Pitsineulesäärystimet

 
Tyttäreni toivoi kevättalvella valkoisia säärystimiä. No, talvi meni, mutta säärystimet valmistuivat kevääksi, tai ehkäpä sitten ensi talveksi. Katselimme yhdessä hieman ideakuvia ja päädyimme siihen, että säärystimet toteutettaisiin palmikko- tai pitsineuleena. Mitään yhtä selkeää hittiohjetta ei tullut vastaan, joten kaivoin kirjahyllystä esiin Japanilaiset neulemallit - 260 erilaista kiehtovaa pintaneulemallia -kirjan, joka ei varsinaisesti sisällä ohjeita valmiisiin vaatekappaleisiin, mutta on täynnä erilaisia palmikko- ja pitsineulemalleja.

Selailimme yhdessä kirjaa ja tyttäreni valitsi sieltä säärystimien pintaneuleeksi nron 45 lehtimallisen pitsineuleen. Loin valkoisesta Nalle-langasta 72 silmukkaa nro 2,5 puikoilla. Neuloin 2 oikein, 2 nurin joustinneuletta 20 kierrosta säärystinten alkuun ja loppuun. Joustinneuleessa oikeiden silmukoiden parissa ensimmäinen on aina neulottu kiertäen oikein, jolloin joustinneuleesta tulee mielestäni kauniimpi. Joustinneuleosion jälkeen lisäsin työhön tasaisin välein 15 silmukkaa ja varsinainen pitsineuleosio on neulottu 87 silmukalla, joskaan tuo lehtipitsimalli ei sellaisenaan tuohon silmukkamäärään mene tasan. Modasin lehtipitsimallia niin, että tuon leveän lehtikuvion molemmin puolin on mallin 2 nurjasta silmukasta poiketen aina 4 nurjaa silmukkaa. Lehtikuvioinen pitsimallikerta (modattuna 29 silmukkaa) toistuu kierroksella kolme kertaa.

Tyttäreni ei halunnut säärystimistä kovin korkeita ja oikeastaan aika lailla sattumalta säärystinten korkeus valikoitui sellaiseksi, että niihin riitti juuri ja juuri yksi kerä Nallea.

Korvistehtailua

Äidin ja tyttären korupajassa lähti syntymään useampiakin korviksia, kun yhdistelimme molempien korutarvikkeet. Oppilaani yleensä aina kiinnittävät huomiota uusiin korviksiini, joten turailin tyttären helmistä opekorvikset.

Nämä avocado-osat tarttuivat puolestaan matkaan taannoin kässämessuilta. Jalostus korviksiksi asti on vain ottanut aikansa.

Valkoiset silikonihelmet ovat pyörineet korutarvikelaatikossani vielä paljon avocadojakin kauemman, vuosikausia. Jotain tällaisia varmaan visioin alunperinkin, mutta jostain syystä toteutus on jäänyt roikkumaan vuosiksi.

Nämä helmikoristeiset nappikorvakorut ovat puolestaan kokonaan tyttäreni käsialaa. Tai autoin korupiikin lenkin muotoilussa, mutta muilta osin visio ja toteutus tyttäreni.

Kun näitä korviksia tässä nyt lähti syntymään useampiakin, piti miettiä korujen säilytystäkin uusiksi. Ikeassa silmään osuivat tuollaiset pinottavat matalat keramiikkakupit -Alunperin kai kissan ruokakupeiksi tarkoitettuja, mutta minusta näyttivät pinottuna tornina aika kivalta. Ostin kolme ja tein niistä keraamisen korusäilytystornin.

Timanttihuppari

Siskontyttö sai kymppisynttärilahjaksi Kimmin mintunvihreästä joustocollarista timanttihupparin. Idea huppariin lähti tuosta kirpparilta ostetusta timanttitrikoosta. Kirpparilöytö ei ollut mikään kovin iso palanen, mutta hupun vuoriksi juuri passeli. Ehkäpä jämistä saisi vielä juuri ja juuri pienen teepparinkin ommeltua. 

Timanttikuvioisesta vuorista lähti puolestaan idea timanttiseen silityskuvaan. Timanttikuvio on ladattu svgrepo.com-sivustolta, josta löytyy ilmaisia valmiiksi svg-muotoisia printtejä. Taisin hieman työstää tuota alkuperäisen timantin muotoa ja tuikkivien tähtien kokoa/sijoittelua Canvas Workspacessa ennen kuvion leikkurille ajamista. 

Hupparin kaveriksi askartelimme tyttäreni kanssa vielä huppariin väreihin sointuvia korviksia. Koruaskartelu on kyllä aika rentouttavaa yhteistä äiti-tytärlaatuaikaa.

