin oman puutarhan kurpitsasta. Siitä tuli herkullista ja monta kertaa on ollut mielessä tehdä kurpitsakeittoa uudelleenkin. En vain ole saanut aikaiseksi. Kokeellisessa keittiössäni en tietenkään kirjannut käyttämääni reseptiä ylös. Muistan vain miksailleeni keittooni ainesosia useammastakin netistä löytyvästä kurpitsakeittoreseptistä.

Näin halloween-aikaan kauppojen vihannesosastoilla kurpitsat ovat taas kovasti näkyvillä. Päätin vihdoinkin toteuttaa uusinnan kurpitsakeitosta, nyt myskikurpitsasta. Tällä kertaa kirjaisin myös reseptin ylös vastaisuuden varalle.

Myskikurpitsakeitto 

1 myskikurpitsa (vähän reilu kilo)
ruokaöljyä
10 cm pätkä purjoa
1 varsisellerin varsi
8 dl vettä
1 kanaliemikuutio
(1 rkl mangososetta)
1dl kermaa
suolaa
mustapippuria
cayannepippuria
curry powderia
2 rkl sitruunamehua

Lohko myskikurpitsa pitkittäissuunnassa palasilsi. Poista simenet (itse kaavin ne jätskikauhalla). Asettele lohkot leivinpaperin päälle uunipellille ja valuta niiden päälle hieman öljyä. Paahda lohkoja 200 C uunissa n. puoli tuntia.

Kuullota ölyssä kattilan pohjalla pilkotut purjot ja varsiselleri. Kaada päälle vesi ja lisää kanaliemikuutio. Kaavi "kurpitsaliha" paahdetuista kurpitsalohkoista (paahtamisen jälkeen irtoaa helposti kuorestaan). Lisää kurpitsat, mausteet, mangosose, kerma ja sitruunamehu liemeen. Keitä vielä n. 30 min.

Soseuta sauvasekoittimella. Annoksen pintaan nokare ranskankermaa. Toimii myös vaikkapa raejuustollakin.

Camee-mekko

Syyslomalla sain vihdoin kaivettua esiin saumurin. Pitkästä aikaa ompelin jotain itselleni. Keväästä asti tuo Majapuulta tilattu Milona Sadekallion suunnittelema camee-kangas on odottanut leikkaamistaan, lopulta pääsi toteutukseen asti.

Nyt syksyllä on tullut enemmän kalisteltua sukkapuikkoja kuin ommeltua. Jotenkin tuo kudin on edelleen itselleni se tutumpi ja turvallisempi työpari. Jotain kun kutimen kanssa ryssii, sen voi aina purkaa ja tehdä uudelleen. Sakset ovat armottomammat. Ompelemisessa tuo palojen leikkaaminen tuntuu olevan se työläin, tai ainakin jännittävin vaihe. Pitäisi varmaan inspiraation tullen leikellä heti kerralla useammankin vaatekappaleen palaset, kun kankaat tuntuvat jumittuvan laatikkoon sen vuoksi, etten saa niitä leikeltyä.

Muokkasin kaavan hyvin istuvasta kolmeneljäsosahihaisesta mekostani. Ehkä vähän liiankin reilut saumanvarat tuli jätettyä, sillä mekosta tuli hieman alkuperäistä malliaan väljempi, mutta suht hyvin istuu näinkin. Kangas on ihanan pehmeää, mutta silti napakkaa luomutrikoota. Pääntietä pähkäilin pitkään. Alavaraa en ole koskaan ommellut ja sellaisen tekeminen ilman ohjetta alkoi jännittää. Päädyin sitten lopulta kanttaamaan turvallisesti valkoisella resorikaitaleella. Olisi kai tuosta mekon kankaastakin voinut kanttauksen tehdä, mutta nyt tuli tällainen. Arkikäyttöön työvaatteeksi tämä nyt on lähinnä tarkoitettu, joten kai tuo resorikanttaus kaula-aukossa on ihan ok.

Salmiakkisukat

Luonnonvalkoista Nalle-lankaa on lankalaatikkoon kertynyt useampikin kera. Improvisoimalla Nallesta lähti syntymään salmiakkia sukan varteen. Ensimmäisen kolminkertaisen salmiakin jälkeen urakka tuntui etenevän hitaanpuoleisesti. Päätin karsia salmiakkien määrää ja kokoa vähitellen pienemmäksi. Etuosan joustin ja salmiakit neulottu oikeat silmukat takareunastaan kiertäen. Hitaampaa kuin muistin.

Viimeaikoina tullut neulottua enemmän pidempivarsisia sukkia. Vaihteeksi lyhytvartiset tuntuivat hyvältä. Silmukkamäärä 70, puikot nro 3.

Takareuna ja pohja neulottua sileänä neuleena pelkillä oikeilla silmukoilla. Yläreunassa 15-kerroksinen 1 oikein, 1 nurin -resori mukaillen atuosassa kuviota (etuosassa 4 nurin, 4 oikein, 4 nurin).

Tennarisukat vol 2

Viime jouluna annoin lahjaksi lilat tennarisukat. Sain jatkotilauksen seuraavaksi jouluksi.  Tennarisukat vol 2 menossa siis pukinkonttiin.

Lankana Novitan Seiskaveikka. Puikot nro 4, 48 silmukkaa. Varsi ja jalkaterän päällinen neulottu 2 oikein, yksi nurin -neulosta. Kengännauhojen pituus 120 cm.

Kierteellä

Valöörisukkien jälkeen teki mieli neuloa jotain yksiväristä. Jotain, missä eivät langat ole solmussa ja kierteellä. Näissä sukissa vain silmukat ovat kierteellä. Vastikään löysin kirjahyllystäni täysin unholaan jääneen kirjan, Sukkia rakkaudella (Coocie A.). Ihana kirja, miten ihmeessä olin voinutkaan unohtaa ostaneeni edes koko kirjaa? Kannessa näkyivät vielä ale-laput, olin maksanut kolmasosan alkuperäisestä hinnasta. Halpa oli siis ollut. Varsinainen löytö, kun kirjan ohjeetkin olivat veikeitä.

Lissajous-niminen malli sävähdytti, näytti löytyvän Ravelrystäkin maksullisena ohjeena. Automatkaneulomukseksi alkuperäinen malli tuntui kuitenkin kovin monimutkaiselta. Käytössäni oleva lankakin oli ohjetta paksumpaa, joten päätin pelkistää kyseistä mallia roimasti. Alkuperäisestä Lissajousista sukkiin päätyi lopulta ainoastaan tuo kierrekuvio, ja sekin vain toiselle puolelle sukkaa. Ehkä joskus vielä toteutan tuon alkuperäisen mallin pitkävartisina sukkina. Kierrekuvio ei sinällään ollut mikään kovin monimutkainen, mutta ensimmäiseen sukkaan lipsahti silti pari huolimattomuusvirhettä ja joutui muutaman rivin purkuhommiin. Jälkimmäinen alkoi mennä jo rutiinilla.

Lapsuudessani muistan kaikkien villasukkien olleen juuri tämänvärisiä, hailakan harmaita. Varressa sitten joitakin raitoja eri väreillä. Pitkään olin jotenkin tylsistynyt koko hiirulaisväriin villasukissa. Nyt tuo hiirulaisenharmaa tuntui kuitenkin taas hyvältä. Langan tuoksukin oli jotenkin erilainen kuin kirkkaaksi värjätyissä, aidon villamainen. Ehkä alan vähitellen taas lämmetä hiirulaisenharmaallekin.

 
Lankana Noviatn Seiskaveikka, puikot nro 4. Neulottu 43 silmukalla.