Korupajan antia

 
OAJ:n paikallisyhdistys järjesti Muotoiluhuone Tuokion pitämän korupajan. Täydellisen meditatiivinen hetki pysähtyä kiireisen arjen keskellä nypeltämään koruja. Ja mikäs koruja nypeltäessä, kun kaikki materiaalit ja työkalut olivat käden ulottuvilla. Ajatella, että jopa korupiikeille oli olemassa oma työkalunsa, minkä olemassaolosta en aiemmin edes tiennyt. Nips vain ja piikkiin sai muotoiltua valmiin juuri oikeankokoisen lenkin. Korviksen kiinnikkeitä oli joka lähtöön ja kolmessa värissä: hopea, kulta ja ruusukulta. Ja jopa nuo pienet osia yhdistelevät rinkulat oli koruaskartelijoille valmiiksi väännetty avonaiseen asentoon. 

Pajassa oli mahdollista tehdä kaksi korua. Valittavana oli korvakorut, kaulakoru, avainnauha tai vaikka rannekoru. Päätin tehdä kahdet korvikset. Ihania korun osia oli niin monenlaisia, että hankalinta oli päättää, millaiset korvikset tekisi.

Pajassa oli valmiina joitakin inspiraatiokoruja. Nuo mustat helmikorut ovat saaneet inspiraationsa mallina olleista korviksista. Pitsikaupungissa kun asuu, puuosista tuo pitsikuvio puhutteli heti. Pyörittelin ensin pitkään käsissäni roosanvärisiä ja ruusukullanhohtoisia pitsipalasia. Myös mustat palaset olivat harkinnassa. Lopulta päädyin kuitenkin sinapinkeltaisiin pitsikorviksiin, sillä muutama vuosi sitten neulomassani Rauma-neuleessa pitsikuvio on juurikin sinapinkeltaisella. Nämä uudet korvikset olkoon parina Rauma-neuleelleni.

Hassua, miten korupajaan mennessä olin päättänyt tekeväni jotkin väreillä leikittelevät moniväriset korvakorut. No... eipä näissä nyt mitään ihan hirmuista väreillä leikittelyä ole, mutta kivat näistä silti tuli.

Pajunkissakranssi

Vietin hidasta aamua ja siemailin kaikessa rauhassa aamuteetä, kun ovikello soi. Samassa tajusin, mikä päivä tänään oli. Palmusunnuntai, ja virpojille eväät hankkimatta! Ulkona hiippailikin varsin erikoisennäköinen virpoja sateenkaariperuukki päässään. Oma tyttäreni oli huomaamatta hiipinyt ulos virpomisvermeissä ja soitti nyt pilailumielessä omaa ovikelloamme.

Aurinkoisen palmusunnuntain kunniaksi päätin viettää ulkoaskartelutuokion ja värkkäsin pajunkissoista pääsiäiskranssin. Taittelin aluksi muutamasta pidemmästä oksasta rinkulan kranssin pojaksi. Lyhyistä oksista tein pieniä nippuja, jotka sitten kieputin rautalangalla tuohon pohjarinkulaan.

Kranssista piti alunperin tulla ihan vain tällainen pelkistetty kiekura ilman koristeita, mutta jotenkin se näytti sittenkin kaipaavan vielä jotakin. 

Lisäsin kranssiin aluksi joulukranssista talteen nappaamani juuttinauhan ja koristesydämet. Mieheni peräänkuulutti väriä. Ehdotti keltaista nauhaa, mutta sellaistapa ei varastoista löytynyt. Sitten muistin pienen huovutetun tipun, joka on jostain syystä jo vuosia eksyneenä pyörinyt joulukoristelaatikossa.

Eksynyt tipuparka pääsi lopulta ansaitsemalleen paikalle pääsiäiskranssin katseenvangitsijaksi. Eikä tähän oikein sellainen pääsiäisruohojen muovinen tipu olisi mielestäni tyylillisesti sopinutkaan. 

Nallehuppari

Jostain syystä tämän vuoden ompelut ovat jääneet melko vähiin. Sain kuitenkin surautettua veljentytölle hupparin 4-vuotislahjaksi. Roosanvärinen joustocollari löytyi omasta takaa kangasvarastoistani. Lisäsin yksiväriseen huppariin hieman yksityiskohtia silitettävällä nallebrodeerauksella ja tekonahkaisella nalleompelumerkillä.

Tuon brodeerausmerkin olen ostanut kauan sitten tyttäreni ollessa vielä päiväkodissa. Oli varmaan aikomus tuunata sillä jotakin päikkyvaatetta. Tällä hetkellä neiti käy viimeistä vuotta alakoulua, eli tuskin on pahoillaan, vaikka käytinkin merkin nyt serkkutytön hupparin koristeeksi. Tekonahkaisia nallemerkkejä tarttui taannoin matkaan kädentaitomessuilta.

Hupun vuorikankaana käytin vanhoista ompeluksista ylijäänyttä trikoon palasta, joka löytyi jämätilkkulaatikosta. Vuorin väri osui aika täydellisesti tuohon joustocollarin väriin.

Kaavaksi valitsin Ottobren (OB 1/2019) Safari Wildsin, sillä se sattui olemaan valmiiksi piirreltynä oikeassa koossa. Muokkasin kuitenkin kaavaa tekemällä siitä pelkistetymmän vetoketjuttoman ja taskuttoman mallin.

Hupparin kaveriksi askartelin simppelin yksisarviskortin.

Dither-sukkien jalanjäljillä

 
Ravelrystä bongasin Dither-socks mallin. Tykästyin sukkien ideaan, jossa väri vaihtuu sulavasti toiseksi tuollaisen tiplukuvioinnin kautta. Tuttuun tapaan lähdin tekemään Dithereitä kuitenkin omalla tavallani ohjetta sen enempää lukematta, mallipiirrosta seurasin kylläkin. Alkuperäiset Dither-sukat on toteutettu kolmella värillä ja pidemmillä varsilla, mutta koska näistä oli alunperin tarkoitus tulla joululahjat velipojalle ja projektin kanssa alkoi tuolloin olemaan jo vähän hoppukin, oikaisin hieman ja päätin tehdä Ditherit lyhemmillä varsilla ja paksummasta langasta.

Katselin jämälagoista sopivaa värikomboa ja päädyin vaaleansinisen ja mustan Seiskaveikan yhdistelmään sekä nron 3,5 puikkoihin. Arvoin mutulla varren silmukkamääräksi 56. Aikalailla kantapääkavennusten jälkeen kävi kuitenkin selväksi, ettei näistä tulisi miesten sukkia. Värien vaihtumiskohta asettui nilkan/kantapään seudulle, jossa neulos muodostui melko napakaksi. Tuo joka toinen mustaa, jokatoinen sinistä -neulos ei ihan hirveästi joustanut. Päätin muuttaa suunnitelmaa. Velipoika ei saisikaan joululahjaksi villasukkia, ainakaan tänä vuonna. Näistä tulisi naisten tai lasten sukat. Siihen päätökseen loppui myös kiire. Ja kun suunnitelma muuttui, hiipui tavallaan vähän motivaatiokin. Sukat jäivät useiksi viikoiksi puolitiehen.

Neuloin toisen sukan valmiiksi ja toistakin aloitin hyvälle mallille, kunnes sitten väliin kiilasi kiireellisempiä projekteja, mm. tuo mieheni 50-vuotislahjaksi neulottu villapaita. Sen jälkeen aloitin tässä välissä jo vanttuuprojektin, säärystimet sekä mohairvillapaidan, mikä sekään ei mitä ilmeisemmin koskaan päädy villapaidaksi, vaan mahdollisesti tuubihuiviksi. Ehkä. Sekin on jäänyt keräämään motivaatiota. Mohairtekeleen tarinasta sitten ehkä tuonnempana, jahka saan sen edes jossain muodossa päätökseen. Vähitellen alkoi ärsyttää puolitiehen jääneet sukat. Niinpä otin keskeneräiset sukat mukaan reissuneuleeksi Erasmus-matkalleni. Mennen tullen junamatkoilla ehtisi neulomaan, vaikka puikkoja ei lentokoneeseen mukaan ottaisikaan.

Järkeilin, että sukkien loppuun saattaminen olisi nopea homma, olihan toinen sukka jo valmiina ja toinenkin hyvän matkaa kantapäässä asti. En oikein itsekään tiedä mitä tuon kantapään kiilakavennusten kanssa kävi. Ensimmäinen sukka sujahti aika sujuvasti, mutta jälkimmäisen kanssa takkusi. Ensin laskin kavennettavien silmukoiden määrän jotenkin väärin ja olin neulonut suoria kierroksiakin jo jonkin matkaa, kun "pluskuvion" alkaessa tajusin, ettei silmukkamäärä täsmää. Purin ainakin 7 kierrosta palatakseni kiilakavennusten alkuun. Ajattelin, ettei tuossa kiilakavennuksissa isompaa ongelmaa tule, kun kuvio on pelkkää joka toinen mustaa, jokatoinen sinistä, mutta jotenkin onnistuin siinäkin sotkemaan nuo värit niin, että hetken päästä purin sukkaa toistamiseen. Miten ihmeessä olin saanut tuon ensimmäisen sukan sujumaan tuosta nuin vain ilman isompia ongelmia?

Näiden sukkien kanssa tuli siis kirjaimellisesti otettua oppia kantapään kautta: Ensi kerralla tee tähän malliin tiimalasikantapää! Ja sellainenhan saattoi hyvinkin tuossa alkuperäisessä ohjeessa ollakin, vaan kun en sitä lukenut. Järkeilin, että koska teen paksummilla puikoilla vahvemmasta langasta, ei ohjeen seuraamisessa olisi järkeä, kun silmukkamäärät olisivat joka tapauksessa eri. Lisäksi tuo alkuperäinen malli on toteutettu kolmella värillä, jolloin tuo kanpää asettuu kuvioinnissa eri kohtaan. Mallipiirros itsessään on toki aika simppeli, neljällä jaollinen kuvio, jonka oppii muistamaan aika nopeasti ulkoa.